Populaarimusiikki 
Rock-Suomi: Valloittajat
Julkaistu sunnuntaina 24.10.2010 23 kommenttia 222 suositusta
Suomalaisbändien ja -artistien matka maailmalle on ollut täynnä unelmia, pettymyksiä, harharetkiä, työvoittoja ja sinnikkyyttä.
1960-luvulla suomalaiset kitarayhtyeet ottivat tunnustelevia askeleita ulkomaille viemällä rautalankaa Ranskaan ja beat-poppia DDR:ään ja Skandinaviaan. 
Wigwam ja Tasavallan Presidentti pääsivät progellaan läpimurron kynnykselle, mutta viimeinen ratkaiseva askel jäi ottamatta.
Hanoi Rocks oli ensimmäinen suomalaisyhtye, joka pisti peliin kaiken ja otti alusta tavoitteeksi kansainvälisen menestyksen. Uudenlaisen asenteen aikakausi lähetti Hanoin jalanjäljissä joukon toiveikkaita bändejä Los Angelesiin maksamaan oppirahoja.
Suureellisten rock-unelmien sijaan useimmat suomalaisbändit ovat matkanneet maailmalle pakettiautolla ja omilla ehdoillaan. 1990-luvun Suomi-kuvaa rakennettiin omaperäisellä ja äkkiväärällä vaihtoehtomusiikilla ja pohjoisilla erikoisuuksilla. Elektronisen klubimusiikin saavuttama kulttimaine ja metallin voittokulku ovat tuoneet hitaasti kypsynyttä menestystä. Vuosituhannen vaihteessa HIM, Bomfunk MCs ja Darude todistivat, että suomalainen musiikki voi menestyä myös kaupallisen keskitien mittelöissä.
Suomalaisen rockin vientihistoria kertoo ennen kaikkea artistien asenteiden muutoksesta: ujot amatöörit ovat antaneet sijaa sanavalmiille ammattilaisille, jotka eivät aina tarvitse uransa käynnistämiseksi edes suomalaista levy-yhtiötä vaan lähettävät demonsa suoraan Iso-Britanniaan tai Yhdysvaltoihin. Ehkä joku heistä on ensimmäinen suomalainen supertähti.
Tässä jaksossa:
* Mitä mieltä Mike Monroen äiti oli poikansa suunnitelmasta muuttaa Tukholmaan ilman vakituista asuntoa? .jpg)
* Kuinka Intian Moskovan suurlähettiläs reagoi Eläkeläiset-yhtyeen musiikkiin?
* Mitä yhteistä on Jimi Tenorilla ja Jarkko Niemisellä?
* Miksi Havana Blackin laulajalla oli nakki kädessä videokuvauksissa?
* Onko 22-Pistepirkkojen mielestä se, että bändi lähtee kiertueelle, suuri uutinen?
* Menikö Smack-yhtyeen Los Angelesin reissu putkeen kaikilta osin?
* Kuka hyppäsi ulos Timo Tolkin hotellihuoneen vaatekaapista?
* Harvoin nähtyä Hanoi Rocks-materiaalia ja matkamuistoja Los Angelesista
Kymmenen tarinaa unelmista, kasvukivuista ja suomalaisesta rockista.
Löydä lisää:
Smack, Turisas, 22-Pistepirkko, Alexi Laiho, Timo Tolkki, Michael Monroe, Sam Yaffa, Havana Black, Jimi Tenor, Eläkeläiset, Jori Hulkkonen, JS 16, HIM, Hanoi RocksSuosittele222 Suosittelee
Lähetä linkki
Kommentit
Pekka Laineen Peter von Bagh -trippi on kyllä huvittavaa laatua.
Pekka Laineen Peter von Bagh -trippi on kyllä huvittavaa laatua.
Aivan, todella häiritsevä kertoja. Tämä ohjelmasarja oli pettymys. Paljon hehkutusta, vähän musiikkia.
Niin no, parashan se olisi kun jokainen pääsisi itse spiikkaamaan miten ne asiat oikeasti meni.
Älkää jaksako! Minusta sarja on mainio spiikkejä myöten.
Älkää jaksako! Minusta sarja on mainio spiikkejä myöten.
niin jusd hedi on jodgut jundid kadeellisina gu eräät osaa rogata kybällä. ;)
Hyvä briiffaus kansainvälisistä bändeistä tänäänkin.
