Kansalainen Kane

25-vuotias ohjaaja Orson Welles, tuolloin jo kuuluisa persoona, toteutti vuosina 1940-41 esikoiselokuvan, jota kaikissa - kirjaimellisesti ja poikkeuksetta - vuoden 1960 jälkeisissä kansainvälisissä äänestyksissä on päädytty pitämään "maailman parhaana elokuvana".

Läpikotaisessa kokeellisuudessaan Citizen Kane on tyypillinen esikoiselokuva samalla kun se on testamenttielokuva tavassaan nähdä maailman ja elämän kierto.

Kuka on Charles Foster Kane? Hän on amerikkalainen lehtikuningas, raharuhtinas ja vaikuttaja, joka sai suuren perinnön mutta jolta vietiin lapsuus: pankki kasvatti hänet. Elokuva alkaa Kanen kuolemalla ja hänen elämästään tehdyllä uutiskatsauksella. Reporttereita jää askarruttamaan hänen kuolinhetkellään lausumansa sana: "Rosebud". Se tarjoaa alibin tutkimuksiin, Kanen läheisimpien haastatteluihin. Näistä syntyy teoksen viisi kertomusta käsittävä rakenne.

Kane on mies, joka käyttää massalehdistön voimaa väärin ja myös nostaa itsensä lakia ja koko liberaalin sivistyksen perinnettä vastaan. Hän on yhtä aikaa pyyteetön ja itsekeskeinen, idealisti ja huijari, hyvin suuri ihminen ja hyvin keskinkertainen yksilö. Silti jokainen ihminen ja jokainen tajunta, joka tulee elokuvassa yhden ja saman perusmateriaalin kautta ristivalaistuksi, on kiinnostava, kuin oma jännityskertomuksensa: Citizen Kane on, niin monen muun asian ohella, elokuva tajunnasta ja vallasta tajuntaan.

Kaleidoskooppimaisen elokuvan ytimessä ovat yksinkertaisimmat ja tärkeimmät asiat: lapsuus, ystävyys, rakkaudet. Kane menettää ne kaikki. Teosta on harvoin jos koskaan arvioitu rakkauselokuvana. Sitäkin se on, ja sellaisena samaa sarjaa kuin Wellesin muut elokuvat, jotka melkein poikkeuksetta ovat "mahtavan mutta tuhoutuvan miehen tarinoita" ja sen sisässä sitten kertovat ongelmallisen rakkauskertomuksen, usein melkein sysimustan tarinan rakkaudesta, joka ei saavuta täyttymystään.

Charles Foster Kanen tapauksessa tällaista mahdollisuutta on vaikea edes mieltää, sillä hänen ensimmäinen avioliittonsa luisuu hyvin pian pelkästään muodolliseksi siteeksi, ja toisen taas tuhoavat melkein lähtöpisteeseensä Kanen omistavat, narsistiset taipumukset. Susan Alexander, Kanen toinen vaimo, on miehelle itsessään tuskin muuta kuin materiaalia, jonka kautta tämä voi testata ylivertaiseksi uskomaansa kykyä muokata ja hallita ihmisiä.

Kanen hahmon kiehtovuus liittyy paljolti siihen, että hän on niin jäännöksettömästi yhtä systeeminsä kanssa, täysin henkilökohtaisen elämänsä kapitalistiselle yhteiskuntajärjestelmälle alistanut: vapaa mielestään ja kuitenkin oman menestyksensä, omien valintojensa orja, niiden nielaisema.

Elokuvallisena hahmotuksena Citizen Kane teki historiaa monella tasolla. On puhuttu paljon syvätarkasta kuvauksesta: kuva oli yhtä terävä kuin jossain 20 metrin päässä, ja jo elokuvan ensimmäisissä kritiikeissä kiinnitettiin huomiota kuvaukseen, jonka ansiosta "taustan tapahtumat ovat nähtävissä yhtä terävästi kuin keskiaikaisissa flaamilaisissa maalauksissa".

Kane on massatiedotusvälineiden aikakauden avainelokuva: syvän tiedostusprosessin alati liikkuva mobile, elämä ja sen varjo, realismin ja fantasian rajojen tuolla puolen, traaginen ja täynnä koomisia irrotteluja, täynnä sosiaalista syvätarkkaa elämää ja ihmissielun parantumatonta yksinäisyyttä, klassisen elokuvan summa ja uuden elokuvan alku, elokuvaa joka on yhtäaikaa kuva maailmasta ja tutkimusmatka tajuntaan, nuo molemmat täyteydessään, ennen kuin koko visio räjähtää arvoituksella tavalla rikki.

Citizen Kane on myös seikkailuista suurin, koska se on tutkielma ajasta, sellaisena ovela ja ironinen, repäisevä ja villi, pohjimmiltaan harras etsintäretki kadonneeseen aikaan.