6.3. Teemalauantai: Bob Dylan

Bob Dylanille omistetun teemaillan elokuvat ovat kiehtova yhdistelmä tarua ja totta. Illan aloittaa Dylanin kameleonttimaisuudesta kaiken irti ottava I’m Not There, jossa Dylania näyttelevät mm. Cate Blanchett, Heath Ledger, Christian Bale ja Richard Gere. Sen jälkeen on vuorossa legendaarinen kiertuedokumentti Don’t Look Back eli Älä katso taaksesi.

I’m Not There (2007) on ohjaaja Todd Haynesin luoma jännittävä, "dylanmaisen" rockrunon lailla etenevä Dylan-muotokuva. Vaikka mukana on elämäkerran aineksia, elokuva tutkii pikemminkin Dylanin myyttiä, tai myyttejä. Dylania esittää peräti kuusi eri näyttelijää, joista yksi on nainen ja yksi nuori musta poika. Kukin tuo esiin yhden puolen Dylanista: upea Cate Blanchett on 1960-luvun rocktähti, Christian Bale on folklaulaja, joka tulee uskoon, Richard Gere on erakko, Heath Ledger on perheenisä, julkkis ja näyttelijä, Ben Whishaw on runoilija, Marcus Carl Franklin on 11-vuotias musta Woody Guthrie…

Dylanin musiikki soi elokuvassa sekä alkuperäisenä että uusina versioina. Sitä tulkitsevat muun muassa Wilcon, Sonic Youthin ja Televisionin jäsenet. Nimensä elokuva on saanut Dylanin 1960-luvulla tekemästä laulusta, jota ei ole aiemmin virallisesti julkaistu.

Illan päättävä Don’t Look Back eli Älä katso taaksesi (1967) on paitsi hienon dokumenttiohjaajan D.A. Pennebakerin ehkäpä hienoin elokuva myös ehdottomasti paras dokumentti Dylanista, joka on aina pelannut julkisuuden kanssa omia pelejään. Dokumentti taltioi Dylanin uran kiehtovimpia vaiheita Englannin-kiertueella vuonna 1965. Palvotusta folkrunoilijasta on tulossa rockin supertähti, joka piiloutuu mustien lasien taakse.

Huomaamaton kuvausryhmä seuraa tähteä ja tämän seuruetta keikoilla, takahuoneissa, hotellihuoneissa, autossa ja lehdistön edessä. Näemme legendan muotoutumisen ja Dylan-kultin kiteytymisen. Mukana ovat muun muassa Joan Baez, Donovan, Alan Price, kivikova manageri Albert Grossman ja vaihtuva hännystelijöiden joukko. Marianne Faithfulkin vilahtaa kuvissa. Dokumenttiin on taltioitu myös pari onnetonta englantilaistoimittajaa, jotka Dylan seivästää sanoillaan.

Dokumentin kuuluisin kohtaus taitaa kuitenkin olla heti alussa. Se on musiikkivideoiden esihistoriaan kuuluva, monesti kopioitu Subterranean Homesick Blues. Dylan seisoo mykkänä paikallaan ja tiputtelee sanakylttejä maahan biisin tahdissa. Takana kävelee Allen Ginsberg. ”Ei tarvitse olla säätieteilijä tietääkseen mistä tuulee…”

Dokumentin Dylania on hauska verrata Haynesin elokuvan fiktiiviseen Dylaniin: 1960-luvun puolivälin Dylania esittävä Cate Blanchett on miltei aidompi Dylan kuin Dylan itse!

(Kirjoittanut Kati Sinisalo, 2010)