Saalis

Väinö ja Anna Mäkelä halusivat kovasti yrittäjiksi ja lopulta löytyi ala, joka kiinnosti kumpaakin: elokuvat. He alkoivat pyörittää Porissa elokuvateatteria. Anna istui kassassa ja Väinö pyöritti konetta. Vuonna 1928 perustettiin Kinosto, joka Mäkelöiden omistamien ja johtamien vuosikymmenien jälkeen on nykyään Finnkino. Kinoston pääpaikaksi tuli Tampere. Taru Mäkelästä kasvoi suvun ainoa elokuvantekijä, jonka viimeisin elokuva on menestyskomedia Varasto (2011).

Mäkelöillä miehet ovat aina kalastaneet ja metsästäneet ihan pikkupennusta asti. Väinö halusi, että myös Taru oppii metsästämään. Taru itse kertoo omalta kantiltaan eräästä reissusta, joka oli päätyä turmiollisesti ihan vain siksi, että Taru oli ajatuksissaan räplännyt aseen varmistinta.

Aseiden lisäksi myös kamera pysyi suvun käsissä ja Taru Mäkelän oma kasvukertomus etenee bisneksen ja Suomen elokuvahistorian rinnalla. Kotivideoissa ollaan mökillä, koirien parissa ja metsällä. Taru oli suvun kuopus ja vihasi pienimpänä olemista. Koko suku esittäytyy komeasti elokuvan alun ja lopun vanhassa valokuvassa, jossa Mäkelän vanha pariskunta ja neljä poikaa perheineen poseeraavat.

Lapsuusmuistot yhdistyvät Tarun omassa kerronnassa ja sukulaisten haastatteluissa. "Vaari sanoi aina, että Mäkelöiden miehistä ei akkoja kasvateta!" kertoo Tuukka Mäkelän vaimo perheen nokkimisjärjestyksestä. Silti perheen taustavoimina naisilla oli suuri vastuu porvarisperheiden sosiaalisessa elämässä.

Vahva perhe myös sitoi poikien ammatinvalintaa. Ehkä jotain olisi tehty toisin, jos perheen pojat eivät olisi olleet NIITÄ Mäkelöitä. "Elokuva-ala on pelaamista ihmisten unelmilla", tiivistää Ilmo Mäkelä alan lumon. Mäkelöiden hallinnoima Fennada-filmi tuotti mm. Pohjantähti-elokuvat ja yhtä lukuun ottamatta Komisario Palmu -elokuvat. Elokuvamaailman todellisuus ja uuttera unelman vaaliminen kulkevat elokuvassa käsi kädessä.