|
|
|
|
Hilding Ekelund tunnetaan sekä arkkitehtinä, kirjoittajana että opettajana. Hänen mittava arkkitehdinuransa ulottuu 1910-20-luvun klassismista ja sitä seuranneesta funktionalismista aina sotienjälkeiseen suomalaiseen arkkitehtuuriin. Kirjoittajana Ekelund oli sekä kriitikko, että poleemikko ja ennen kaikkea valistaja.
|
|
Kirjoittava arkkitehti
Hilding Ekelund avusti Arkkitehtilehteä vuosina 1929-30 ja toimi lehden päätoimittajana vuosina 1931-34. Ekelund oli kirjoituksissaan useimmiten uuden arkkitehtuurin, funktionalismin, puolestapuhuja ja tulkki. Hän kirjoitti laajasti myös muista aiheista, aina sisilialaisesta barokista Helsingin puistosuunnittelua koskeviin kysymyksiin. Ekelundin kirjoitusta vuonna 1938 julkaistussa Keksintöjen kirjassa voidaan pitää ensimmäisenä maassamme julkaistuista asuntosuunnittelun ja ”uudenaikaisten” rakennustehtävien oppikirjamaisena esityksenä.
|
|
Asuntokysymys ja sen ratkaiseminen
Asuntokysymyksen ratkaiseminen on ollut suomalaisen arkkitehtuurin keskeisiä kysymyksiä aina 1960-luvulle asti. Epätasaisen asuntorakenteen vuoksi vallitsi kaupungeissa vuosisadan alkupuolella miltei krooninen asuntopula. Tarjolla oli joko suuria yläluokan tarpeisiin rakennettuja asuntoja tai hellahuoneita työväelle. Hilding Ekelund kehitti työssään uusia asumismuotoja ja asuntojen pohjaratkaisuja, joiden lähtökohtana olivat asukkaiden sosiaaliset tarpeet.
Toimiessaan kaupunginarkkitehtina hän teki aloitteen Helsingin asuntotuotantokomitean perustamisesta. Ekelund oli myös ensimmäisten Arava-talojen, kuten Yrjö Lindegrenin Helsinkiin suunnitteleman Käärmetalon taustavoimana.
|
|
Alvar Aallon Villa Mairean ja Erik Bryggmanin Turun Ylösnousemuskappelin rinnalla Hilding Ekelundin suunnittelema Olympiakylä (1939-40) on suomalaisen funktionalismin pääteoksia, sen ”valkoisen kauden” kypsä synteesi.
Ekelund pyrki asuntosuunnittelussa yksinkertaisuuteen. ”Asuntoja suunnittelevilta arkkitehdeilta on mielestäni vaadittava määrätynlaista objektiivista pidättyväisyyttä. Tavallinen asuntorakennus ei voi, eikä saa olla ns. ”suurta arkkitehtuuria”…Tämä työ vaatii itsehillintää ja tietoista pyrkimystä yleispätevyyteen.”, kirjoitti Ekelund ja toteaa: ”Olympiakylän arkkitehtuuri on yksinkertaisinta mahdollista: seinäpinnat, muuriaukot, maastonmuodot ja kasvillisuus ovat ainoat keinovarat”.
|
|
Taidehalli
Helsingin Taidehalli on puolestaan 1920-luvun lopun ilmeikkäimpiä arkkitehtuuriteoksia Suomessa. Hilding Ekelund piti Taidehallia eräänä tuotantonsa avainteoksista, vaikka rakennus ei saanutkaan osakseen sitä arvostusta, joka sille kiistämättä kuuluu. Taidehallin kansainvälisenä esikuvana voidaan pitää Liljevalchin taidehallia (1916). ”Rakennuksen yleishahmoa hallitsee volyymien yksinkertaisen selkeä jäsentely ja sävynsä sille antaa niukahko koristeaiheisto, joka keskittyy ulkoarkkitehtuurissa suuressa määrin pääsisäänkäynnin ympärille, sisätiloissa taas vestibyyliin ja portaikkoon.”, kirjoittaa taidehistorioitsija ja esseisti Pekka Suhonen. Suhonen kiinnittää huomiota erityisesti rakennuksen sisäänkäyntiin, jonka koveraksi taivutettu seinä ikään kuin kutsuu kävijän kadulta rakennukseen.
|
|
Yksinkertaisuuden arkkitehtuuria – architettura minora
Vaikka Ekelundin arkkitehtuuria luonnehditaan yksinkertaiseksi ja vaatimattomaksi on kuitenkin huomattava se hienostuneisuus, joka hänen rakennuksissaan piilee. Asuintalojen sijoittelu maastoon, ystävälliset sisäänkäynnit, leveät ja sirot toskanalaiset räystäät vain esimerkkeinä.
Italian vaikutteet ovatkin keskeisiä Ekelundin tuotannossa. Vaimonsa Evan kanssa Ekelund vietti pitkiäkin aikoja Italiassa tutustuen niin arkkitehtuurin historiaan kuin kaupunkirakentamiseen ja - ei vähäisimpänä, arkipäivän elämään. ”Palladiota juhlapuvussa kaikkialla, jokaisen kadun kulmassa, pylväineen, palkistoineen ja kaikkine muine tunnusomaisine muotoineen. Vaikuttavaa, mutta väsyttävää. –Näiden välissä yksinkertaisia koruttomia taloja, vain seinää ja aukkoa, mutta suhteiltaan oivallisia” kirjoittaa Ekelund vuonna 1923. Näitä kaikuja on havaittavissa läpi Ekelundin tuotannon, Taidehallista aina Olympiakylän toteutukseen asti.
|
|
Julia Donner
|
|
Lähteet
Ars Suomen taide 5. Toim. Salme Sarajas-Korte. Otava, Helsinki. 1990.
Hilding Ekelund. (1893-1984). Arkkitehti. Toim. Timo Tuomi et al. Suomen Rakennustaiteen museon monografiasarja. Helsinki, 1997.
|
» Alkuun
|
|