Seitsemän laulua tundralta (S)

Markku Lehmuskallion ohjaama elokuva Seitsemän laulua tundralta kuvaa Lehmuskallion varhaisemman dokumenttielokuvan Poron hahmossa pitkin taivaankaarta (1993) lailla nenetsien, eli jurakkisamojedien elämää Siperiassa. Elokuvasta tuli merkkitapaus, sillä se on maailman ensimmäinen nenetsinkielinen näytelmäelokuva. Poropaimentolaiset nenetsit elävät metsästyksestä ja kalastuksesta. He ovat väkirikkain Venäjän pohjoisista alkuperäiskansoista, jotka asuttavat pohjoista tundraa Kuolan niemimaalta Taimyrille. Elokuvan rakenne pohjautuu nimensä mukaisesti seitsemään lauluun, tai episodiin joilla kaikilla on perustana Lehmuskallion kumppanin Anastasija Lapsuin suvun ja tuttavaperheiden kokema historia tsaarin ajalta vallankumouksen ja sosialismin tulon kautta stalinismin aikaan.
Elokuva sai valmistuttuaan lukuisia palkintoja niin kotimaassa, kuin ulkomaillakin. Elokuvalle myönnettiin Parhaan elokuvan Jussi vuonna 2001.

Vuonna 2013 75–vuotis juhliaan viettävä Markku Lehmuskallio (s. 1938) on Pirjo Honkasalon rinnalla yksi tunnetuimmista suomalaisista dokumentaristeista. Itseoppineesta elokuvantekijästä on aikojen saatossa kehkeytynyt yksi tunnetuimmista ja kansainvälisestikin tunnustetuimmista suomalaisista elokuvantekijöistä. Hänen kiinnostuksensa kohteena on pohjoisilla alueilla asuvat alkuperäiskansat ja kulttuurit. Jo 1970-luvulla alkanut Lehmuskallion laaja tuotanto pitää sisällään niin dokumenttielokuvia, kuin fiktioelokuviakin. Lehmuskallion tuotannossa leimallista on ollut parinkymmenen vuoden ajan lukuisissa elokuvassa jatkunut tiivis työskentely yhdessä nenetsikansaan kuuluvan Anastasia Lapsuin kanssa.