Runoraati: Valo

Runoraati päättyy jouluaatonaattona, mutta valon merkeissä.

Syksyllä 10 vuotta täyttäneen ohjelman toistaiseksi viimeisessä jaksossa juhlistetaan kaamoksen taittumista.

Runoilijat Miki Liukkonen, Irina Javne, Pia Perkiö, Veera Antsalo ja Mikko Myllylahti ovat valinneet ohjelmaan valoa käsittelevän runon. Raadissa runoihin eläytyvät kirjailija Riikka Pulkkinen, lauluntekijä Joose Keskitalo, näyttelijä Kirsti Wallasvaara ja vakijäsen Jukka Virtanen. Ohjelman juontaa sen ideoinut Minna Joenniemi.

Kirjailija Riikka Pulkkiselle runous tuo lohtua. Hän lukee sitä myös huoltaakseen kieltään. Opettajalta saatu nobelisti Tomas Tranströmerin Eläville ja kuolleille on rakkain runoteos.

Lauluntekijä Joose Keskitalo esitti tänä syksynä Runoraadissa sanallisen säestyksen sota-ajan uutiskatsaukseen jaksossa Sotatilassa. Keskitalo valitsi runonnettavaksi katsauksen, jossa esiintyy venäläisiä sotavankeja ja eläytyi heidän mielenmaisemaansa.

Kirsti Wallasvaara ahmi teininä naapurin kirjakaupan valikoimaa ja muun muassa Baudelairen Pahan kukat oli tärkeä teos. Teatterikorkeakouluun hän pyrki lausumalla Aale Tynniä, mutta sitten runous jäi. Nyt Runoraadissa hän palaa mielenkiinnolla runouden pariin ja jää koukkuun.

Runoraadin vakituinen raatilainen Jukka Virtanen on tehnyt televisiotyötä jo 51 vuotta. Kun runouden raadittamista ensimmäistä kertaa kokeiltiin joulukuussa 2002 osana Valopikku-ohjelmaa, toimitus halusi mukaan Levyraadin entisen juontajan. Kävi ilmi, että viihteen konkari olikin runouden ystävä, joka luki säännöllisesti nykyrunoutta. Minna Joenniemi saa usein kehittämästään ohjelmasta palautetta, joka alkaa sanoilla: En ole mikään runouden tuntija, mutta Runoraati on hyvä ohjelma. Vuosien varrella on käynyt ilmi, että yksi syy, miksi runoutta vierastavatkin katsovat Runoraatia on nimenomaan Jukka Virtanen. Hänen kiinnostuksensa runouteen tuntuu rohkaisevan erityisesti miespuolisia katsojia.

Minna Joenniemi siirtyy ensi vuonna radioon tekemään Radio Suomen lauantai-iltaanohjelmaa nimeltä Lempimusiikkia, jossa pohditaan rakkautta laulujen ja kuulijoiden tarinoiden kautta. Hän ei ole runouden eikä rakkauden erikoisasiantuntija, mutta hän on asioiden tunnustelija.

Ohjelman runot:

RUNO 1
Veera Antsalo:
U
Teoksesta Sähkökatkoksen aikaan, Teos 2012

Isoisä on kaukana. Hän katsoo kaikkea suurennuslasilla ja
piirtää siitä pohjapiirustuksen ilmasta käsin. Hän on ollut
Sähkölampputehtaan pääinsinööri. Volframilangan elämän-
kaari tyhjiössä kaikkine vaiheineen on isoisälle tuttu, hän on
kirjoittanut siitä kerran. Hän on kirjoittanut, kuinka lanka sykkii
valoa ja sähkö rakastaa tulisesti, kuinka päät sulautuvat yhteen,
sukupolvien kolahtavat varjot. Kun isoisä uurasti oikein, hänen
silloin musta tukkansa kihartui niskan hiestä. Hän on tehnyt
rahaa ja lähettänyt vaimonsa ja tyttärensä katsomaan Niagaran
putouksia.

Vaimon ja tyttärien hiukset kihartuivat putouksen kosteudesta,
mutta isoisä ei tiennyt siitä mitään. Hän puhalsi tyhjiötä
hehkuun.

