Veitsen terällä: Kasvujarrutusleikkaus

4-vuotiaan kuopiolaisen Joel-pojan elämä muuttui kaksi vuotta sitten, kun hänen jalkansa murtui trampoliinilla. Kipsaushoidon jälkeen perhe huomasi, että pojan jalka oli jäänyt vinoon. Kulmavirhe aiheutti kipua ja siksi Joelin vanhemmat, Minna ja Simo Hiltunen veivät Joelin jatkotutkimuksiin. Ensin kokeiltiin konservatiivista hoitoa eli odotettiin luonnon omaa korjausliikettä, mutta kun näin ei käynyt, Joelin jalka aiotaan korjata kasvujarrutusleikkauksella.

Kasvujarrutusleikkauksessa raajan kasvua ohjataan kiinnittämällä kasvualue, esimerkiksi Joelin tapauksessa vasemman jalan säären reuna, kaksireikäisellä levyllä niin, että vapaaksi jäävän toisen puolen kasvu korjaa jalan kulmavirhettä.

Menetelmä on suhteellisen uusi; esimerkiksi Kuopion yliopistollisessa sairaalassa vastaavia leikkauksia on tehty vuoden 2009 alusta.

Kasvunsäätelymenetelmä ja siinä käytettävä ruuveilla kiinnitettävä kaksi -reikäinen titaaninen levy on tutkimusten mukaan erittäin hyväksi havaittu keino korjata vinoutunutta kasvua. Ruuvit antavat myöten kasvun edetessä ja näin jarruttavat oikeassa suhteessa kasvua. Lisäksi levyn voi poistaa heti, kun se on tarpeen. Aiemmin kasvun säätelyssä käytettiin niittejä, mutta ne eivät antaneet lainkaan myöten ja jarruttivat kasvua liikaa.

Kasvujarrutusleikkaus-ohjelmassa seurataan Joelin päiviä kotona ja englantilaisessa leikkikoulussa, kunnes on aika mennä sairaalaan.
Kuinka pienen pojan leikkaus onnistuu, miten vanhemmat selviävät tukijan osastaan ja minkälaisia vaiheita toipuminen tuo mukanaan viisihenkisen perheen arkeen?

Toimittaja Leena Häkkinen

Mitä Joelille kuuluu nyt?

Joel on juuri lähdössä isänsä Simon kanssa leikkikouluun kun soitan. Hän kuulemma pyörittää tarmokkaasti päätään kieltävän vastauksen merkiksi, kun pyydän häntä puhelimeen.

Isä kertoo, että Joel on toipunut leikkauksesta sekä henkisesti että fyysisesti hyvin. Esim.leikkaushaava on parantunut jo täysin.

"Silloin tällöin Joel saattaa mainita kivusta, mutta onko se leikkauksesta johtuvaa kipua, se ei ole varmaa."

Joelin jalassa on vieläkin kulmavirhettä, sillä hoito on pitkäkestoista ja tulokset tulevat hitaasti kasvun myötä. Siksi kipu voi olla myös "sitä entistä" eli jalan kulmavirheen aiheuttamaa nivelkipua. Huomenna tiistaina on sitten jälkitarkastuksen aika ja perhe saa tietää tarkemmin, miten jalan kasvu on edennyt.

Puhelumme aikana Joel on hakenut huoneestaan miekan, sillä tänään on leikkikoulussa lelupäivä. Pienen miehen elämä on mallillaan: "Samanlainen touhu päällä kuin ennen leikkaustakin", sanoo isä, Simo Hiltunen. Kuinkahan
vilkkaaksi meno yltyy sitten kun jalka on täysin suora ja levy saadaan pois, se jää nähtäväksi.

