Johanneksen päiväkirja

19.3.2008

Sain tänään puhelun mukavalta naiselta Ylestä. Hän haluaa minut mukaan ohjelmaansa. Kyseessä on mestari-oppipoikaohjelma, missä joku ammattilainen valmentaa minua näyttelijän alalla. Mahdollisuus on houkutteleva, mutta en tiedä TV-kameroista. Mukavaa silti saada tuollainen puhelu.

20.3.2008

Ensimmäinen tapaaminen tv-ohjelmasta. Vaikken ollut nukkunut paljoa, olin yllättävän virkeä. Johtui varmaan siitä, että olin innostunut. Titte sai hyvin karistettua viimeisetkin "Tosi-tv-epäilyt" mielestäni. Juttu vaikuttaa onnenpotkulta. Hyvä fiilis jäi.

2.4.2008

Titte soitti. Tai siis mä soitin sille. Huomenna ne tulee kuvaamaan meidän kotiutumista. Reservin aurinko paistaa jo toivoa herättäen. Odotan vapautta kuin karkkipäivää. Kohta ei enää tarvi tehä kuin just sitä mitä haluaa. Maanantain kuvauspäivästä tulee mielenkiintoinen. Titte sanoi, että ne tulee meille kotiin kuvaamaan. Vähän jännittää se, koska alunperin ajattelin pitää yksityisyyden rajan just siinä et ei kotiin. Kuhan nyt ei mitään kotiesittelyä tarvii tehä. En usko että siitä mitään suurta haloota tulee. Pitää vaan siivota koko viikonloppu.

7.4.2008

Kello on yli viis. Titte ja kuvaaja Hannu oli täällä meillä kotona tovi sitten. Kuvattiin kun saan kirjeen, jossa sisällä tekstini. Olipas kumma tunne kun luki siitä ensimmäiset silmäykset kameran tutkiessa reaktioita senttien etäisyydeltä. Sain oikeastaan ensimmäisen tolkun tekstistä luettuani sen kokonaan äsken, kun "kuvausryhmä" oli jo poistunut rakennuksesta. Left the building. Huhhuh mikä teksti!! Siinä on meitille hommaa. Smedsin Huutavan ääni korvessa. Aika tuhti paketti. Varmaan katsojallekin aika hevi. Sitä suuremmalla syyllä: pitää vetää täysillä! Tästä on tulossa hyvin mielenkiintoinen ajanjakso. Kuumottaa viikon päässä häämöttävä tapaaminen mestarin kanssa. Nyt oikeastaan ekoja kertoja alan tajuta minkälaisessa sopassa eli liemessä olenkaan. Törkeen jees. Mielessä pyörii kysymys: KUKA SE MESTARI ON!? Tittekin koko ajan melkeen meinaa lipsauttaa sen nimen. Onneks on pysynyt salassa. Pysyy jännitys. Kaikista nolointa olisi jos en tunnistais kuka se on. Toivottavasti olen pitänyt kulttuurintuntemukseni ajantasalla. Pitää varmaan kattoa koko viikko suomalaisia elokuvia viimeiseltä 10 vuodelta. Tohon "treenikameraankin" pitää totuttautua. Kyllä sen sitten unohtaa, kun pääsee tekstiin sisälle. Jännitystä lisää pieni flunssa, joka tuntuu hiipivän takavasemmalta. Yritän nujertaa sen pois.

8.4.2008

Työpäivä peruskoululla sijaisena ohi. Aamulla oli vieläkin kuumetta. Vedin parit pillerit ja kyl se siitä sitten. Pakko saada rahaa. Sain vähän myös luettua tekstiä tuntien aikana oppilaiden vääntäessä kuvistöitään. Kokonaisuus alkaa hahmottua hiljalleen. En vaan ihan vielä tajua tekstin alkuosassa esiintyvän pultsarin roolia monologissa, muuten kuin Mikan introna. Sekin pätkä tekstistä on kyllä hyvä. Mietin tänään lukiessani jos voisin käyttää siihen aineksia kerran tapaamastani todella omituisesta kulkurista, joka kirkui kuin villieläin ja kertoi ihmeellisistä miesseikkailuistaan.

