Uusrahvaanomainen Mauri Antero

Mauri Antero Numminen syntyi Somerolla 12.3.1940. Jo 1950-luvun lopussa hän soitti rumpuja paikkakunnalla asuneen Unto Monosen tangoyhtyeessä, vaikka hänen musiikillinen kiinnostuksensa liikkuikin Arnold Schönbergistä moderniin elektronimusiikkiin. 1960-luvun alun ensimmäiset orkesterikokeilut, Viisi Vierasta Miestä ja The Orgastic Nalle Puh Big Band eivät vielä nousseet koko kansan tietoisuuteen, mutta niiden kautta Numminen tutustui Pekka Gronowiin, jonka kanssa hän perusti Eteenpäin!-levy-yhtiön vuonna 1966. Yhtiö julkaisi samana vuonna M.A. Nummisen ensimmäiset levyn, joilta löytyvät muun muassa laulut Jos jäsennämme, Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa ja Nuoren aviomiehen on syytä muistaa.

Nummisen pitelemätön falsettiin kohoava laulu herätti kansassa suuria tunteita niin puolesta kuin vastaankin. Hänen noina aikoina käyttämänsä tekstit olivat usein hyvin kirjallisia, joko filosofisia ja ohjeita elämän eri alueilta. Esitykset liittyivät aikakauden valtakulttuuria kritisoivaan underground-liikkeeseen.

1970-luvulla Numminen suuntautui seesteisemmin jazziin ja lastenkulttuuriin. Vuonna 1970 hän sävelsi ja sanoitti ensimmäiset lastenlaulunsa radiotoimittaja Tytti Paavolaisen aloitteesta. Laulut saavuttivat suuren suosion, ja Numminen onkin tehnyt paljon lauluja ja näytelmä- ja elokuvamusiikkia.

Hänen TV-sarjansa Jänikset maailmankartalle (1978) ja samanniminen lastenlaulu kuuluvat yhden ikäluokan rakkaimpiin muistoihin.
TV-arkisto juhlistaa 70-vuotta täyttävää Nummista musiikkiohjelmien kokonaisuudella, joka korostaa hänen monipuolisuuttaan. Aluksi tapaamme M.A. Nummisen ja hänen Uusrahvaanomaisen orkesterinsa keikalla Pori Jazzissa vuonna 1972. M.A. Numminen tunnelmassa –taltioinnissa Nummisen kanssa soittavat Jani Uhlenius, Christer Schwindt, Tauno Tiilikainen ja Rauno Lehtinen. 1970-luvun jazzista siirrytään ketterästi 24 vuotta eteenpäin, kun Numminen esittää Pedro Hietasen säestämänä sävellyksiään filosofi Ludwig Wittgensteinin teksteihin. Ohjelmassa M.A. Numminen sings Wittgenstein (1996) kuullaan muun muassa klassikkoteos Wovon Mann nicht sprechen kann.

Seuraavassa musiikkivideossa taiturin skaala laajenee klassiseen musiikkiin. M.A. Numminen meets Schubert (1997) sisältää Franz Schubertin liedin Ständchen; siinä Nummista säestää Gustav Djupsjöbacka. Harppaus liedistä diskohitin koneversioon ei ole niin pitkä kuin luulisi. M.A. Numminen goes Techno (1999) tuo kuulijan eteen 1970-luvun Baccara-hitin uudelleentulkittuna, tällä kertaa saksaksi: Yes Sir, ich kann Boogie.
Juhlapäivän päätteeksi Numminen palaa undergroundin ja lastenkulttuurin pariin ja palauttaa jänikset maailmankartalle. M.A. Numminen turns Rabbit (2000) kajauttaa ilmoille jänisten yleismaailmallisen jänisoikeuksien julistuksen. Nummisen tukena ovat Pedro Hietanen ja 100 lasta.