On vuosi 1996 Suleymanin kaupungissa Irakissa. Beyar Mustafa on kahdeksanvuotias. Beyar kuuluu kurdeihin, kansaan joka haluaa oman valtion. Irak ja Turkki eivät kuitenkaan halua antaa maitaan kurdien käyttöön, kurdikansaa vainotaan. Myös Beyarin perhettä painostetaan, ja he joutuvat pakenemaan Irakista. Beyarin perhe pakenee ensin Turkkiin, sieltä Helsinkiin.
Nyt yhdeksän vuotta lähdön jälkeen Beyar valmistautuu kevään ylioppilaskirjoituksiin - suomeksi. Ainoa mitä Beyar muistaa kotikaupungistaan Suleymanista Irakissa, on hänen kotitalonsa. Beyar on kotiutunut Helsinkiin, hän asuu täällä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa, mutta kotiin palaaminen siintelee mielessä.
Vielä Irakiin ei kuitenkaan ole turvallista palata. Usa hyökkäsi maahan kaksi vuotta sitten ja syrjäytti vallasta kurdejakin sortaneen hallitsijan Saddam Husseinin. Amerikkalaissotilaat ovat kuitenkin edelleen maassa, ja irakilaiset ovat alkaneet kapinoida enemmän ja enemmän. Televisiossa ja lehdissä kerrotaan joka päivä uusista murhista ja pommituksista. Beyarin perhe voi vain seurata satelliittitelevision ja internetin kautta mitä kotimaassa tapahtuu.
Beyarilla on edelleen sukulaisia kurdialueella, Suleymanissa ja sen ympäristössä. Siellä on tällä hetkellä melko rauhallista, väkivalta on keskittynyt Etelä-Irakiin.
Ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen vie nyt Beyarin kaiken ajan. Irakissa hänen ikäisillään nuorilla on kyllä aikaa, kun vaan olisi jotain mitä tehdä. Koulut ovat monin paikoin kiinni, harrastusmahdollisuuksia ei ole. Ei ole nuorisotaloja, ei töitä. Moni kuluttaa aikaansa kadulla kävellen.
Suomessa on turvallista, mutta Beyarkin kaipaa kotiin. Sinne voi ehkä palata sitten kun väkivalta joskus loppuu. Kaaoksen keskellä Irakissa ihmiset turvautuvat toisiinsa. Ihmiset ovat enemmän tekemisissä toistensa kanssa, kukaan ei ole yksin kuten Suomessa monille käy.
LINKKEJÄ:
Esittely Irakista englanniksi>>
Kulttuurit keskuudessamme: tietoa kurdeista>>
