Käpy selän alla (16)

Käpy selän alla oli Mikko Niskaselle selvä irtiotto hänen aiemmista sota-aikaan sijoittuvista elokuvistaan. Nyt oltiin hetkessä kiinni, 1960-luvun kuohuvan nuorison kokemusmyrskyssä.

Käsikirjoittaja Marja-Leena Mikkola, säveltäjä Kaj Chydenius ja päärooliin valittu Kristiina Halkola vaikuttivat kaikki Ylioppilasteatterissa, jossa Niskanen oli käynyt haistelemassa uusia tuulia jo parin vuoden ajan. Halkolan pariksi valikoitui Pekka Autiovuori, joka oli näytellyt Halkolan kanssa jo lyhytelokuvassa Kristiina, joka oli osa modernia kokoomaelokuvaa Tunteita (1966). Elokuvan toiseksi pariskunnaksi valittiin teatterikoululaiset Eero Melasniemi ja Kirsti Wallasvaara, joka joutui Niskasen vaatimuksesta blondaamaan tummat hiuksensa.

Elokuvan tuotantoprosessi poikkesi tyystin vanhanaikaisesta studioelokuvasta. Käpy kuvattiin kolmessa viikossa Puulavedellä: osin Mikkolan käsikirjoituksen mukaan, osin improvisoiden, osin uudelleen kirjoittaen. Koko kuvausryhmä asui vanhassa kansakoulussa yhteismajoituksessa, ja seuraavan päivän kuvaukset suunniteltiin iltaisin porukalla. Lopullisen muotonsa elokuva sai Juho Gartzin leikkauspöydässä.

Käpy selän alla kuvasi suuria ikäluokkia aikuisuuden kynnyksellä, 1960-luvun opiskelijanuorisoa, jonka radikaali arvomaailma asettui poikkiteloin vanhemman sukupolven tielle. Siitä tuli kulttisuosioon noussut sukupolvielokuva, joka tavoitti niin kriitikoiden kuin nuorten katsojienkin sydämet. Se oli aikansa kaupallisesti menestyksekkäin kotimainen uuden aallon elokuva, jolle ojennettiin kuusi Jussi-patsasta.

Mikko Niskanen sai uransa kolmannen ohjaaja-Jussin, mutta neljästä päänäyttelijästä kaikki jätettiin palkinnotta: heidän näyttelijäilmaisunsa oli niin tuon ajan traditiosta poikkeavaa, että heidän koettiin olevan kuvissa omina itsenään. Miespääosa-Jussi annettiin sen sijaan Jukka Sipilälle pienestä sivuroolistaan elokuvassa. Muut palkinnot saivat Marja-Leena Mikkola käsikirjoituksesta, Kaj Chydenius musiikista, Esko Nevalainen kuvauksesta ja Kyösti Varesvuo FJ-filmin tuotannosta.

Elokuvan jälkeen nähdään uusintana vuodelta 2009 TV-arkiston Jarmo Heikkisen tekemä haastattelu, jossa ovat mukana elokuvan kaikki neljä tähteä.