Työn iloa!

Kolme opettajaa, sipoolainen Rauno Haapaniemi, mikkeliläinen Sari Noponen ja turkulainen Leena Kulmala, vastaavat kysymyksiin. He kertovat myös kuka tai mikä on heidän pedagoginen tai henkinen esikuvansa ja piirtävät oman kehityskaarensa opettajina. Sarjassa puhutaan työn hallinnasta, merkityksestä ja yhteisöllisyydestä iloisen humoristisesti.

osa 1: Kiire on mielentila
Sipoolainen luokanopettaja Rauno Haapaniemi väittää, että hänellä ei ole opettajana kiire. Keskittyminen työpäivän aikana olennaiseen ja yhteistyö toisten opettajien kanssa ovat hänen keinonsa kokea työn iloa ja imua. Rauno kertoo, ketkä ovat hänen innoittajansa ja piirtää opettajuuskaarensa vuodesta 1977 tähän päivään.

osa 2: Elämyksiä ja aplodeja
Opettaja joutuu ja toisaalta saa kohdata nuoren koko elämän kirjon iloineen ja suruineen. Lähikuvassa on Mikkelin lyseon 7.-9. luokkien koulun äidinkielen, kirjallisuuden, mediakasvatuksen ja ilmaisutaidon opettaja Sari Noponen. Hän toivoisi, että kouluihin saataisiin nuorisotyöntekijöitä, jotka osaltaan huolehtisivat nuorten hyvinvoinnista. Sari nauttii työstään ja kehuu työyhteisönsä humoristisuutta. Jos hän ei olisi opettaja, hän olisi ehkä keksijä. Tämä näkyy myös oppitunneilla: imperatiivia voidaan opiskella vaikka näyttelemällä, tai jos luokassa on liian hiljaista, saadaan säpinää vaikka netin runokoneesta. Sarin idolit löytyvät kirjallisuudesta. Varsinkin Paolo Coehlo ja Kiven Seitsemän veljeksen nerous innoittavat häntä yhä uudelleen.

osa 3: Unelmien koulussa
Perehdymme opettajan vaikutusmahdollisuuksiin oman työpaikkansa kehittämisessä. Esimerkkinä on Turun Ilpoisten koulun Koulukylä ja sen opettajat. Hanke lähti liikkeelle opettaja Leena Kulmalan ideasta rakentaa yhteisö, jossa saman katon alla toimisi esiopetusryhmä, peruskoulun alaluokkia, pienluokkia, erityisopetusta sekä yhteisöjen järjestämää harrastustoimintaa. ”Suunnittelin unelmien koulun, ja unelmista tuli totta!”, toteaa Kulmala.