Lääkärin vastauksia vuonna 2009

Katsoin ohjelman eilen Teemalta, se oli kiinnostava. Millainen todennäköisyys on, että pojan polveen jää kipua tai, että polvi on "huono" ja oireilee jatkossa? Onko pienen lapsen murtuma helpompi hoitaa? Onko jotain syytä, ettei kasvua estävää levyä voisi laittaa? Tai, että vanhat "niitit" olisivat parempia? Nim. Ihmeellisiä asioita

Toimenpiteellä ei ole kajottu polveen, sen toiminnan pitäisi pysyä normaalina jatkossakin. Sitävastoin korjaamaton virheasento saattaa johtaa polven (ja nilkan) epätasaiseen kuormitukseen ja sitä kautta vaivoihin. Ohimenevästi levy voi ärsyttää ihoa ja pehmytkudoksia paikallaanolonsa ajan. En sanoisi, että lasten murtumien hoito on helpompaa kuin aikuisten, erilaista kylläkin. Lapset paranevat nopeasti, kevyempi raaja on helpompi hallita ja kasvu usein korjaa virheasentoja, joten hoidossa käytetään kevyempiä menetelmiä ja vähemmän leikkauksia kuin aikuisilla. Silti esim. kasvulevyn ja nivelpinnan murtumat on saatava täsmällisesti paikoilleen.

Levy ja ruuvit sopivat kaikkiin tilanteisiin, joissa aikaisemmin on käytetty sinkilöitä. Sinkilöiden ainoa etu taitaa olla niiden halvempi hinta. Yleiset leikkausta estävät tekijät kuten tulehdus tai verenvuototaipumus estävät myös kasvujarrutusleikkauksen, lisäksi kasvua täytyy olla riittävästi jäljellä, jotta menetelmä olisi ylipäätään käyttökelpoinen.

Hei,
murrosikäisellä tyttärelläni (15v.) murtui käsi tullessaan hevosen selästä alas. Siitä on jo yli vuosi, mutta murtumakohtaa kuulemma jomottelee vielä. Käsi hoidettiin ajallaan "kuntoon", mutta voiko vielä 14-15-vuotiaalla olla kasvua, joka vääntää luut vinoon? Silminnähden kasvua ei ole juurikaan tapahtunut.Pitäisikö ottaa varmuuden vuoksi röntgenkuvat? Kyselee huolestunut äiti

Ranteenkin seudussa on kasvualueita, jotka murtuman seurauksena voivat vaurioitua ja aiheuttaa virheasennon. Yleensä se näkyy jo päällepäin, mutta asian voi varmistaa rtg-kuvalla. Suuretkin murtuman jälkeiset virheasennot sensijaan ranteen kasvu korjaa yleensä hyvin, ja vain harvoin tarvitaan korjausleikkauksia. Tyttöjen kasvu päättyy n. 15 vuoden tietämillä, joten sen jälkeen ei kasvuhäiriöitä enää juurikaan tavata. Muitakin syitä kuin kasvuhäiriö voi rannekivuille olla, joten jos vaiva jatkuu, kannattaa ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin.

Tuli mieleen eilisestä Veitsen terällä- ohjelman aiheesta, että millaistahan on hoitaa lapsipotilaita ja vanhempiaan? Voin kuvitella, että vanhempien huoli ja pelko saattaa pilata hoitotilanteen ja kiristää tunnelmaa entisestään. Ohjelman vanhemmat olivat kunnioitettavan järkeviä ja rauhallisia asian suhteen ja kaikissa tilanteissa. Ja vielä ihmettelin sitäkin, kuinka lapsi sairaana ja kipuisenakin elää täysillä. Siitä pitäisi meidän aikuisten ottaa oppia. Terveisin KP

Lapset ovat keskimäärin reippaita, avoimia, ja vilpittömiä, mikä tekee heidän hoitamisensa helpoksi. Sama pätee myös vanhempiin. Hoitopäätökset pyritään nykyään tekemään yhdessä, avoimesti eri vaihtoehtoja punniten ja perhettä kuunnellen. Toisaalta tieto lisää myös tuskaa ja ainoan oikean totuuden puuttuminen kysyy kykyä sietää epävarmuutta. Monia asioita ei lääketieteessäkään yksinkertaisesti tiedetä. Lasten luontainen optimistisuus on kuitenkin meille kaikille iso ilon ja voiman lähde.