Isoisän sydän muuttui hehkulampuksi. Hän toi tehtaan kotiin
joka ilta, kokosi sen tiili tiileltä työpöydällään, ja katsoi kuinka
hehkulamput pilkkoivat pimeää. Silloin vaimo ja tyttäret istuivat
keittiössä ja pitivät lujaa toisiaan kädestä, heidän katseensa
tiiviisti kattolampussa joka välähteli ja sirisi mustan kappaleen
säteilyn spektrijakaumaa.

RUNO 2:
Mikko Myllylahti:
Niin moni asia on palautunut ennalleen...
Teoksesta Väylä, Savukeidas 2012

Niin moni asia on palautunut ennalleen. Ensin puutarhan kasvu hidastui ja
lakkasi lopulta kokonaan. Valo hilseili pilvistä niiden peseydyttyä pimeydessä.
Eräänä päivänä kävelin rannalle ja näin miten joki huuhtoi ruumistaan ja
voisin vannoa että valo ja vesi olivat yhtä ja pilvet, ne kiinnittyivät puiden
latvoihin kuin päälaki häpyluuhun. Hiekalle ajautui pieni lasinen vene jossa
nukkui lapsi. Kannoin hänet varovasti sisälle. Hän asui meidän kanssamme
muutaman kuukauden kunnes kasvoi niin painavaksi ettemme pystyneet
häntä enää pitämään, emme ehtineet edes hyvästellä häntä lumen jo tullessa.
Valvoin läpi valkoisen surun kuukauden. Pakkasen lasiset kellot soivat
yössä. Kevät tuli nopeasti, yritin palata rannalle jälleen häntä vastaan, mutta
noustessani rantatörmälle aukesi edessäni aina uusi maisema, rannaton,
tuoretta heinää aaltoileva uoma josta vesi oli paennut.

RUNO 3
Pia Perkiö:
Päivät viivähtävät minussa …
Teoksesta Tämä hyvä hetki, Kirjapaja 2012

Päivät viivähtävät minussa
kuin poutapilvet, koivussa lehdet
jotka tuulenpuuska riipii, lennättää
ulottuviltani.

Oksien alla, kapeassa valossa
ennen lumien tuloa
kukkii kevät,
jossa elän ikuisine kysymyksineni:
Mihin kiinnityn, mistä irtoan,
kun tuuli käy ylitseni?

RUNO 4
Miki Liukkonen:
Talvinen puutarha jonne aurinko paistaa
Teoksesta Elisabeth, Wsoy 2012

on siis kahdenlaisia maailmoja
pieniä ja suuria
on laajoja valtavia alueita
jumalallisia kenttiä joilla tuuheat eläimet juoksevat paikallaan
sellaista ei näe puutarhassa
toisaalta ovat sinun aamuisen nenäsi huokoset
pienet meret
tässäkin tapauksessa on turha puhua puutarhasta
oksillakin on saranat
ja metsästä minä löysin vihreän kivikirkon
jota asutti surullinen kääpiö
tietenkin minua voitaisiin pitää varoittavana esimerkkinä
enää ei kiinnitä huomiota sellaisiin asioihin
kuten puutarha
mutta olen minä asioita tutkinut
lehmä asettui taivaalle kuin keskiaikainen ilmestys
ja silloin minä tajusin on siis kahdenlaisia maailmoja
pieniä ja suuria ja mitä vielä
sen minä tajusin kun ikkunasta näki talviseen puutarhaan
ilmakin on täynnä syviä korvakäytäviä niitä ei näe

RUNO 5
Irina Javne
Olen syntynyt, sanotaan
Teoksesta Olen syntynyt, sanotaan, Gummerus 2010

Kalojen tähtiparvet katsovat minua maan silmistä, pääsi paino
rinnallani sitä raskaampi, mitä kauemmas kuljet, kun taivas on
kyynelten ankkuri ja joki häpeästä kiemurrellen lähestyy punaista
purjetta ilta varistaa taivaalle kukkivan meren. Silloin kuusi joka
on pidellyt ukkosta ja salamaa latvassaan painaa villaisen poskensa
omenapuunrunkoon ja sanoo: Tähdet ja kuuset ovat toisensa
valinneet ja joka yö kannattelevat kuuset tähtiä harteillaan. Miten
mies otti tähden latvasta ja leikkasi sen sakaralla tytön valkoisen
puvun selästä auki. Tyttö kulki puutarhassa ja puristi tähteä
nyrkissään.