Sydämellä on syynsä (7)
Julkaistu maanantaina 24.03.2014 15 kommenttia 67 suositusta
Sydämellä on syynsä, kansainväliseltä nimeltään Fill the Void, on elokuva ortodoksijuutalaisista Tel Avivissa. 18-vuotiaan Shiran järjestetty avioliitto on tulossa, ja sulhanen on morsiamelle mieluinen. Kun Shiran vanhempi sisar kuolee synnytyksessä, perhe alkaakin painostaa Shiraa naimisiin sisaren lesken kanssa Mooseksen lain mukaisesti.
Ohjaaja Rama Burshtein on itse ortodoksijuutalainen. Hän on kertonut saaneensa innoitusta Jane Austenin romaaneista, joissa tunteet ja intohimot joutuvat etsimään tiensä ankarien moraalisääntöjen ja etiketin puitteissa.
Elokuva palkittiin kotimaassaan seitsemällä Israelin elokuva-akatemian palkinnolla, ja Hadas Yaron sai parhaan naispääosan palkinnon Venetsian elokuvajuhlilla.
Lisätietoa ohjelmasta
Sydämellä on syynsä (Lemale et ha’halal/Fill the Void), Israel 2012. O: Rama Burshtein. N: Hadas Yaron, Yiftach Klein, Irit Sheleg, Yael Tal, Renana Raz.
Lähetä linkki
Katso myös...
Alaviite (S)
Israelilainen tragikomedia pienestä akateemisesta välikohtauksesta, josta kasvaa suorastaan oopperan mitat täyttävä taistelu juutalaisuudesta ja sionismista sekä isän ja pojan suhteesta.
Neljä leijonaa (12)
Musta komedia neljästä fanaattisesta muslimimiehestä, jotka suunnittelevat itsemurhaiskua Lontoon maratonin yhteyteen. Elokuvan on ohjannut Chris Morris.
Kommentit
Aivan ihana elokuva! Saisipa lisää israelilaisia elokuvia ylipäänsäkin.
Varsinkin Shiran pääosaa näyttelevä Hadas Yaron hienossa roolissaan teki loistosuorituksen. Musiikki myös niin kaunista.
Ihan pääsi tunnelmaan tydellisesti. Kiitos YLE!
Hieno, lämminhenkinen elokuva. Kaunis valaistus, hieno musiikki, hyvin turvallinen, yhteisöllinen tunnelma.
Kaunis, lämminhenkinen elokuva. Ehdottomasti parempi, kuin esittelytekstit antaa olettaa.
Tykkäsin!
Voi kuin mukava on nähdä juutalaista elämänmenoa. Israeliin tuli ikävä.
KIITOS YLE. KAIKKEA ISRAELILAISTA OHJELMAA LISÄÄ NÄHTÄVÄKSI. KIITOS MYÖS JERUSALEM 24 dokumentista. Sen katsoin nenä litteenä netistä.
Ihana, koskettava elokuva. Lisää tällaisia.
Oli järkyttävää nähdä, kuinka Siran tahto pikkuhiljaa murrettiin.
Isä ei suostunut ajoissa neuvottelemaan kihlauksesta tytön mielitietyn kanssa, vaan aina uudestaan epäsi pojan isän neuvottelupyynnöt. Siralle kerrottiin vain, ettei pojan perhe enää "tahtonut" Siraa. Järkyttävää, ettei täysi-ikäinen tyttö saanut itse olla mukana neuvotteluissa, vaan oli täysin muiden valheellisten selitysten varassa.
Myös äidin ja Johain salaliitto Siran selän takana oli käsittämätöntä suomalaisittain katsottuna. Rabbi toki käytti järkeään ja yritti jarrutella. Koko muun perheen manipulaatio, vaatiminen, syyllistäminen, itkeminen itsesäälissä, haukkuminen ja Siran oman tahdon kuoliaaksi tukahduttaminen oli kerta kaikkiaan järkyttävää katsottavaa. Elokuvaa voi verrata vain Lars von Trierin filmeihin, joissa henkisesti heikko tai sokea pakotetaan sadistitisiin tai perversseihin tekoihin jotta muiden toiveet ja himot täyttyisivät. Manipulaatio, ohjailu, kontrolli ja syyllistäminen tuhosivat samalla tavalla Siran oman persoonan ja oman tahdon, ja kun oma identiteetti oli murskattu, hän alkoi toteuttaa muiden vaatimuksia ominaan.
