Big Star: Nothing Can Hurt Me

Big Star: Nothing Can Hurt Me on rakkaudella tehty pitkä dokumenttielokuva memphisiläisestä popyhtyeestä, josta piti tulla 1970-luvulla maailmankuulu mutta josta tulikin kulttibändien kulttibändi - muusikkojen, kriitikkojen ja asianharrastajien kiihkeän fanituksen kohde. Big Star oli "hienoin yhtye joka ei koskaan menestynyt".

Alkuperäinen Big Star oli koossa vain vuodet 1971-74. Sen perustivat ja alkuvaiheessa suurimman osan lauluista kirjoittivat Alex Chilton ja Chris Bell. Big Star teki kolme albumia, joista ei tullut kaupallisia menestyksiä ja joita ei edes oikein levitetty, mutta joista vuosien myötä on tullut yhä tärkeämpi osa rockin historiaa. #1 Record, Radio City ja Third/Sister Lovers on nähty niin power popin kuin vaihtoehtorockin merkkiteoksina ja edelläkävijöinä.

1980-luvulla yhtyeen maine alkoi kasvaa kuuluisien fanien myötä. Muun muassa REM, The Replacements, Belle & Sebastian, Elliot Smith ja Flaming Lips ovat puhuneet Big Starin vaikutuksesta musiikkiinsa. 1990-luvun alussa Big Star koottiin jälleen, nyt Posiesin soittajilla täydennettynä. Yhtye jatkoi keikkailua kunnes yhtyeen johtaja Alex Chilton kuoli vuonna 2010.

Big Starin alkuperäisestä kokoonpanosta on enää hengissä rumpali Jody Stephens, joka on osallistunut myös Big Star -tribuutteihin. Basisti Andy Hummel jätti yhtyeen Radio Cityn jälkeen ja kuoli vuonna 2010. Masennuksesta kärsinyt Chris Bell oli jättänyt yhtyeen jo ensilevyn jälkeen. Bell kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1978.

"Joskus menestyksen puute pakottaa tekijät menemään syvemmälle itseensä, se on Big Starin tarinan paras puoli."

Yhdysvalloissa elokuvateatterilevityksessä vuonna 2013 olleen dokumentin ohjasivat Drew DeNicola ja Olivia Mori. Teeman esitys 6.4. on elokuvan Suomen-ensi-ilta.

Lue lisää: yle.fi/musiikki