Ehei! Mielestäni tuo Naruto kun on kuitenkin aika lailla mainstreamia, eikä siis välttämättä ole paras mahdollinen animegenren edustaja näytettäväksi Ylellä. Lisäksi kyseinen anime ei ole tasoltaan mitenkään erityisen huikeaa katsottavaa/seurattavaa, elokuvista - jotka eivät pidä sisällään paljoakaan, tai ole missään muotoa mitään muuta kuin fanityttöjen rahastamista - puhumattakaan. Kaupallisille kanaville ehdotuksesi sopisi paremmin.
Animen kaltaisten ennakkoluulojen ja stereotypioiden helposti sumentamien taiteenalojen edustajista tulisi sittenkin näyttää (jos näyttää ollenkaan) vähemmän tunnettuja, älykkäitä, syvällisiä ja ehkä länsimaiselle yleisölle helpommin aukeavia teoksia, jotka toisivat esille sen, että anime on muutakin kuin vain ikuista samaa vanhaa, sekä usein käsittämätöntäkin juonikaavaa toistavaa Sailor Moonia tai Narutoa. Aikaisemmin mainittuja taiteellisia ja Teemalla näytettäväksi soveltuvia elokuvia ovat muutkin kuin studio Ghiblin tuotanto, nimekkäistä ohjaajista mainittakoon Mamoru oshii, sekä esimerkiksi edesmennyt Satoshi Kon, jonka tuotanto olisi mitä sopivinta Teemalle. Tokyo Godfathers on Suomessa jo nähty, mutta myös psykedeelinen Paprika, tai Konin ehkä kiitetyin mestariteos Perfect Blue olisivat varmasti kaikin puolin nautittavia.

Omasta mielestä taas ois välillä kiva nähdä muutakin kuin pelkkiä elokuviksi tehtyjä animeja. Eikä se että näytetään animea tarkoita sitä että pitäis laittaa joku mainstream sarja pyörimään viideks vuodeks. Vaan että laittais niitä mistä porukka on pitänyt japanin ulkopuolella(esim. cowboy bebop).

Death noten tai Monsterin kaltainen sarja voisi olla hyvä myöhäis iltojen jännäri. Mutta puolustan kyllä sitä että joku shonen sarja saataisiin sinne pyörimään vaikka One piece tai se Naruto ne ovat kuitenkin niin suoittuja ja suosio lisää ihmisten kiinnostusta animea kohtaan vasta sitten voidaan puhua miten olis jokin massasta poikkeava sarja. Jos itse haluaisin nähdä jotain telkussa niin se olisi Gintama.

Kuten ensimmäinen Anonyymi sanoikin, Naruto on suhteellisen kaupallistettu sekä stereotyyppinen tapaus eikä todellakaan ole paras mahdollinen esimerkki Japanin huikeasta anime- tuotannosta. Omasta mielestäni sekin on liian pitkälle venynyt shounen- sarja josta alkavat sekä ideat että filosofia loppua, hahmoista puhumattakaan.

Itse toivoisin myös jotain älykästä, syvällistä sekä omistakeista, jos animea Suomessa päätetään näyttää. Elokuvista Ghiblin tuotanto on kaikin puolin aina nautittavaa sekä kaunista katseltavaa ja Suomessa ennenjulkaisematon "Grave of the Fireflies" on erittäin koskettava, vaikkakin surullinen tarina ja varmasti saa katsojan pohtimaan. "Tokyo Godfathers" ja "Paprika" ovat myös laatufilmejä. "The Girl Who Leapt Through Time" on melko neutraali ja länsimaalaisille sopiva elokuva, joka myös voi kiinnittää nuorten huomion teiniromantiikallaan. "Vampire Hunter D: Bloodlust" taas on yllättävän lämmin sekä kaunis, ja nautin sen katsomisesta.

Anime- sarjoista puhuttaessa on varaa valita. "One Piece" on nerokas mutta pitkä sarja enkä usko että sitä voidaan/halutaan esittää kokonaisuudessaan. Uusimmista sarjoista "Tiger & Bunny" on japanilainen parodia länsimaisesta supersankari-ihanteesta ja on mielyttävää katseltavaa, niin juonellisesti kuin hahmollisestikin ja oli Japanissa jättimenestys. "Uchuu Ḱyoudai" (= Space Brothers) on seinen- sarja joka on vasta alkumetreillä animena, mutta on realistinen sekä empaattinen sarja, jota suosittelen lämpimästi kaikille, fanittaa animea tai ei.

Väkirikkaassa maassa tuotetaan paljon elokuvaa ja tv-viihdettä, ja kuten ihan minkä tahansa asian kanssa myös animen ja muunkin japanilaisen elokuvan suhteen törmätään siihen ikävään tosiasiaan, että 90 prosenttia kaikesta on paskaa. Toivottavasti annatte anteeksi sanavalintani, mutta sana "roska" istuu huonommin kuin sana "paska" sanontaan: "Paskan tunnistaa hajusta."

En omista televisiota, mutta kuitenkin päästän ilmoille railakkaan "JESSHHH":in aina kun huomaan ohjelmatiedoissa tämän keskusteluketjun alussa mainitun elokuvan "Naapurini Totoro". Saavatpa ihmiset kokea edes vuoden välein jotain hellää ja sykähdyttävää. Ja vieläpä miesten mielikuvituksesta lähtenyttä, mikä tosiasia murtaa stereotypioita sekin.

Tänä suurena syrjäytymisen ja 'hikikomoroitumisen' aikana "Welcome to the N.H.K." olisi hauskaa, avartavaa ja oivaa lauantai-iltaseurailtavaa ja pituudeltaankin sarja toimisi upeasti. Älykäs, uskottava ja realistinen tarina mainiolla soundtrackillä ja sopivan moniuloitteisilla hahmoilla