Joe Strummer

Julkaistu tiistaina 11.05.2010 2 kommenttia 299 suositusta

Julien Templen dokumenttielokuva The Clashin keulahahmosta.

maanantai 5.7. klo 20.45, uusinta pe 9.7. klo 23.35

Punk sikisi Britanniassa 1970-luvun puolivälin taantumasta, työttömyydestä ja tyytymättömyydestä. Punkissa tiivistyi sosiaalisen tasa-arvon, sananvapauden ja suvaitsevaisuuden henki sekä taistelu epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Hallitseva luokka tuomitsi punkin törkymusiikiksi, mutta liike onnistui istuttamaan kokonaiseen sukupolveen halun muuttaa maailmaa.

Yksi punkin keulakuvista oli The Clash -yhtyeen laulaja, kitaristi ja sanoittaja Joe Strummer (1952-2002). Hän oli punkin runoilija, ajattelija ja yhtyeensä myyttinen johtohahmo. Strummer uhrasi koko elämänsä punkille.

Julien Templen ohjaama dokumenttielokuva Joe Strummer (Joe Stummer: The Future Is Unwritten) kertoo Strummerin tarinan. Dokumentti on samaan aikaan jännitteinen, informatiivinen ja hauska sekä erittäin koskettava kuvaus viimeisen suuren punk-ikonin elämästä.

Temple hyödyntää dokumentissaan Strummerin omaa puhetta ja nauhoituksia sekä muun muassa Strummerin itse kuvaamia videoita. Mukana on myös harvinaista materiaalia The Clashin ensimmäiseltä keikalta vuonna 1976 sekä Strummerin viimeisestä esiintymisestä ennen kuolemaa.

Dokumentissa pääsevät ääneen niin Strummerin ystävät ja lähimmäiset kuin laaja kaarti nimekkäitä henkilöitä musiikin ja elokuvan parista: muiden muassa Bono, Johnny Depp ja Steve Buscemi kertovat suhteestaan Strummeriin ja Clashin musiikkiin.

Templen elokuva valittiin vuoden 2007 parhaaksi brittidokumentiksi (British Independent Film Awards).

Lisätietoa ohjelmasta

Joe Strummer (Joe Strummer: The Future is Unwritten), Britannia & Irlanti 2007. Ohjaus Julien Temple. Tuotanto Parallel Film Productions.

Löydä lisää:

70-luku, punk, Joe Strummer, The Clash, Julien Temple

Suosittele299 Suosittelee

Lähetä linkki

Katso myös...

Made in Sheffield

Dokumentti elektronisen brittipopin kätilöistä ja syntymäkaupungista. Mukana mm. Cabaret Voltaire, Human League, ABC, Def Leppard, Heaven 17, Moloko ja Pulp.

Kun rytmi oli laki

Dokumentti 1980-luvun brittipopin kapinasta Margaret Thatcherin kylmää yhteiskuntaa vastaan. Mukana mm. Jarvis Cocker, Richard Hawley, Mark Brydon, Rob Gordon ja Adi Newton sekä runsaasti arkistomateriaalia.

Kommentit

Anonyymi

Ristiriitainen hahmo, taatusti mielenkiintoinen dokumentin aihe. Musiikki on melko lyömätöntä myös.

PERJANTAINA 14.5.2010

Red Herring

Punkin selittäminen yksinomaan kulttuurivasemmistolaiseksi radikaaliliikkeeksi on kyllä huono idea. Pääosin kyse oli hauskanpidosta, skenefiiliksistä ja hyvän rockin soittamisesta kuten muissakin rockin trendeissä.

Radikalismi ja aktivismi toki elivät 77-punkin sisällä mutta edustivat vain vähäväkistä prosenttiliikettä. Strummer toki oli avoimen vasemmistolainen mutta bändiläisiä kiinnostivat myös luxuspäihteet, stadionkeikat ja tyylikkäissä vaatteissa poseeraaminen vähintään yhtä paljon.

Sama muualla, Ramonesin ideologinen sanoma oli muotoa "Now I Wanna Sniff Some Glue" ja Sex Pistolsilla ideana oli enemmänkin yleinen ärsytys ja mediahypellä rahantekeminen kuin vakava yhteiskunnallinen, vaikuttamaan pyrkivä toiminta.

Entäpä Suomi? Pelle Miljoona oli (ja on) avoimen vasemmistolainen mutta Eppu Normaali Mikko Saarelan vihersympatioista huolimatta tuskin. Kollaa Kestää oli enemmän sitoumatonta taidepunkia kuten Se-yhtyekin.

Suvaisevaksi punkkia ei voinut kuvata, vihalistalla olivat kaikki mahdolliset asiat hipeistä leveisiin lahkeisiin, progemusiikkiin ja yli kolmen minuutin biiseihin. Hölmömpi kutsuisi tälläistä pakettia jopa tyylifasismiksi.

MAANANTAINA 5.7.2010