Viattomat äänet (K15)
Julkaistu keskiviikkona 19.01.2011 5 kommenttia 213 suositusta
Koskettava kertomus pienestä pojasta keskellä El Salvadorin sisällissotaa 1980-luvulla. Chava joutuu 11-vuotiaana ottamaan perheenpään roolin, kun isä häipyy omille teilleen. Arkisten huolien lisäksi häntä ahdistaa tuleva syntymäpäivä, sillä jo 12-vuotiaita poikia kaapataan armeijan riveihin taistelemaan vasemmistosissejä vastaan.
Meksikolaisen Luis Mandokin ohjaama elokuva perustuu käsikirjoittaja Oscar Orlando Torresin omiin lapsuuskokemuksiin. Järkyttävyydestään huolimatta se on herkkä kuvaus lapsen viattomuudesta. Se on myös hätähuuto kaikkien maailman lapsisotilaiden puolesta.
Lisätietoa ohjelmasta
(Voces inocentes, Meksiko 2004) Ohjaus: Luis Mandoki. Pääosassa: Carlos Padilla.
Lähetä linkki
Katso myös...
Yövartio (K15)
Peter Greenawayn visuaalisesti huikea elokuva tarjoaa arvoituksellisen näkökulman hollantilaistaiteilijan elämään ja kuuluun maalaukseen: Rembrandt saa vihin suunnitellusta murhasta ja maalaa tilaustyöhön murhan symboliset todisteet.
Kultainen portti
Köyhä Mancuson perhe jättää 1900-luvun alussa Sisilian ja lähtee Amerikkaan. Italialaisen Emmanuele Crialesen ohjaama elokuva kertoo, miten käy perheen uskon parempaan tulevaisuuteen. Pääosissa Charlotte Gainsbourg ja Vincenzo Amato.
Kommentit
eiköhän kyse ole kuitenkin kaikista lapsista, jotka kasvavat ilman isää... riippumatta arjesta, siitä on selviydyttävä kuin mies, koska isää, aikuista miestä ei ollut paikalla.
11v lapsi Keskellä sisällisotaa + joudut vielä itse lapsisotilaaksi tappamaan ihmisiä.
Ei tätä tilannetta voi rinnastaa vaikka suomalaiseen isättömään lapseen ja hänen selviytymiseensä.
11v lapsi Keskellä sisällisotaa + joudut vielä itse lapsisotilaaksi tappamaan ihmisiä.
Ei tätä tilannetta voi rinnastaa vaikka suomalaiseen isättömään lapseen ja hänen selviytymiseensä.
Todellakin, kyllä kaoottisen sisällissodan keskellä elävän lapsen tarina melkoisesti poikkeaa vaikkapa tämän päivän suomalaisen yh-äidin tai yh-isän tarinasta. Ja ei tarvitse mennä oman kansakuntamme historiaa paljoakaan taaksepäin, kun niin monet nuoret perheenisät kannettiin sankarikalmistoihin, nuorten äitien jäädessä heikon leskeneläkkeen ja sukulaisten armeliaisuuden varaan. Ja silti, ollaan vielä hyvin kaukana siitä mistä tässä elokuvassa on kyse: keskenkasvuisten poikien sieppaamisesta ja pakkovärväämisestä taistelutehtäviin ja hävitysiskuihin.
Kaikkein surullisinta on se, että nämä tarinat ovat monissa paikoissa maailmalla aivan täyttä todellisuutta, vielä tänäkin päivänä.
pffff. skarppia :)
Aika hätkähdyttävä kommentti
äiti kirjoitti:
eiköhän kyse ole kuitenkin kaikista lapsista, jotka kasvavat ilman isää... riippumatta arjesta, siitä on selviydyttävä kuin mies, koska isää, aikuista miestä ei ollut paikalla.
Itselläni äiti oli se joka puuttui ja siitä huolimatta se ei oikeuta syyllistämään ketään, koska aina jommankumman puuttuessa lapsille voi tarjota rakkautta ja turvallisuutta oli sitten yksi tai kaksi vanhempaa tai varallisuutta.
Lasten isänä tiedän että siinä vaiheessa kun lapsia on päätetty hankkia ei kenelläkään ole oikeutta 'luovuttaa' oli kyse isästä tai äidistä. Todellisuudessa on kumminkin faktaa että yhtälailla äidit kuin isät jättävät syystä tai toisesta perheensä.
Mitä elokuvaan tulee se kertoo juurikin sen kuinka länsimainenhypetys ja se mitä hyvinvointi valtioissa nautitaan aiheuttaa sellaisia haittapuolia että voin väittää että valtaosa ei haluaisi nähdä tosiasoita esim. lähtemällä paikanpäälle auttamaan edes kerran elämässänsä jos siihen tarjottaisiin mahdollisuus.
Maailmassa monet puhuu ja on kaikkia hyväntekeväisyyksiä siellä täällä mutta todellisuudessa suuret ihmismassat eivät uskalla alkaa vaatimaan täydellistä sotilastoiminnan lopettamista, se riittää länsimaissa kunhan sodat eivät tule 'omalle tontille' niin kaikki on hyvin.
Mielestäni elokuva on loistava esimerkki siitä mitä kärsimyksiä länsimaat aiheuttaa. Jokainen joka tämän elokuvan on nähnyt pitäisi näyttää se kaikille läheisilleen jne.jne. ja tosissaan alkaa miettimään että kuinka asioita käsittelisi jos tämä osuisi omalle kohdalle. Täällä liian usein valitetaan ettei ole sitä tai tuota mutta tärkeämpää on kuitenkin materiaalin rinnalla ihmisten arvostaminen ja kunnioitus toisen ihmisen elämiseen ja ihmisten henkeen. Kaikkea ei vain voi mitata rahassa tai menestymisen mukaan.
Ei ole päivää ettenkö miettisi erillaisia uutisia lukiessani että minkälainen maailma on kun lapseni lähtevät maailmalle? Tuntuu että päivä päivältä kaikkialla tapahtuu mitä hirvittävämpiä tekoja joita ei voi käsittää. Yritän omassa lähipiirissäni avata ihmisten silmiä että jos kaikki tekevät paljon pieniä asioita niin joskus muutosta tapahtuu mutta niin kauan kuin asiat jäävät vain kaunopuheiksi mikään ei muutu.
Toivossa on hyvä elää
Selaa ohjelmia aiheiden mukaan
Selaa ohjelmapaikkoja
Suositelluimmat jutut
TORSTAINA 17.3.2011