Shanghai Lil (S)

Busby Berkeleyn musikaalien sarjaa jatkaa Lloyd Baconin ohjaama Shanghai Lil (Footlight Parade, USA 1933), jota voisi juoneltaan kutsua jopa eräänlaiseksi ”Busby Berkeley Storyksi”. Se nimittäin kertoo teatterimusikaalien suunnittelijasta, joka äänielokuvan läpimurron jälkeen jää työttömäksi. Hän kuitenkin keksii yhdistää vanhan ja uuden viihdemuodon ja alkaa suunnitella lyhyitä revyy-numeroita elokuvaesitysten yhteyteen. Menestyksen tiellä on kuitenkin monenlaisia esteitä.

Shanghai Lil luo nautittavan itseironista ja romantisoitua ajankuvaa äänielokuvan alkutaipaleelta. Useimpien Berkeley-elokuvien tapaan se jakautuu rakenteeltaan kahteen erilliseen osaan. Ensimmäiset 80 minuuttia ovat hengästyttävän vauhdikkaasti etenevää, nasevasti sanailevaa komediaa musiikki-show’n tekemisestä. Toisen osan muodostaa lopun huikea kolmen musiikkinumeron sikermä, joka vesibaletteineen ja itämaisine kapakoineen edustaa aikansa mahtipontisinta, mielikuvituksellisinta ja taidokkainta Hollywood-musikaalia.

Elokuvassa esiintyvät tutut Berkeley-tähdet Dick Powell, Ruby Keeler ja Joan Blondell, mutta pääroolin tulkitsee parhaiten rikoselokuvistaan tunnettu James Cagney.