Ei ole tervettä, että tuollaista ihannoidaan. Se antaa sellaisen kuvan, että uskovaisuus (tässä yhteydessä ääriortodoksisuus) on aina psykologisesti sairasta, manipuloivaa, ihmisen oman tahdon murtamista. Tai että Israelin/juutalaisuuden identiteettiin kuuluu manipulointi, kontrollointi, syyllistäminen, pakottaminen, ihmisen omien toiveiden ja tarpeiden kieltäminen ja ihmisen koko ihmisyyden kieltäminen, tahdon ja persoonan murskaaminen henkisellä, uskonnollisella tai fyysisellä väkivallalla.
On hyvä, että näitä ääriryhmien elokuvia esitetään, mutta pitäisi muistaa, ettei holokaustiohjelmiakaan esitetä siksi, että joku niitä alkaisi ihannoida. Ääriryhmät ja heidän kulttuurinsa ihannoiminen eivät kuulu Suomeen missään muodossa.
Hieno ja koskettava draama, joka myös avaa Raamatun ymmärtämystä. Kiitos, lisää tallaisia!
Youtubesta löytyy lisää, esim. tämmöinen Kadosh, ohjaaja Amos Gitai, kertoo perheestä jota yhteisö auttaa ja tukee perheen kipeässä ongelmassa. English subtitles
Youtubesta löytyy lisää, esim. tämmöinen Kadosh, ohjaaja Amos Gitai, kertoo perheestä jota yhteisö auttaa ja tukee perheen kipeässä ongelmassa. English subtitles
https://www.youtube.com/watch?v=E3KlR7VSfm4
Tuo Amos Gitain Kadosh oli aivan ihana elokuva! Saisipa nähdä sen Ylessä, suomeksi tekstitettynä ja hepreaksi puhuttuna!
Kiitos linkistä!
Amos Gitain Kadosh oli hieno, lämminhenkinen elokuva. Kaunis valaistus, hieno musiikki, hyvin turvallinen, yhteisöllinen tunnelma. Herkkä ja koskettava draama, joka myös avaa Talmudin ymmärtämystä. Kiitos, lisää tallaisia myös Yleen!
Vähän eri näkökulmasta katsoin elokuvan kuin nimimerkki "Oli järkyttävää nähdä". Tuo esittelytekstin Jane Austen -vinkki on hyvä johtolanka, samanlaista toisen käden tiedon ja pidäteltyjen tunteiden soppaa tässäkin hämmennetään.
"Isä ei suostunut ajoissa neuvottelemaan kihlauksesta tytön mielitietyn kanssa, vaan aina uudestaan epäsi pojan isän neuvottelupyynnöt."
Mies, joka jatkuvasti pyrki Shiran isän puheille ei ollut Pinhas Millerin (alkuperäinen nuori sulhanen) isä vaan herra Streicher, vanhempi patu, joka lopulta nai Shiran ystävän Fridan.
"Siralle kerrottiin vain, ettei pojan perhe enää "tahtonut" Siraa."
Tämä jäikin auki, mutta kenties tieto, että Shiran perhe (ja Mooseksen laki) toivoi leskimiehen naivan edesmenneen vaimonsa sisaren oli mennyt Millerin perheen korviin ja siksi vetäytyivät hienotunteisesti naimakaupasta.
"Järkyttävää, ettei täysi-ikäinen tyttö saanut itse olla mukana neuvotteluissa, vaan oli täysin muiden valheellisten selitysten varassa."
Meidän länkkärinäkökulmasta tältä voikin tuntua, itse taas yllätyin, miten monesti Shiraa kuunneltiin (esim. kun menevät rabbin luo ja tämä alkaa puhua tunteista. Ei tehty avioliittosopimusta silloinkaan)
"Myös äidin ja Johain salaliitto Siran selän takana oli käsittämätöntä suomalaisittain katsottuna."
Minusta taas nämä kaksi nimenomaan eivät liittoutuneet vaan pikemminkin niin, että äiti Rivka istutti ajatuksen ja oli jo (Shiran epäröinnin/ vastustuksen vuoksi) luopunut siitä silloin kun Johai itse alkoi ajatella Shiraa jonakin muuna kuin vaimon pikkusiskona.
Ylimääräinen kutkuttava kierre oli tietysti se, mitä Johai sai Shiran paljastamaan itsestään ja kirjoittamaan rabbille. Oliko Shira (omassa lapsellisessa mielessään) paha esim. koska oli kadehtinut sisarensa onnea omaansa odotellessaan ja sitten tunsi itsensä syylliseksi, kun sisar Ester kuoli?
Minusta elokuva oli hieno, humaani kasvukertomus ja kuvaus siitä, miten vaikeaa (ja ihanaa) voikaan inhimillisten toiveiden yhteensovittaminen olla. Suosittelen!