Se oli kai Hanoi Rocksin jäsenen hotellihuoneen vaatekaapista, ei Tolkin?
miks ei koko ohjelmassa puhuta Sonata Arcticasta mitään?
Törkeätä.Noinko asiantuntematonta porukkaa päästään tekemään näin tärkeää ohjelmaa? Eikö ole tietoa? Vai mistä johtuu että Waltari ohitettiin täysin ohjelmassa? Jokainenhan asioita vähänkään seurannut tietää että Hanoi Rocks`in jälkeen ensimmäinen suomalainen yhtye, joka avasi umpilumeen tietä suomalaiselle rockille maailmalla, oli WALTARI! Eikä kukaan muu.HIM`in lyödessä läpi Saksassa mm Rumba-lehden pääkirjoituksessa todettiin että "kaikkien on syytä muistaa että pohjatyön on tehnyt Waltari". Kulttuuriskandaali!Tuli pahoinvointi ohjelmasta. Ei näytä olevan tietoa... HUONO TEKIJÄTIIMI.Näinkö muokataan historiaa,niinkuin Venäjällä aikoinaan oli tapana...tai niinkuin holocaustin kieltäjillä...
onko koko sarjassa mainintaa sonatasta? jos on niin voiko joku kertoa????...kiitos!
Ensimmäinen ja ensimmäinen, pioneeri ja pioneeri, suomalainen ja suomalainen.
Bändit eivät ole edustamassa valtiota vaan itseään. Ei 80 ja 90 luvulla yleisiöä kiinnostanut oliko bändi suomesta - eli näin olleen tuskin waltarin pohjatyöstä (?!?) ei paljoakaan hyötyä HIMille ollut jne. Nykyään on eri peli kun Suomi on cool ja Mexicossakin opettelavat suomea jne,.
onko koko sarjassa mainintaa sonatasta? jos on niin voiko joku kertoa????...kiitos!
Hanoi Rocks -osuus heti alussa oli toteutettu tajulla & hurmaavasti, vauhdilla päin kuten asiaan kuuluu ja nopein leikkauksin musan kautta. Vei mukanaan kuten bändin keikat, staili, persoonat ja taajuus silloin ja toisellakin tulemisella; hieno veto! Eka vartti kunnioitti ja löysi olennaisen bändissä, jonka voittanutta väriläiskää ei Suomessa ole eikä tule.
onko koko sarjassa mainintaa sonatasta? jos on niin voiko joku kertoa????...kiitos!
Ainakin Raskassarjassa bändi sivuutettiin. Ehkä oli niissä vilistävissä levynkansissa korkeintaan.
Ensimmäinen ja ensimmäinen, pioneeri ja pioneeri, suomalainen ja suomalainen.
Bändit eivät ole edustamassa valtiota vaan itseään. Ei 80 ja 90 luvulla yleisiöä kiinnostanut oliko bändi suomesta - eli näin olleen tuskin waltarin pohjatyöstä (?!?) ei paljoakaan hyötyä HIMille ollut jne. Nykyään on eri peli kun Suomi on cool ja Mexicossakin opettelavat suomea jne,.
Kultaseni,et taida tietääkään että -80 ja -90-luvuilla saksalaisia innosti juuri SE ajatus että WALTARI tulee SUOMESTA!Juuri SE herätti saksalaisten mielenkiinnon 'nyrjähtänyttä'suomalaista rockia kohtaan. Olin silloin paikalla ja näin sen. Olitko sinä?
Tunnin ohjelmaan ei saa mahdutettua paljoa tavaraa ja sehän on toimittamisen idea, että toimitetaan sinne se materiaali, joka katsotaan tärkeäksi. Puuttuihan sieltä melkoinen joukko bändejä, jotka ovat omin päin ja nettiä hyväksi käyttäen saaneet jalansijaa esimerkiksi Keski-Euroopasta, mutta toimittaminen on valintoja. Voisihan sitäkin kritisoida, ettei Hanoista kerrottu viime vuosien sukseeta ja menestystä kulttibändinä. Ohjelman ideana oli kaiketi kertoa yleisellä tasolla se, miten suomalaiset bändit ovat maailmalle olleet menossa ja miksi breikkaamisesta ei ole tullut mitään näihin päiviin saakka. Ai mikä se syy on ollut? Pääasiassa joko koti-ikävä tai päihteet.
Niin, sarja itsessään ihan mainio. Mutta kyllä siellä puutteitakin oli.
Tarot?
