Ajolähtö (16)

Ohjaaja Mikko Niskasen lopputuotannon arvostetuin ja toivotuin teos Ajolähtö kuvaa 1980-luvun alun nuorisoa samalla herkkyydellä ja rujoudella, jolla Niskanen oli aikanaan kuvannut 1960-luvun nuorisoa.

Ajolähdössä elämä sykkii kiihkeänä parikymppisissä nuorissa, jotka armeijasta palattuaan eivät löydä paikkaansa kotikylässä. Kouluttamattomat nuoret Late, Juuso ja Pyry ovat aikakauden apatian ja ahdistuksen tartuttamia, eivätkä he saa otetta sen paremmin nuoruudesta kuin aikuisuudestakaan. He kaikki pakenevat autioituvasta kotikylästä paremman elämän perään, Norjaan, Ruotsiin ja Etelä-Suomeen, mutta kantavat omaa epäviihtyvyyttä mukanaan.

Elokuva piirtää tarkan kuvan 1980-luvun alun Suomesta, jossa punk oli vain pieni urbaani ilmiö suurten yhteiskunnallisten muutosten rinnalla. Nuoren polven maaltapako kiihtyi, juppi- ja junttikulttuurit alkoivat eriytyä tulo- ja koulutuserojen kasvaessa. Työttömyys kasvoi ja rakennemuutos ryöstäytyi käsistä.

Elokuvan tyyli on Niskaselle ominaisella tavalla puolidokumentaarinen ja nuorten näyttelijöiden ohjaus rentoa ja pakotonta. Pääosissa kolmena ikäluokkansa tulkkina loistavat teatterikoululaiset Timo Torikka ja Heikki Paavilainen, sekä amatöörinäyttelijä Tero Niva, jonka suoritusta verrattiin Vesa-Matti Loiriin Niskasen varhaiselokuvassa Pojat (1962). Elokuvan tunnusmelodiana soi Mikko Alatalon laulu, jossa maaltamuutto vertautuu pesäpallon sääntöihin, joiden mukaan tietyssä tilanteessa jokaisen on jätettävä kotipesänsä.

Elokuva toi Niskaselle hänen uransa kuudennen ohjaaja-Jussin.