Vaikka ohjelmaa on kuvattu vain alun verran, mulla on jo sellanen fiilis että tästä tulee mulle hyvin merkittävä vaihe. En ole näytellyt oikeastaan koko intin aikana paljon ollenkaan. Nyt tulee otettua vaihde takaisin silmään oikein rytinällä. Huomaan jännittäväni aika paljon. Toivon, että Mestari auttaa mua jättämään tän epäonnistumisen pelon taakse. Voisin lukea taas tekstiä. Kamera pyörimään...

11.4.2008

Nyt on oikeestaan jo 12. päivä, mutta mä miellän päivän vaihtuneeksi vasta herättyäni aamulla... siis päivällä. Huomenna on kuitenkin herättävä aikaisin. Tänään varmistui, että maanantaina kuvataan. Teksti on jo osittain siirtynyt aivolohkoon. Vielä on kyllä duunia yhden viikonlopun verran ainakin, että osaan sen ulkoa. Pitää muistaa ettei tän tarvi olla valmis juttu maanantaina. Kunhan oon tehny niin paljon ennakkoduunia, kuin pystyn, olen tyytyväinen. Silloinhan se oikee harjoittelu vasta alkaa. Toivoisin myös saavani pian jonkun tilan missä treenata. Oma huone ei oo ihan "the mesta" tehä teatteria.

13.4.2008

Teksti alkaa jo ottaa aivoon. Siis ihan hyvällä. Huomas kyllä eilen treenatessa, että ei oo ihan iisiä päntätä monta päivää putkeen. Nukahdin kesken treenaamisen. Heräsin yöllä sängyltä vaatteet päällä, tekstilaput tyynyllä.

21.4.2008

Oho. Vähän on päiväkirjaan rustailu jäänyt unholaan. Eipä tässä olekaan mitään sen kummempia tapahtunut kuin reenailua sinne sun tänne. Ylihuomenna pääsen vihdoin ja viimein tapaamaan sen Mestarin. Tilanne tekstin kanssa on ihan ok. Se on päässä. Vaatii vielä ikuistamista, mutta sitä tulee varmasti vedettyä paljon lävitte vielä. Nyt odotan vaan tapaavani coachini että saan otettua seuraavan askeleen tän projektin kanssa. Tällä hetkellä olen treenamassa Laajasalossa merenrannalla.

23.4.2008

Ensimmäisen Mestarin tapaamisen ja treenien jälkeen. Mestarini on Outi Mäenpää!
Käveltyäni ulos kaupunkiin, minut valtasi väsymys. Olen ihan poikki. Mieli on täynnä ajatuksia. Ne sinkoilevat sinne tänne pääkopassa. Välillä saan napattua jostain otteen. Harjoitusten kelailuun meneekin loppupäivä. Tapaamisesta ja haasteen kuulemisesta jäi erikoinen olo. Varma, toisaalta huojuva. Jännittää. Olen rättiväsynyt, täytyy sanoa. Jälkeenpäin ajateltuna oli tosi outo tilanne. Oli hauskaa treenata Outin kanssa.

24.4.2008

Hei. Analysoin tässä tekstiä. Tuntuu että rasismista on ollu aika paljon asiaa joka paikassa. Mutta eihän se haittaa jos tulee lisää. Eilen hyvät treenit. Olin ihahtunut kun avasin oven. Olikin käynyt mielessä, että jos se olisi nainen niin ehkä Outi Mäenpää. Mieletöntä oli näytellä hänen kanssaan. Hän kertoi että vihaa ohjaamista. Toivottavasti hän ottaa tämän haasteena ja pistää kaikki likoon. Sain jo eilen hyviä avautumisen kokemuksia, joita toivon saavani lisää.
Mua vähän just nyt vituttaa tää teksti. Tosi vaikeata saada liitettyä tätä alkuosaa muuhun juttuun. Taitaapi olla pakko erottaa ne toisistaan.

