Tähti on syntynyt

Koskettava melodraama Tähti on syntynyt (A Star Is Born) on filmattu peräti kolme kertaa, ja vaikka näistä versioista ensimmäinen, William Wellmanin vuoden 1937 versio, on hyvin ansiokas, pidetään parhaana tulkintana nyt esitettävää vuoden 1954 versiota, jonka pääosissa loistavat Judy Garland ja James Mason. Sen on ohjannut George Cukor, joka teki myös jo vuonna 1932 näiden elokuvien ”esiversion” Menestyksen hinta (What Price Hollywood?).

Cukorin elokuva esittelee aluksi Hollywoodia loisteliaaseen tyyliin, tähtien ja kirkuvien ihailijoiden parveillessa valonheittimien loisteessa. Hiljalleen elokuva alkaa kuitenkin tunkeutua kimaltelevan kuoren alle ja tuoda esiin todellista Hollywoodia, jossa juonittelut, myytit ja voiton maksimointi nostavat ihmisiä huipulle ja ajavat toisia tuhoon.

Urallaan laskukauteen joutunut, juopotteleva elokuvatähti Norman Maine rakastuu kauniiseen laulajattareen ja alkaa muokata tästä uutta filmitähteä. Laulajatar löytääkin oman paikkansa auringossa, mutta menestyksellä on kova hinta. Studiolla ei nimittäin ole varaa kahteen kalliiseen tähteen, varsinkaan kun toinen heistä ei enää vedä yleisöä entiseen malliin. Uusi tähti on syntynyt, mutta edellinen näyttäisi sammuvan sen varjoon.

Tämä sentimentaalinen kyyneltenpusertaja on yksi viiltävimpiä Hollywood-kuvauksia, varsinkin kun se tinkimättömyydestään huolimatta välttää syyttävän osoittelun. Kyse ei missään vaiheessa ole yksittäisen ihmisen ahneudesta tai pahuudesta vaan järjestelmästä, joka repii ihmisistä kaiken rahaksi ja suosioksi muutettavan. Niinpä vaikka kaksi päähenkilöä kuinka tukevat ja rakastavat toisiaan, sekään ei riitä systeemin puristuksessa.

Judy Garland oli saanut kokea nämä kirot henkilökohtaisesti ja tunsi varmasti elokuvan aiheen läheisesti. Tässä käytännössä ainoassa 1950-luvun elokuvassaan Garland tekee uransa ehkä hienoimman roolityön, jossa tämä hermonäyttelijä on omassa elementissään. Hän saa esitellä niin energiaansa kuin haavoittuvuuttaan, tulkita hivelevän kauniita lauluja ja pystyy jopa hyödyntämään komediallisia kykyjään. James Mason on aivan yhtä loistava sympaattisena mutta alamäkeen joutuvana filmitähtenä.

Ironisesti Cukorin elokuva koki itsekin kovia Hollywoodin kynsissä, vaikka sen ansiot tunnustettiin mm. kuuden Oscar-ehdokkuuden ja kahden Golden Globe -palkinnon kautta. Pian ensi-illan jälkeen studiopäällikkö Jack Warner lyhensi elokuvaa puolella tunnilla ja lisäsi mukaan jälkeenpäin kuvatun kohtauksen päähenkilön lapsuudesta.

Muitakin versioita on elokuvasta vuosien varrella liikkunut, mutta Teema esittää alkuperäiseen muotoon restauroidun pitkän version. Ikävä kyllä parista kohtauksesta on säilynyt vain ääniraita, ja nämä kohdat on restauroinnissa jouduttu kuvittamaan valokuvilla.