Mariannan päiväkirja

20.3.2008 Lenni-Kalle ja Suomenlinna

Jännityksellä odotin päivän haastetta. Aivan upea kesäisen aurinkoinen päivä ja lauttamatka Suokkiin kuin muisto viime kesältä. Kun Titte kertoi perillä, että tänään pitäisi tehdä biisi, ei tuntunut yhtään hyvältä. Tuntui, että pää on täysin tyhjä. Olin varautunut – varautunut ja varautunut, tässä ohjelmassa ei ehkä kannata muodostaa mitään mielikuvia päivien kulusta etukäteen, korkeintaan joihinkin hengitysharjoituksiin. Olin kalastellut informaatiota Titen sanomisista ja eleistä: Tänään Titte käski laittaa hyvät rennot vaatteet päälle, että on helppo hengitellä. Sehän oli selkeä viesti, että tänään on joitain joogaharjoituksia. Tuntui siis todella epätoivoiselta, että tässä pitäisi saada kokoon ihan oikea kappale. Kuultuani, että saan kappaleen tekoon apua, olo helpottui.

Odottelin flyygelin äärellä. Biisin pätkät soi päässä, vaikka se oli kiellettyä. Kuinka sen voi estää. Lenni-Kalle ilmestyi huoneeseen. Jee! Tuhansien melodioiden mies. Lenni lähti heti kuljettamaan tunnelmia: “Olen miettinyt vähän jotain tällaista”, sit tilulilulilulii. Oli siis miettinyt etukäteen joitain teemoja. Huijausta. Ei ollut instant-säveltämistä ; )

Meininki oli iloinen ja Lennin kanssa oli mahtava tehdä töitä. Saatiin samoja musiikillisia ajatuksia ja myös blackoutteja samaan aikaan. Suuria musiikillisia kompromisseja ei tarvinnut tehdä. Kappaleesta tuli iloisen kepeä. Ensimmäinen tällainen kappale, jonka teossa minulla on ollut osani.

15.4.2008  Mestari @ Eiran musiikkikoulu

Päivä alkoi siinä mielessä ikävästi, että teloin edellisenä iltana nilkkani muuttopuuhissa ja unet jäi parituntisiksi, koska jalkaa särki. Nilkutin kuvauspaikalle ja tämä saatiin tallennettua. Hyvä. Jos joku siitä oppisi jotain.

Koska oli hiukan tuhnuinen olo, en osannnut jännittää tarpeeksi Suuren Mestarin tapaamista. Avasin oven ja siellä istui Irina Milan! Tutustuttiin siinä small-talkin keinoin ja tuntui, että Irinaakin vähän jännitti.

Kappaleeseen oli tehty sanat. Sanat. Hm. Ne eivät tuntuneet yhtään sopivilta kappaleeseen siinä niitä lukiessa. Eivät lainkaan. Mutta, kun rupesin laulamaan, ne istuivatkin ihan ookoo. En tiedä riittääkö se. Koin kuitenkin, että osa haastetta on laulaa uskottavasti vaikka sanat olisivat minkälaiset tahansa.

Irina esitteli lauluympyränsä ja sieltä nousi pintaan jälleen jo hetken seuranani olleet “kehityshaasteet”: tunne ja artikulaatio. Klik vaan ja tunne päälle. Yritän parhaani seurata Irinan vaateita. Ah, niin paljon merkintöjä paperissa. Jotkut merkinnät ovat todella tarpeellisia ja huomaan välittömästi niiden vaikutuksen tekemisiini – positiivisesti. Jotkin hommat taas voisi heittää suoraan jonnekin.  Välillä tuntuu, että päähäni kaadetaan tietoa, joka ei välttämättä ruoki mun matkaa. Päätän kuitenkin imeä kaiken. Vaikka vähän mietityttääkin.