2.5.2008

Yöllä. Olen nyt viettänyt vapun treenimielellä. Narri on hyvä mesta. Sain kuitenkin nauttia myös keväästä ja ystävistä ja hieman kuplivastakin. Hauska vappu taas. Viimeisestä tapaamisesta jäi hyvä fiilis. Hienoa että yhteistyö Outin kanssa edistyy harppauksin. Mun uskalluksestahan se pitkälti riippuu. Hyviä improja oli. Nautin tekemisestä. Olenkin saanut iloita koko tästä prosessista, kun on mestari ja Teatterikorkeakoulun haut. On kivaa näytellä. Vaikka treenit ovat ihan hyviä tiedän että niitä voisi vielä kehittää. Kuten Outi itsekin siellä täällä mainitsee hän ei ole ohjaaja. Eikä selvästikään miellä itseään sellaiseksi. Toivon ettei häntä tuskastuta ohjata minua. Ainakin hän on antanut hyviä eväitä.

9.5.2008

Teatterikorkeakoulun eka pääsykoepäivä oli pari päivää sitten. Minulle itselleni jäi positiivinen mieli. Tiedän selkeästi missä minulla on parannettavaa ja nautin tekemisestä. Maanantaita ja tuloksia odotellessa. Nyt olen eilisen illan ja tämän aamun analysoinut Mikaa kirjallisilla tehtävillä. Tänään on kuvaukset. Itseasiassa ihan kohta. Löysin eilen YouTubesta dokumentin skinheadeista vuodelta 1998, luulen saavani siitä paljon irti monologia ajatellen. Mika alkaa hahmottua. Abua en ole sen kummemmin vielä ennättänyt harjoittaa. Pitää opetella aksentti. Tajusin juuri miten hienoa on saada tehdä, siis näytellä. Ei tarvitse olla Teakissa, että voi näytellä.

Okei jotain todella epäilyttävää on nyt tapahtumassa. Veikkaan että Titte on järkännyt jonkun yllärin mulle. Nimittäin kukaan ei ole suoraan sanonut mulle missä me kuvataan tänään. Laitoin Titelle tossa aikasemmin viestin: "Olen Narrissa 10 yli." Titte soitti takasin ja sanoi että pitikin olla vasta 12 jälkeen. Ok? Sitten äsken mulle soitettiin Narrista. Ne pyysivät laina-avainta takaisin. Sanoin että olen tulossa kohta sinne Ylen porukan kanssa ja voin silloin palauttaa. "Ei Yle ole kyllä tulossa tänään." Häh?

9.5.2008 illalla

Päivän jälkeen mulle vahvistui ohjelman painopisteet, jotka eivät mun alkuperäisen luuloni mukaan kohdistukaan muhun ja tehtävään, vaan Outin opettamiseen. Olen huomannut että mestarin rooli usein putoaa kun kamerat eivät käy. Silloin mietitään seuraavia kuvia ja niin pois päin. Minä jään yksin miettimään oppejani ja muut keskittyvät ohjelman tekoon. Olen päättänyt että imen kaikki opit mitä Outi ja Titte ja heidän asettamat haasteet tarjoavat. Kamerat tallentavat kaiken ja se on ok. Välillä musta myös tuntuu että mun pitäis olla jotain enemmän. Mä oon mitä oon, en muutu tästä. Hoidan tän homman mun tyylillä ja yritän antaa kaikille jotain ja saada paljon. Ehkä olen vain huomionkipeä. Joka tapauksessa mua välillä hämää se, että tässä tehdään televisio-ohjelmaa. Jotenkin kaikki on vaan niin näyteltyä iloisista tervehdyksistä onnentoivotuksiin. Se on varmaan sitä ammattitaitoa, että pystyy toimimaan tarkasti ja itsevarmasti omana itsenään mikki kiinni rinnuksessa ja kameroiden käydessä. Siihen itsekin pyrin.

Seuraavaksi toivoisin että joku ohjaaja miettisi mun kanssa monologin rakennetta, dynamiikkaa ja vaihteluita. Olisi tärkeää päästä itse työssä eteenpäin.

14.5.2008

Tänään oli kovat treenit. Hartiani revähti jotenkin.

