Pandoran lipas

Nusret Hanim on 90-vuotias ja asuu syrjäisellä vuoristoseudulla. Eräänä päivänä hän katoaa kotinsa lähettyviltä. Istanbulissa asuvat lapset, Nesrin, Güzin ja Mehmet, järkyttyvät kuullessaan uutiset ja lähtevät heti kohti äidin kotia toiveenaan löytää hänet. Matkan aikana vanhat haavat ja ongelmat alkavat nousta pintaan.

Muutaman päivän kuluttua äiti löytyy tajuttomana metsästä. Sisarukset päättävät ottaa äidin mukanaan Istanbuliin, mutta pian äidin herättyä paljastuu, että hänellä on Alzheimerin tauti. Aika ajoin äiti käyttäytyy normaalisti, toisinaan hän suoltaa suustaan mitä sattuu. Äidin sairauden johdosta lasten keskinäiset suhteet joutuvat myllerrykseen.

Mukaan kuvaan astuu myös lapsenlapsi, Nesrinin oikukas poika Murat, joka ei ole koskaan nähnyt isoäitiään ja asuu vanhempiensa tietämättä setänsä Mehmetin luona. Murat ei halua tulla siksi, mitä hänen vanhempansa hänestä toivovat. Nuorukainen yrittää taistella auktoriteetteja vastaan myös isoäidin suhteen: hän ei hyväksi Nusretin sulkemista laitokseen vaan auttaa tätä palamaan takasin vuorille, jonne isoäiti kovasti kaipaa.

Äidin sairaus ja lähestyvä kuolema pakottaa lopulta kaikkia arvioimaan uudestaan elämän sisältöä. Syvälle kätketyt tuntemukset ja selvittämättömät ristiriidat ovat kuin Pandoran lipas, josta asiat voivat nousta yllättäen pintaan.