Kulttuuri

Runoraati

Runoraati: Onnittelut

Julkaistu keskiviikkona 03.10.2012 0 kommenttia 73 suositusta

Runoraati täyttää 10 vuotta. Syksyn avausjaksossa runolähetit Joanna Haartti ja Juha Varis veivät onnittelurunoja tunnetuille syntymäpäivän viettäjille. Raadissa vieraana Pertti Jarla, Sinikka Nopola ja Jonna Tervomaa.

Lue runoilijoiden neuvoja onnittelurunon tekemiseen Runoraadin blogista!

Ohjelman runot:

Runo 1

Jouni Tossavainen Heli Laaksoselle, 40 v.

Sinua

kukon verran

kuultuaan, itäinenkin

ihminen osaa toista kieltä.

Ja niin kuin peippo

kääntää auringonnousun ääneksi

yksi sanasi olemisen koti ja temppeli.

Puheesi on reimari ja jatkuvasti itsensä näköinen

sävellys jota jokainen voi soittaa erilaisella soittimella

ja linnut tekevät sen. Tien päällä olet ilmassa (varsinkin autossa

jos se on hyvänvärinen) tai jossain itäisessä Toscanassa olisi ihanaa, 26

astetta koko päivän ja katsomot täynnä. Vaan millä voittaisit olot mökissäsi? Yksin

rakastaja tahtoo että rakastettu olisi sitä mitä on. Mutta mitä on vaativa yleisö maailmalla:

musta suu synnyttää haudan päällä ja tahtoo lisää syliä. Yksin valon kiilassa osaat sanoa:

Kaikki mikä kärsii, tahtoo elää.

Ymmärrän täyspäisen aina oikean ikäisen lavataiteen mestareiden mestarin neuvon näin:

jurnuta harvemmi, naara usseemmi, elä ies eppäele.(Suom.: Jurnuta vähemmän. Naura enemmän.

Anna anteeksi.) Metsä minulle kuten kielesi lähde, kätkeytyvä totuus. Siksi rajaan itseni kuuseen

onnittelen yhden kuvan kautta luonnostani ilman ruusuja ruusuja ja sinistä pakettiautoa.

Runosi on suun kukka, soittosi joka kerta liian lyhyt

lahja

kantaa

kevyesti muistot

Runo 2

Kirjoittajaryhmä Tapiiri Julia Kykkäselle, 18 v.

Runo 2 on tekstimuodossa täällä

Runo 3

Runokone Jari Haloselle, 50 v.

Tässä Luojan ääniä
Hiljainen Kierto
Totuus Viisaasti Hymyilee
Syli Isä-äiti Hiljaisuuteen
Valon säde Todistaa,
jokapäivä Hiljaisuudessa...

Aina
Hennosti Eteenpäin
Hiljaisuus Harhassa – Kiinnostava Jatkuva Valo
Rauhallinen, odottava Ystävä!

Runo 4

Riina Katajavuori Vuokko Hovatalle, 40 v.

HÄN ASUU KAUKANA

”Tunnenpa olevani oikea onnenpekka”, räätäli tuumi.

”Niin”, vastasi Hujoppi, mutta Tuimasilmän pitää tulla mukaan,
jotta saamme vuoren pois tieltä.”
                Mutta eikö vain vaimo ollutkin ilkeä akka?
                Tuli taas ilta, ja hän oli niin väsynyt
                                                        että pani pensaan juurelle maata ja nukahti.
                                        Kaisaliisa mietti hetken.
                                                        ”Keltaiset hilkut, miksikäs ei?”
                                                                                  Kuningatar ei saanut rauhaa.
                         merkillinen lintu
                eikä yksikään ihminen voinut häntä tuntea.

Mitä se pelkääminen oikein on?
Voi, mitä hän näkikään! Mutta isoäiti, miksi

                polun mutkittelu
                ja kengässä huono lesti
suostumme tähän koukeroiseen kulkuun
                                                kunnes aamunkoitossa
                          paljastaa maa meille koko ihanuutensa
                                                                                  joskus apuun rientää vanha painokuva,
                                                                     muistini mun
jyrkkä nousu, tasainen tie
                                                    läähätän läähätän, hameeni nousee selästä

Mutta siinä reittien paljoudessa

Uljas raudikko laukkasi rantaan.
”Heittäkää hänet tyrmään!”

Mitä se pelkääminen oikein on?

Tyttö lupasi olla kuuliainen.

                            Kolmisilmä, valvotko
                 Kaksisilmä, nukutko?
Peitä itses, siskosein
             ettei sade kastelisi
                           ettei tuuli turmelisi

                           Hän osaa myös kammata hiuksensa, ainakin melkein.
                           Mutta letittäminen ei onnistu,
                                                    siinä on äidin tultava apuun.

Runo 5

Juha Siro Simo Salmiselle, 80 v.

Ole sirkuksen tirehtööri, voimamies, klovni ja leijona
anna palaa ja loikkaa läpi liekkien renkaan, rakenna Lumilinna, särje jäätä
katko kahleet, leivo maailman kakku, kiipeä kymmeneen metriin ja hyppää –
ole sankari ja Sancho Panza, salainen agentti ja Kuoleva Joutsen,
pukeudu frakkiin ja haalariin, ole Kieku ja sen Kaiku
ole Hämeen hitain ja Euroopan nopein, huvita meitä henkesi edestä
aja nasta laudassa, soita torvea, tartu harppuun ja hiilihankoon
tempaise välissä neljänsadan aidat ja juokse läpi piikkilankojen
ole työmies ja tohtori – karski ja hellä – intohimoinen suutelija
veistä ihmisen kuva, puhalla kukkopilliin ja ala laulaa
ole listaykkönen ja unohdettu, katoa koriin, jonka läpi miekat työnnetään
ilmesty tyhjästä, lehahda lentoon kuin kyyhky taikurin takin alta

             pidä
                 kahdeksan
                             palloa
                 ilmassa
                 yhtä
                 aikaa

maailma tanssittaa karhun kanssa, ottaa ja antaa – muistuttaa muttei unohda
ojentaa kultaisen ruusun, tekee taivaalle tähden ja yltyy aplodeihin,
katsoo ja kuuntelee miten monen elämässä yhä elät.

Löydä lisää:

Runoraati

Suosittele73 Suosittelee

Lähetä linkki

Katso myös...

Runoraati

Runoraadin juhlasyksy jatkuu! Tulossa vielä muun muassa maailmanlopun runoja ja valoa.

Runoraati goes vee-hoo-äs

Rappia, runoutta ja videonauhaa. Stig, Steen 1, Dxxxa D, Särre ja Maria Järvenhelmi riimittelevät Runoraadissa kotivideoihin uudet selostukset. Syntyi teoksia, joista voi käyttää nimitystä: kulttikamaa.