Waltari oli kyllä siinä yhdessä jaksossa, vai? Ei tässä viimeisessä toki muuta kuin ohimennen.
Sonata Arcticasta ei mitään.
Olisi ehkä pitänyt tehdä useampi jakso jotta saa mahtumaan kaikkea. Mutta nämäkin ovat niin mielipideasioita että tekijöiden valinta...
Olihan Nightwishistäkin suhteellisen vähän siihen katsoen miten suosittu se onkaan maailmalla.
Samoin Apocalyptica oli aika vähällä.
Ai mikä se syy on ollut? Pääasiassa joko koti-ikävä tai päihteet.
Juuri näin. Kaverit on olleet vähän kuin suomalaiset jääkiekkopoitsut eka kertaa ulkomailla turnauksessa. Vähän viinaa ja paikallisia tyttöjä ja sitä rataa. Ja seuraavan päivän peli menee keturalleen. Jenkkeihin menneetkin näyttivät hakeutuvan narkkariporukoihin.
Siihen ns. breikkaukseen tarvittaneen ammattimainen sitkeä asenne vähän joka lajissa. Elvistellä kannattaa vasta sitten kun siihen on varaa.
Toinen hupaisa, toistuva juttu on, kuinka peukalolla ja etusormella näytetään se pikkiriikkinen väli, eli kuinka lähellä ollaan oltu todellista breikkaamista. Mistä sen tietää vaikka vielä olisi vaadittu vuosien työn - jos koskaan olisi moiseen päästy.
Mitä on itse nähnyt ns. megatähtien keikkoja, niin kyseessä on shown järjestäminen yleisölle. Esimerkiksi nähdessäni HIM:in lavalla se oli minusta ihan liian vaisu.
Hyviä biisejä myös tarvitaan. Hanoi Rocksin musiikillinen anti on aina ollut varsin keskinkertaista.
Ai mikä se syy on ollut? Pääasiassa joko koti-ikävä tai päihteet.
Juuri näin. Kaverit on olleet vähän kuin suomalaiset jääkiekkopoitsut eka kertaa ulkomailla turnauksessa. Vähän viinaa ja paikallisia tyttöjä ja sitä rataa. Ja seuraavan päivän peli menee keturalleen. Jenkkeihin menneetkin näyttivät hakeutuvan narkkariporukoihin.
Siihen ns. breikkaukseen tarvittaneen ammattimainen sitkeä asenne vähän joka lajissa. Elvistellä kannattaa vasta sitten kun siihen on varaa.
Toinen hupaisa, toistuva juttu on, kuinka peukalolla ja etusormella näytetään se pikkiriikkinen väli, eli kuinka lähellä ollaan oltu todellista breikkaamista. Mistä sen tietää vaikka vielä olisi vaadittu vuosien työn - jos koskaan olisi moiseen päästy.
Mitä on itse nähnyt ns. megatähtien keikkoja, niin kyseessä on shown järjestäminen yleisölle. Esimerkiksi nähdessäni HIM:in lavalla se oli minusta ihan liian vaisu.
Hyviä biisejä myös tarvitaan. Hanoi Rocksin musiikillinen anti on aina ollut varsin keskinkertaista.
Sanoisin jotta voi itku, eikö tullut joku insinööri taas kertomaan meille miten asia ihan oikeasti on.
Selittäköön sitten sen miksi em. ohjelman aikana, niin paljon kuin olen pitänyt aikoinaan paljonkin iguanoista, smackista, havana blackista, rasmuksesta, himistä tapahtui vaan klik enkä kuullut niistä enää mitään. Se klik Hanoi Rocksin jälkeen. Mitenköhän voi tapahtua niin.
Seppo Vesterinen totesi että oli itsestäänselvyys että HR:sta tulee maailman isoin bändi.
Niin se oli. Se oli vaan tieto.
Kaikki eteneminen stokis-britit-japani-jenkit oli selviö niille jotka asiaa seurasivat aikoinaan. Michael Monroe keulana ei olisi ollut mitään estettä, siinä on nimittäin solisti joka pesee kenet vaan tänäkin päivänä kaikilla tasoilla. Muutenkin bändi - huolimatta siitä kamahörhöilystä - sisälsi paljon taitoa, iloa, huumoria, tarttuvia melodioita, älyä ja aitoutta.
Hieno HR. Ainutlaatuinen.
