No, eipä se vanhemmankaan polven urheilutoimittajien kielitaito tainnut nykyistä leveämpi olla. Ennemmin päinvastoin, eikä tarvitse mennä edes Pekka Tiilikaiseen asti. Vaikka ylioppilaita olisi oltukin, entisajan koululaitos ei antanut riittäviä valmiuksia vieraan kielen puhumiseen ja kuuntelemiseen, kirjoittamiseen kyllä.
Pitkän saksan lukijoita joukossa oli varmasti nykyistä enemmän, mutta vastaavasti heikolla englannin taidolla. Olettaisin kyllä vanhan ajan toimittajien puhuneen pohjoismaisten urheilijoiden kanssa aina ruotsia, koska heillä ei ollut kroonista vammaa ruotsin kieltä kohtaan ja toisaalta koska ennen urheilijatkin osasivat yleensä vain äidinkieltään.
Ulkomaalaisten urheilijoiden julkinen haastatteleminen alkoi televisiossa oikeastaan vasta 1990-luvulla, mistä kiitos tai kirous kuuluu Kari Männylle. Radiossa haastateltiin kyllä, mutta vain suomalaisia. Lehdissä haastatteluja oli enemmän, ainakin suomalaisten.
|