Teeman Elävä arkisto 
TV-arkisto: Elina Salo
Julkaistu maanantaina 27.12.2010 2 kommenttia 243 suositusta
Aito Mäkisen ohjaama harvinainen jännityselokuva tarjoaa toisenlaisen näytteen aikakauden suosituimman tähden uralta.
1950-luvulla kepeissä komedioissa aloittanut Elina Salo profiloitui 1960-luvulla suomalaisen uuden aallon ja työläiselokuvan näyttelijäksi. Näistä elokuvista Teeman TV-arkisto on viime vuosina esittänyt muun muassa Risto Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran elokuvan Yö vai päivä (1962) ja Jarvan Työmiehen päiväkirjan (1967). Jaakko Pakkasvirta ohjasi Elina Saloa myös elokuvassa Runoilija ja muusa (1978), josta Salo sai ensimmäisen Jussi-patsaansa. Kaksi muuta Jussia hän on saanut Aki Kaurismäen elokuvista 1990-luvulla.
Aito Mäkisen Vaaksa vaaraa (1965) edustaa toisenlaista kotimaista elokuvatuotantoa, ja toisenlaista roolityötä Elina Salolta, joka täyttää 75 vuotta 9.3.2011.
Jännittävät tapahtumat käynnistyvät siitä, kun puhelinlaitoksella työskentelevä Paavo Kostiander (Pekka Sahenkari) saa postipaketissa salaperäisen laitteen, joka osoittautuu pommin laukaisukoneistoksi. Rikolliset jahtaavat Paavoa saadakseen laitteen. Useiden takaa-ajo- ja tappelukohtausten jälkeen Paavo päätyy tyttöystävänsä Liisan (Elina Salo) ja iskelmälaulajatar Ninan (Carola) kanssa Puhelinlaitokselle, johon pommi on viritetty. Maanalaiset käytävät lisäävät seikkailun tunnelmaa.
Uuden aallon vaikutus näkyy katumaisemissa ja ulkokuvauksessa, jossa ei ole jälkeäkään vanhan elokuvan teatterimaisesta ilmaisusta. Hurjine takaa-ajoineen elokuva on amerikkalaismallisen cool kuvaus Helsingistä vuonna 1965, ja Carolan esittämät laulut ovat nekin hyvin hillittyjä. Vaaksa vaaraa onkin pikkuhiljaa nousemassa fanipiirien kulttisuosikiksi.
Lisätietoa ohjelmasta
Vaaksa vaaraa (1965) 79’55
O: Aito Mäkinen. Pääosissa Elina Salo, Pekka Sahenkari ja Carola.
Suosittele243 Suosittelee
Lähetä linkki
Kommentit
Hienoa juhlistaa pitkiä vuosia elokuvalla, jossa on hieman jännitystäkin.
Hienoa juhlistaa pitkiä vuosia elokuvalla, jossa on hieman jännitystäkin.
Juoni ei taida olla pääasia tässä elokuvassa, joss jännitystä luodaan liikkeellä, varjoilla ja valoilla. Heikki Katajiston katu- ja kattonäkymien kuvaus sekä portaiden ja kellareiden kautta kulkeva takaa-ajot jäävät kyllä mieleen. 60-luvun Helsinki vain näyttäytyy niin nukkavieruna paikkana, että on ihme, miten se terroristeja voisi kiinnostaa ;). Jatsahtava musiikki on täyttä 60-luvun nostalgiaa.
Selaa ohjelmia aiheiden mukaan
Selaa ohjelmapaikkoja
Suositelluimmat jutut
Ajalta:
1.
2.
3.
4.
5.
1.
2.
3.
4.
5.
YLE Teema on Facebook
KESKIVIIKKONA 9.3.2011