Lahja (K13)

Vaikuttava vanha mies matkapuhelimensa kanssa ja kehitysvammainen tyttö, jota demoni kiusaa. Molemmat odottavat, että elämä soljuisi loppuunsa. Vain hetkellisesti he saattavat havahtua apatiastaan jonkin oudon esineen tai ikävän kohtaamisen herättäminä.

Veneet kulkeutuvat rantaan Calabriassa, Etelä-Italiassa. Autot ovat unohtuneet tienposkeen. Galleriassa on elottomia jäännöksiä. Täällä haamujen juhlakulkueiden on hyvä mellastaa.

Lahja on kuvattu yksinkertaisen vaikuttavasti. Kamera ei liiku kokokuvasta lähikuvaan ja edelleen puolikuvaan, vaan kuvaa tapahtumat yhdestä kuvakoosta, kuten silmäkin tapahtumia havaitsee. Kuvaustekniikalla on pyritty antamaan katsojalle mahdollisimman suuri vapaus katsoa elokuvaa omista lähtökohdistaan. Samasta syystä loppu jätetään avoimeksi. Myös luonnonvalolla ja näyttelijöiden puhumattomuudella pyritään tukemaan samaa päämäärää. Kaikki on elämässä itsessään, joten miksi mennä sitä parantelemaan meikeillä, valoilla ja asuilla? Miksi kamera ei saisi vangita tavallisia hetkiä ihmisen elämässä, eikä vain niitä huippukohtia? Ja mitä näemme kätkeytyvän ulkoisen kuoren alle?