Jane Austen-kirjoista ihmistuntemuksensa hakeneet romantikot projisoivat herkästi omia tyttökirjakuvitelmiaan tilanteeseen, ja tulkinta on sitten sen mukainen.
Miksi nämä epärealistit romantikot eivät oikeasti muuta Israeliin pysyvästi? Miksi Suomen juutalaiset eivät muuta Israeliin? Sinnehän te kaipaatte kaikki. Miksette mene?
Kehutte ja ylistätte kyllä että Israel on maailman täydellisin ja ihanin maa, voi voi kun pääsis Israeliin. Muuttakaa. Ei ole estettä, ei siellä ole enää brittimadaattia kieltämässä maahanpääsyä. Seisokaa puheittenne takana ja muuttakaa sinne pysyvästi.
Ei teidän kehumisellanne muuten ole merkitystä. Olette helppoheikkejä, jotka jauhaa pelkkää p'''aa koska myy pelkkää p'''aa.
Ihme maa. Niin moni sitä kehuu ja niin harva sinne haluaa muuttaa.
Isä ei suostunut ajoissa neuvottelemaan kihlauksesta tytön mielitietyn kanssa, vaan aina uudestaan epäsi pojan isän neuvottelupyynnöt. Siralle kerrottiin vain, ettei pojan perhe enää "tahtonut" Siraa. Järkyttävää, ettei täysi-ikäinen tyttö saanut itse olla mukana neuvotteluissa, vaan oli täysin muiden valheellisten selitysten varassa.
Myös äidin ja Johain salaliitto Siran selän takana oli käsittämätöntä suomalaisittain katsottuna. Rabbi toki käytti järkeään ja yritti jarrutella. Koko muun perheen manipulaatio, vaatiminen, syyllistäminen, itkeminen itsesäälissä, haukkuminen ja Siran oman tahdon kuoliaaksi tukahduttaminen oli kerta kaikkiaan järkyttävää katsottavaa. Elokuvaa voi verrata vain Lars von Trierin filmeihin, joissa henkisesti heikko tai sokea pakotetaan sadistitisiin tai perversseihin tekoihin jotta muiden toiveet ja himot täyttyisivät. Manipulaatio, ohjailu, kontrolli ja syyllistäminen tuhosivat samalla tavalla Siran oman persoonan ja oman tahdon, ja kun oma identiteetti oli murskattu, hän alkoi toteuttaa muiden vaatimuksia ominaan.
Joka sana aiva totta.
Shiran Kauhistunut ilme loppukohtauksesta kertoo enemmän kuin tyhat sanaa. Lämminhenkisyys oli mielestäni kuvasta kaukana. Värit tummia, kuvakulmat pienia ja ahtaita mikä kuvastaa hienosti ahdistavaa tilannetta johon nuori tytöparka ajetaan vastoin tahtoaan.
Upea elokuva, kestää useamman katselukerran. Niin paljon hienoja yksityiskohtia, jotka eivät kaikki aukea ensimmäisellä kerralla. Kaunis musiikki kruunaa kaiken.
Nuori tyttöparka? Shira koko elokuvan ajan sai päättää mitä tekee ja haluaa, otti vaan aikansa ennen kuin hän salli itsensä kiintyä edesmenneen siskonsa mieheen. Häissä sitten virtasivat onnen kyyneleet, ei epäilystäkään. Loppukuva kertoo Shiran jännityksestä hääyön edellä.
Kaunis, romanttinen rakkaustarina erittäin kiinnostavassa kontekstissa, kyllä tämä on hankittava omaksi. Kiiton YLE!
"Kristina
Upea elokuva, kestää useamman katselukerran. Niin paljon hienoja yksityiskohtia, jotka eivät kaikki aukea ensimmäisellä kerralla. Kaunis musiikki kruunaa kaiken."
Niin kestää. Katselin kolmasti ja vasta tällöin tuntui paikoin liika toljottavalta ja pysähtelevältä.
Siran tahtoa ja omaa rytmiä tapahtumien kulussa noudatettiin koko ajan, varsinkin isä oli tyttärensä tukena. En ymmärrä nimim. "Ohjelma avasi silmät" - paheksuntaa tässä kohden.
Näkisin mielelläni saman tekijän muitakin elokuvia tai vastaavankaltaisia. Virkistävästi erilainen elokuva.
Selaa ohjelmia aiheiden mukaan
Selaa ohjelmapaikkoja
Suositelluimmat jutut
KESKIVIIKKONA 23.4.2014