Tekijänä Santtu-Matias Rouvali

Nuoria taitajia esittelevä Tekijänä-sarja jatkuu musiikin tekijöillä. Tekijänä-sarja kuvaa sukupolvensa nuorten taitajien työtä ja elämänpiiriä. Sarjan päähenkilöt ovat sukupolvensa huippuja, nuoria tekijöitä, jotka ovat tarttuneet hetkeen ja kouliintuneet työssään poikkeuksellisen taitaviksi, taipumustensa ja kovan työn kautta. Ohjelma kuvaa yhtä päivää päähenkilön elämässä varhaisesta aamusta yöhön asti, pysyen mukana kaikessa mitä kohde tekee ja seuraten samalla tämän työntekoa lähes tieteellisellä tarkkuudella.

Kapellimestari Santtu-Matias Rouvalin mielestä kapellimestarilla on hyvä olla musiikillisen ammattitaidon lisäksi myös psykologiset tuntosarvet. Metodejaan ja harjoitustyyliään voi muuttaa aina kulloisenkin orkesterin ja tilanteen mukaan, mutta ”oma itsensä pitää olla” - ja sen kanssa on oltava valmis tekemään töitä. Maailman huippuorkestereiden harjoitusaikataulut ovat äärimmilleen viritettyjä ja tiukkoja, joten korokkeella ei parane huiskia. Työskentely ja teosten omaksuminen vaatii jatkuvaa ja pitkäjänteistä paneutumista. Vaikka työ partituurien parissa on yksinäistä, puurtamistakin, ovat kapellimestarikollegat aina valmiita auttamaan toisiaan.

Kuhinan vastapainoksi Santtu-Matias on rakentamassa avopuolisonsa kanssa lepsämäläiseen maalaismaisemaan uutta kotia, jossa tärkeimpiä asioita on musiikin parissa työskentelyn lisäksi saunominen. Väliaikaisenkin asumuksen, oikean mummonmökin, pihaan ilmestyi ensimmäiseksi tynnyrisauna, joka on ahkerassa käytössä.

Maalle muuttaminen ei ollut mikään päähänpisto tai hetken huuma, vaan asiaa oli puntaroitu mielessään jo pitkään. Nyt pariskunta pääsee kotipihaltaan harrastustensa, ratsastuksen ja metsästyksen, pariin. Santtu-Matias tunnetaan innokkaana metsämiehenä – laji, johon hän tutustui kalastuksen kautta. Santtu-Matias tuumaakin, että maanviljelys olisi toinen hänelle mahdollinen ammatti.

Muusikkovanhemmat eivät koskaan pakottaneet Santtu-Matiasta soivaan maailmaan, ja lyömäsoittimetkin valikoituivat instrumentiksi omasta kiinnostuksesta. Pientä poikaa innosti kolistelu ja se, että sai tehdä ja puuhata soitinten parissa. Orkesterinjohtaminen oli luonnollinen jatke: ”toinen kapula vain jäi pois kädestä”. Sibelius-Akatemian maailmanmainetta niittäneellä kapellimestariluokalla sen sijaan otettiin luulot pois. Leif Segerstamin opeissa oli kuitenkin kimmoketta, ja innokas oppilas otti ”kapuluokalla” kaiken irti. Santtu-Matiaksen lupaavasti alkanut kansainvälinen ura on nyt nousujohteisessa liikkeessä. Hän on huippuagentuurin listoilla, ja vierailukutsuja satelee ympäri maailmaa. Tampere Filharmonian tulevana ylikapellimestarina hän pääsee syksystä 2013 työskentelemään pitkäjänteisesti myös ”oman” orkesterin kanssa.