6.5.2008 Eiran musiikkikoulu

Suhteellisen virkeänä päivän haasteisiin. Nukuin hyvin, mikä alkaa olla harvinaista näitä kuvauksia edeltävinä öinä. Sitten minua rankaistaan suuresta suustani. Koska valitin niin kovaan ääneen edellisissä kuvauksissa, että sanat eivät sovi kappaleeseen, niin Titte käskee minun tehdä omat. Ei yhtään hyvä idea, eikä yhtään hyvää ideaa mielessä. Ei kukko käskien sanoja tee.

Mielessäni alkaa kuitenkin heräillä kaikenlaisia tarinoita ja teemoja. Ja sitten saan apua! Mariska! Puramme yhdessä ajatuksiamme paperille ja välillä saadaan aikaan aika levotontakin tekstiä, K18-materiaalia. Taas mielen tyhjät hetket seuraa meitä kumpaakin. Mitään kokonaista emme saa aikaan, koska aikaa oli reilu tunti. Jään yksin epätoivoisen sanahaasteen kanssa. Mariska on kuitenkin niin huolissaan tilanteestani, että lupautuu tekemään sanoja tämän viikon aikana kanssani. JEE! Jaettu vastuu, on kivempaa!

19.5.2008

Nukkumisonkelma taas. Kuvaustiimin kera saamme täysikuun syyksi. Koska väsyttää, niin itkettää. Kaikki tuntuu toivottomalta. Kotonakin odottaa miljoona asiaa ja viikonloppuna keikkoja. Alkaa pelottaa, etten selviä kaikesta. Suurista haasteista, joita olen onneksi saanut, mutta tässä vaiheessa kaikki tuntuu liialta. Tahtoisin oikeasti lomalle kuukaudeksi. Ei mitään musahommia. Päätän kuitenkin tsempata. Kyllä mä jaksan!

Uusien sanojen läpikäynti Irinan kanssa tuntuu kuitenkin tosi turhauttavalta. Ajattelen, että unenpuutteen syytä. Biisin läpikäynti on raskasta, koska tuntuu, etten taas osaa yhtään mitään. Olen suorittanut koulussa kolme vuotta ja tullut pisteeseen, jossa nyt olen. Tehnyt paljon töitä ja edennyt kauheasti lyhyessä ajassa. Treenivuodet ovat sisältäneet huonommuuden tunnetta päivästä toiseen ja jatkuvaa kilpailua – ainakin mun pään sisällä. Vihdoin, tämän vuoden aikana olen ITSE löytänyt osaamista itsestäni. Osaamista johon olen itsekin tyytyväinen. Tahtoisin nauttia hetken tästä, eli työni hedelmistä. Siksi Irinan uudet ajatukset kuinka kaiken voisi taas tehdä toisin, tuntuu ahdistavalta. Tahtoisin olla hetken rauhassa. Treenaamatta. Laulaa niinkuin nyt laulan. Mutta, tässä ollaan. Tsemppaan.

20.5.2008

Ehdin edellisenä iltana katsoa biisiä tunnin ajan, sitten olin niin rättipoikki, etten nähnyt järkeä treenaamiselle. Kappale on mennyt eteenpäin sen huomaan, ja Lennikin sanoi samaa, mutta silti jokin hämää. Onko ne kuitenkin ne sanat? Vai mikä tässä on? En saa kiinni. Kappale ei toimi. Tai minä en toimi.

Vieläkin väsyttää ja vedän itseni ihan täysillä tsempillä mukaan. Ed-pullo mukana. Sairasta. Tuntuu, että Irinakin on vähän pehmittänyt, kun huomas kuinka väsynyt oon. Ei ihan enää vaadi niin paljon. Mutta ei tässä kyllä ole kyse Irinan tai muiden vaatimuksista. Ihan omista todella suurista vaatimuksistani. Ja nyt en täytä niitä, koska vähäiset energiat on jaettu liian moneen hommaan. Hm. Tahtoisin niin kovasti jaksaa. Mutta nyt tuntuu, että biisikin on ihan urpo, enkä halua nousta lavalle sitä laulamaan. Ennemmin jotain omanlaisempaa. Sitten taas hiukan virkeämpänä tuntuu, että tietty voin sen laulaa ja hauska biisihän tämä on. Ota tästä sitten selvää!