Hanoin kultaiseen aikakauteen 80-luvulla kamahörhöily ja muu kuului osana sitä "normaalia" rock-muusikon elämää. Se yksi onneton kolari muutti sen että Hanoi Rocks olisi ollut yksi 80-luvun suurimmista rockstaroista. Todennäköisesti ilman sitäkin bändi olisi hajonnut heti menestyksen ja jenkkikiertueen jälkeen. Monta vuotta yhdessä, järjettömästi duunia ja päihteitä. Siihen ne muutkin suuret ovat hajonneet.
Pienistä asioista on menestyminen ollut kiinni, aivan kuten urheilussakin.
ROCK LOVE
Älkää jaksako! Minusta sarja on mainio spiikkejä myöten.
Samaa mieltä,kiitos tekijöille. ainahan aihetta rutinoihin ja rutisijoille riittää,vaan tehkää itse!
Keskusteluun suomi ulkomailla olisin kaivannut erästä lisäystä nimittäin yhtyettä Kingston wall, yhyettä digailtiin ulkomailla ja soittoa ylistettiin kun kotimaassa opeteltiin vasta nimen tavaamista,loisto bändi!
Hanoi Rocks:sta oli hyvää matskua, jos sitä olis enemmänkin noilta ajoilta olisi leffan teon paikka bändin historiasta ei niinkään Razzle:n menehtymisestä, vaan ajoista paljon aiemmin.
Ai mikä se syy on ollut? Pääasiassa joko koti-ikävä tai päihteet.
Juuri näin. Kaverit on olleet vähän kuin suomalaiset jääkiekkopoitsut eka kertaa ulkomailla turnauksessa. Vähän viinaa ja paikallisia tyttöjä ja sitä rataa. Ja seuraavan päivän peli menee keturalleen. Jenkkeihin menneetkin näyttivät hakeutuvan narkkariporukoihin.
Siihen ns. breikkaukseen tarvittaneen ammattimainen sitkeä asenne vähän joka lajissa. Elvistellä kannattaa vasta sitten kun siihen on varaa.
Toinen hupaisa, toistuva juttu on, kuinka peukalolla ja etusormella näytetään se pikkiriikkinen väli, eli kuinka lähellä ollaan oltu todellista breikkaamista. Mistä sen tietää vaikka vielä olisi vaadittu vuosien työn - jos koskaan olisi moiseen päästy.
Mitä on itse nähnyt ns. megatähtien keikkoja, niin kyseessä on shown järjestäminen yleisölle. Esimerkiksi nähdessäni HIM:in lavalla se oli minusta ihan liian vaisu.
Hyviä biisejä myös tarvitaan. Hanoi Rocksin musiikillinen anti on aina ollut varsin keskinkertaista.
Sanoisin jotta voi itku, eikö tullut joku insinööri taas kertomaan meille miten asia ihan oikeasti on.
Selittäköön sitten sen miksi em. ohjelman aikana, niin paljon kuin olen pitänyt aikoinaan paljonkin iguanoista, smackista, havana blackista, rasmuksesta, himistä tapahtui vaan klik enkä kuullut niistä enää mitään. Se klik Hanoi Rocksin jälkeen. Mitenköhän voi tapahtua niin.
Seppo Vesterinen totesi että oli itsestäänselvyys että HR:sta tulee maailman isoin bändi.
Niin se oli. Se oli vaan tieto.
Kaikki eteneminen stokis-britit-japani-jenkit oli selviö niille jotka asiaa seurasivat aikoinaan. Michael Monroe keulana ei olisi ollut mitään estettä, siinä on nimittäin solisti joka pesee kenet vaan tänäkin päivänä kaikilla tasoilla. Muutenkin bändi - huolimatta siitä kamahörhöilystä - sisälsi paljon taitoa, iloa, huumoria, tarttuvia melodioita, älyä ja aitoutta.
Hieno HR. Ainutlaatuinen.
Samaa mieltä.
Paljon hyvää materiaalia siinä jaksossa, bändin (uus)fani sai paljon tietoa HR:sta ja monesta muusta jakson "valloittajasta". Muita jaksoja en nähnyt valitettavasti, mutta voisin tämän jakson perusteella sanoa, että sarja on katsomisen arvoinen... siis hieno!
Kiitos!
Selaa ohjelmia aiheiden mukaan
Selaa ohjelmapaikkoja
Suositelluimmat jutut
Ajalta:
1.
2.
3.
4.
5.
1.
2.
3.
4.
5.
YLE Teema on Facebook
SUNNUNTAINA 2.1.2011