Seitsemän samuraita

Seitsemän samuraita (Shichinin no samurai, 1954) on kaikkien aikojen tunnetuin japanilainen elokuva ja itse asiassa yksi maailman tunnetuimmista elokuvista. Seitsemän samuraita on pystynyt ylittämään kieli- ja kulttuurirajat niin sisällön kuin elokuvakerronnan suhteen, ja siinä yhdistyvät suurenmoisesti taide ja viihde.

Kurosawa tunnetusti ihaili länsimaista elokuvaa kuten John Fordin westernejä ja imi niistä vaikutteita, jotka hän yhdisti Japanin omaan rikkaaseen elokuvaperinteeseen ja historiaan. Tämä teki Kurosawan elokuvista helposti lähestyttäviä myös länsimaissa, missä niistä sitten tehtiin jopa lännenversioita (Seitsemän rohkeaa miestä, Kourallinen dollareita). Yhtä sujuvasti Kurosawa myöhemmissä elokuvissaan esimerkiksi siirsi Shakespearen näytelmiä Japanin historiaan.

Seitsemän samuraita ansaitsee maineensa, sillä se on tavattoman rikas ja elokuvakerronnan eri osien hallinnassaan hämmästyttävän taitava teos. Elokuvan henkilöhahmojen ja heidän keskinäisten suhteidensa rikkaus, toimintajaksojen iskevyys, musiikin käyttö sekä syvätarkka, tyyliä tunnelmien mukaan vaihtava kameratyö ovat kuin oppikirja elokuvantekijöille. Mutta Kurosawan kohdalla kerronnan mestarillisuus ei ole vain tekniikkaa, hän käyttää sitä nimenomaan tarinan, henkilöiden, teemojen ja tunnelmien kertomiseen, samalla kun kaiken läpi piirtyy ohjaajan humanistinen maailmankatsomus.

Seitsemän samuraita on tarina pienestä maalaiskylästä, joka säännöllisesti joutuu suuren rosvojoukon kynsiin. Kyläläiset päättävät lopulta palkata pelättyjä samuraita suojakseen, sillä he näkevät nämä pienempänä pahana. Kyläläisillä ei kuitenkaan ole varaa kunnon palkkoihin, niinpä he saavat kokoon vain seitsemän eri syistä mukaan liittyvää samuraita. Heidän johdollaan kylä alkaa sitten valmistautua rosvojoukon paluuseen.

Lähes kolme ja puoli tuntia kestävä eepos oli melkoinen riski ja kokeilu tekijöilleen, tekoaikanaan kallein Japanissa koskaan tehty elokuva. Kuvaukset kestivät yli vuoden, ja kuluista vastannut Toho-yhtiö huolestui niin että harkitsi useasti koko hankkeen keskeyttämistä. Kurosawalla oli Rashomonista huolimatta maine nykyaikaan sijoittuvien vakavien draamojen tekijänä, joten koko hanke oli hänellekin suuri kokeilu, ei siis vain kuvallisten ainesten kuten hidastusten, uudenlaisten kameralinssien ja lähikuvien rohkean käytön osalta.

Uutta oli myös realistinen ajankuva, joka korvasi aikaisempien samuraielokuvien kiiltokuvamaisen koreuden ja puhtauden. Tohon riskinotto kuitenkin kannatti ja synnytti yhden elokuvahistorian suurista klassikoista. Jo konkurssikypsä yhtiö itse nousi jaloilleen, ei vain Seitsemän samurain vaan myös toisen samanaikaisen, vallan erilaisen mutta yhtä lailla omaa lajityyppiään uudistaneen menestysfilmin Godzillan avulla.

(Kirjoittanut Vesa Nykänen)