25.5.2008

Ensi viikolla on teakin pääsykokeiden neljäs vaihe. Ajatukset pyörivät niissä. Mietin kuinka haluan sinne. Samalla yritän olla liikaa haluamatta, että keveys tekemisessä säilyisi. Viimeisistä päivistähän se on kiinni, ketkä sinne valitaan. On vain uskottava itseensä ja annettava mennä. Ei kannata tiivistää kaikkia paineita tekemiseensä. Silloin se on unohdettava ja nautittava siitä, että saa tehdä sitä mistä niin nauttii. Avauduttava. Haluan vastata kaikkiin kysymyksiin, yrittää kaikkia mahdollisia tehtäviä, tehdä, tuntea, tutustua, nauttia. Toivon että jalkani ja selkäni paranee. Ne ovat kipeytyneet. Kyllä se siitä. Huhhah. Huomenna pääsee taas Outin kanssa riehumaan. Se on suuri ilo ja onni.

26.5.2008

Tänään teimme töitä puoli-Q näyttämöllä. Pidin tästä päivästä. Tunsin onnistuneeni. Kun Esko Roine tuli paikalle, se ei säikäyttänyt minua juurikaan. Tiesin mitä teen ja se tuntui hyvältä. Oli hienoa saada esiintyä hänelle. Toivon todella, että pääsen esittämään teoksen festareille. Musta tuntuu että tästä tulee hyvä juttu. Kokonaisuus alkaa hahmottua. Outin kanssa oli kiva tehdä hommia. Tuntuu että yhteinen sävel alkaa hioutua ja uskallan kommentoida tekemistämme. Nyt vasta tajusin, että kuinka paljon tässä onkaan minun vastuulla - kaikki. Olen jotenkin odotellut käskyjä ja kehoituksia. Olin todella pettynyt itseeni tänään, kun oivalsin miten paljon olisin voinut tehdä jo ja kuinka paljon aikaa on valunut hukkaan. Nyt aion todella ottaa ohjat käsiini ja alkaa työstää juttua. Kunhan saan ensin nuo pääsykokeet pois alta.

10.6.2008

Eilen oli viimeiset harjoitukset ennen kesää. Koko viikko teakin pääsykokeiden jälkeen on ollut ihmeellistä palautumista. Alan nyt hiljalleen ymmärtämään että koulu todella alkaa elokuussa. Se on hienoa. Sain treeneistä taas lisää voimaa ja nyt jaksan taas jatkaa harjoittelua. Luulen että saan tehdä vielä isoja muutoksia saadakseni monologista toimivan kokonaisuuden. Se kaipaa perusidean rakenteellista voimistamista. Toisin sanoen siitä puuttuu juoni. Tällä hetkellä se on oman näyttelemiseni tutkimuskenttä. Kuten varmaan tekstit ja esitykset tulevat aina olemaan. Tässä monologissa todellakin konkreettisesti pohdin näyttelemistä ja sen suhdetta minuun.
Nyt haluan vain vetäytyä jonnekin pois täältä. Kauaksi katseilta ja tarkkailulta. Ajattelin lähteä huomenna joko vaeltamaan tai sitten mökkitontille hommiin. Kunhan saisi vähän rauhoittua ja ajatella jotain muuta. Muutenkin olen tällä hetkellä hieman kyllästynyt Helsinkiin. Vaikkakin kyllähän täällä sattuu ja tapahtuu. Kesällä tulee olemaan kova duuni saada monologi kasaan ja hommia on parasta jatkaa mahdollisimman pian. Draivi päälle. Aijai. Nyt lähden kattomaan purjelaivaa joka tuli sunnuntaina Helsinkiin.

6.7.2008 Tervajärvi

Pian on kulunut kuukausi viimeisistä harjoituksista. Kesäkuu oli. Olen ollut jo monta päivää mökkitontilla rakentamassa. Saunan hirsikehikko on lähes valmis. Löysin vastarannan hoitolaitoksesta juhlasalin, jossa on vanha näyttämö. Avasin tekstin ja aloin treenata. Nyt on jo korkea aika siihen. Näytäntö lähestyy.

Onpas vaikeeta saada teksti kasaan ahfffffffd...

11.7.2008 Ylellä treenaamassa

Olipas hyvät treenit. Mielettömiä improja ja oikeita tunteita. Nautin todella. Titte ohjasi mua ja teki mukana. Tuntuu hyvältä saada juttua eteenpäin. Ei omatunto kolkuttele niin voimakkaana. Nyt lähden Veikkolaan viikonlopuksi petankkijuhliin.

