|
Jyväskylän Kesän synnystä on olemassa kaksi versiota. Pentti Savolaisen mukaan säveltäjä Seppo Nummi (1932-1981) ryhtyi suunnittelemaan Jyväskylän musiikkikulttuuripäiviä kiukustuneena siitä, että hänen säveltämiä lauluja ei hyväksytty Savonlinnan musiikkipäiville 1955. Yrjö Kilpisellä oli nähtävästi sormensa pelissä.
Joonas Kokkosen mukaan Jyväskylän Kesän idea oli syntynyt samana kesänä legendaariseen maineeseen kohonneella saunamatkalla, jolloin Seppo Nummi, musiikkitieteilijä Timo Mäkinen ja professori-latinisti Päivö Oksala ideoivat Jyväskylän ensimmäiset musiikkikulttuuripäivät (1956), joista kehittyi sittemmin Jyväskylän Kesä.
Aluksi festivaalilla keskityttiin kamarimusiikkiin, mutta pian tarjonta laajeni myös kuvataiteisiin, arkkitehtuuriin ja teatteriin. Joukkoon liittyivät arkkitehti Alvar Aalto, matemaatikko Rolf Nevanlinna ja säveltäjä Joonas Kokkonen.
|
|
|
|
Nerokas organisaattori
Seppo Nummi toimi Jyväskylän musiikkikulttuuripäivien ohjelmanjohtajana vuosina 1956-59 ja Jyväskylän Kesän toiminnanjohtajana 1962-68. Nummen aika oli festivaalin kulta-aikaa. Seppo Nummi oli värikäs persoonallisuus ja ainutlaatuisen kyvykäs organisaattori. Ennen Jyväskylän Kesää hän oli jo ehtinyt nuoresta iästä huolimatta pistää alulle musiikkikirjastojen organisoinnin Suomenmaahan.
Nummi toi esille ideoitaan kirjoittamalla erittäin aktiivisesti monissa sanomalehdissä. Hän oli taitava löytämään ja tekemään tunnetuksi nuoria lahjakkuuksia. Nummen löytöjä olivat mm. Martti Talvela, Matti Piipponen, Arto Noras, Ralf Gothóni ja Eero Heinonen. Seppo Nummi matkusteli usein ulkomailla ja solmi matkoillaan yhteyksiä eturivin taiteilijoihin. Niinpä mm. korkeatasoisten Tsaikovski-kilpailujen parhaat osallistujat Neuvostoliitosta kiinnitettiin heti Jyväskylään.
|
|
Huippusäveltäjiä
Jyväskylän Kesä näytti pyrkivän jonkinlaiseksi Pohjolan Darmstadtiksi kesäkursseillaan, joilla vierailivat kansainväliset huippusäveltäjät, kuten saksalainen Karlheinz Stockhausen vuonna 1958 ja sittemmin myös italialainen Luigi Nono ja unkarilainen György Ligeti.
|
|
|
|
Keskustelufoorumi
Jyväskylän Kesässä pyrittiin nostamaan esille ajankohtaisia kysymyksiä, joista myös käytiin kiivaita keskusteluja. Kansainvälisyys ja vastakohtien ongelmat kiinnostivat 1960-luvulla. 1970-luvulla katse käännettiin takaisin Suomeen ja alueelliseen eriarvoisuuteen.
|
|
|
|
The Jyväskylä Piece
Kesällä 1964 oli festivaalin ohjelmassa Ken Deweyn happening The Jyväskylä Piece.
Erkki Salmenhaara kuvailee teosta Helsingin Sanomissa 8.7.1964: “Korkeakoulun opettajien ruokailutilassa nk. Lyhdyssä esitettiin salaperäisiä huntutansseja, joita Jan Barkin valittavat, elegiset pasuunaglissandot säestivät. Hautajaissaatto paperipussipäineen oli juhlallinen, ja ennen muuta instrumenttien taistelu urheilukentällä punaisten savuverhojen takana loi mielikuvituksekkaan, epätodellisen vaikutelman.“
Samana kesänä unkarilainen säveltäjä György Ligeti luennoi kokeellista musiikkiteatteria edustavasta teoksestaan Aventures, ja Ylioppilasteatteri esitti nuoren amerikkalaisen kirjailijan Jack Gelberin näytelmän The Connection, joka käsitteli huumausaineiden käyttöä. Näytelmässä esiintyi myös henkilöitä, jotka eivät olleet näyttelijöitä.
|
|
|
|
Kulttuuriskandaali
Jyväskylän Kesän suurimman kulttuuriskandaalin aiheutti M.A. Numminen Helsingin taideteollisen järjestämässä Visuaalisessa varieteessa vuonna 1966. Numminen ja orkesterin toinen solisti, nuori Rauli Somerjoki, lauloivat tekstejä Sukupuolielämän tietokirjasta. Poliisit kutsuttiin keskeyttämään esitys epäsiveellisenä, ja Numminen sai kosolti kohujulkisuutta.
|
|
Artikkelin lähteet:
Jyväskylän aikamasiina. www.jyvaskyla.fi Jyväskylän kaupunki 2002.
Pekka Hako: Voiko varjo olla kirkas? Joonas Kokkosen elämä. Gummerus 2001.
Seppo Nummi: Arktinen sinfoniaviha. Valittuja kulttuuripoliittisia esseitä ja polemiikkeja. Toimittanut Kalevi Aho. Gaudeamus 1994.
Erkki Salmenhaara: Löytöretkiä musiikkiin. Toimittanut Kalevi Aho. Gaudeamus 1991.
|