5.8.2008

Eilinen oli ihmeellinen päivä. Aamulla olin jotenkin jumissa, mutta tiesin sen johtuvan vain siitä etten saanut kunnolla nukuttua. Illalla pyörittelin sängyssä maatessani kaikkia kivoja ajatuksia. Olin innoissani kuvauksista, koulun alkamisesta ja näyttelemisestä. Juoksupyrähdyksen ja kropan avaamisen jälkeen homma lähti sitten kulkemaan. Tuli voittajafiilis kun sai ylitettyä väsymyksen ja sen tuoman pienen extrajännityksen. Oli todella kiva treenata taas.

Päivä eteni jotenkin odotetulla tavalla. Se oli jännä yllätys, että Roine tsekkaakin jutun vasta torstaiaamuna. Se sopii mulle hyvin. Pääsen siis Tampereelle kävi miten kävi. Se mikä teki päivästä ihmeellisen, oli toinen yllätys. Tuntui ihanalta yhtäkkiä nähdä rakkaiden ystävien olevan siinä. Essi, Saara, Lauri ja Ville. Just oikeat tyypit. Se tuli mulle aivan täytenä yllätyksenä. Mulla ei ollut aavistustakaan. Tuntui ihan kuin olis nähny unta. Halusin vaan päästä esittämään jutun niille. Halusin kertoa sen tarinan. Aina Mestari-treeneissä on tietty fiilis. Se on jotenkin erikoinen. Ei yhtään niinkuin normaali elämä. Ja ystävien läsnäolo toi siihen tavallaan turvaa ja lämpöä. Tunsin itteni rikkaaksi, kun mulla on semmosia ystäviä. Ja että ne oli tullu sinne kattomaan mua. Se oli jotenkin käsittämättömän hienoa. Saada jakaa tää mun juttu omille läheisilleen. Toivottavasti pääsen jakamaan sen myös Tampereen yleisölle. Mulle on tärkeää saada puhua tää monologi ulos.

9.8.2008

Esitys on mennyt ja kuvaukset on kuvattu. Kaikki on tehty. Tämä vaihe elämässä on nyt ohi. Olo on onnellinen ja haikea. Proggikseen oli latautunut paljon tunnetta ja merkitystä. Toisaalta olisi ollut kiva vielä kuvata ja tehdä kun tuntuu, että vasta pääsi vauhtiin. Toisaalta taas tietää, että tämä oli tässä. Kaikki on nyt tosiaan tehty. Seuraava elämänvaihe alkaa maanantaina. Tämä kokemus on ollut parhaita juttuja elämässä, elämäni mahdollisuus. En osannut kuvitellakaan miten paljon tulen oppimaan ja löytämään. Kaikki meni niin kuin pitikin ja olen tyytyväinen. Muistan kun sain kuulla Titeltä haasteen: päästä Teatterikesään esiintymään. Ja nyt se on tehty.

Vaikka mulla oli ollut hyvä ja luottavainen olo koko jutusta mut yllätti Tampereella kumma paine todistaa itselleni jotain. Nuo päivät olivat jollain tapaa taistelu itseni kanssa. Ja se tunne kun pääsi lavalle ja tiesi että nyt tää on mun. Se miten jokainen kohta ihossa aistii sen energian ja lämmön mikä säteilee yleisöstä, vaikka vaan seisoisin hiljaa lavalla. Ja se tunne kun astelee pois lavalta ja tajuaa, että sä teit sen. Tää oli mulle enemmän kuin vaan esitys. Tää oli mulle puheenvuoro itselleni. Hetkenä kun astuin lavalta mä olin voittanut epäilykseni. Sinä hetkenä mä rakastin elämää. Mä en tiedä vielä aionko katsoa sarjan kun se tulee. Mä haluan nähdä sen. Kuitenkin saattaa olla että olisi hyvä odottaa vielä. Mä olen niin kiinni siinä, etten ehkä osaa katsoa sitä tarpeeksi objektiivisesti. Mulla on jo nyt ikävä Outia ja Titteä ja koko kööriä. Se oli upeeta. Kiitos. Ja hyvää yötä Suomi.