Tyrisevän asukkaat

Kun mä oon hirveen herkkä ihminen niin pitemmän päälle mua rupes ahdistaan se puhumattomuus. Tommi ei ollenkaan tajunnu, et toimiva parisuhde vaatii molemmilta osapuolilta jatkuvaa huolenpitoa. Ei siitä tuu mitään jos toinen aattelee vaan itteensä ja pitää omaa työtään tärkeempänä kun parisuhdetta. Jos ikinä ei tiedä mitä toinen oikeesti aattelee, niin sitä rupee kuvitteleen että no, ei se sit musta varmaan enää välitäkään, ja rupee miettiin kaikenlaista, että onks tää nyt oikee suhde.

Mä oon sellanen että mun täytyy koko ajan tietää mikä mun parisuhteen tila on, ja toisen tarttee näyttää et se rakastaa mua. Miten sellanen muuten selkii kun keskustelemalla avoimesti. Ei mulle riitä jos toinen pitkän suostuttelun jälkeen lopulta tunnustaa et no rakastan, rakastan, ja sen päälle vielä pahimmillaan sanoo väsyneellä äänellä, et eiks me voitas jo ruveta nukkuun. Sellanen loukkaa naista! Mä oon itkuherkkä ihminen ja mun parisuhde on mun elämän tärkein asia. Jos Tommi ei sitä opi ymmärtään, niin syyttäköön itteensä.”

Sanotaan että ihminen näkee toisessa sellasta mitä toivoo näkevänsä, mutta mun ensivaikutelmani ei pettänyt. On hirveän surullista, jos Tommi ei ymmärrä sitä, että betonitehtaan toimitusjohtajana mä joudun tekeen asioita joita en haluais tehdä. Mä olen kuitenkin osaltani vastuussa kymmenien ihmisten työpaikoista.

Mä en tiedä tuleeko meistä ikinä läheisiä sillä tavoin kuin mä haluaisin, mutta Pirunharjun soran vuoksi meidän on pakko pystyä yhteistyöhön, olipa meidän henkilökohtainen suhteemme minkälainen hyvänsä.”

Ja tuli myös. Annista olis ollut urheilussa moneen lajiin, mutta se valitsi suunnistuksen. Tulee aina mieleen kun se voitti sen ensimmäisen aikuisten suomenmestaruuden tuolla naapurikunnassa. En ollu nähnyt moneen vuoteen kun likka oli opiskelemassa muualla. Oli kasvanut naiseksi sinä aikana, eikä tosiaankaan ollut Luojalta mikään maanantaipäivän kappale! Miestoimittajat sitä piiritti putket ojossa. Ei sitä suotta nimitetty Rastipolkujen gaselliksi. Minäkin olen aina ollu heikkona naisiin joilla onnistuneen ulkomuodon lisäksi on päässä muutakin kun hiuksia. Mutta kumma kyllä en ole ainakaan kuullu että Annilla olis ikinä ollut vakituista poikaystävää. Lammin Huukon kanssa ne tuli hyvin juttuun, vaikka Huuko oli sitä yli kolmekymmentä vuotta vanhempi. Pahat kielet vihjailee että likka olisi vongannu Huukon perintöjä, mutta vaikea minun on sellaista uskoa.

Vähän kyllä ihmettelin kun tämä Anni lopetti opiskelut kesken ja palasi Tyrisevälle Huukon ja isänsä hommiin. Huukon tapaturmaiseen kuolemaan se ei usko ollenkaan, vaikka tutkimuksen tulos oli niin selvä. Minä itse kirjoitin siitä lausunnon. Helppo arvata että siinä ulosmittaustilaisuudessa Anni katsoo minua sillä samalla ilmeellä kun silloin lapsena isänsä autosta. Kuinkahan ihmisten on niin vaikea ymmärtää, että minä teen vaan työtäni?”

Mutta osas se liero ens alakuun näytellä reilua miestä. Isäsä oli kulemma ollu samallainen velekanen autoilija kun minäki, ja ajanu ihtesä loppuun alta viiskymppisenä. Het veet silimissä tämä ketku puhu mulle mitenkä mukavaa on ku voi nyt pankinjjohtajana auttaa isän ammattikaveria. Voi helevetti mitä teatteria pelas!

Oltiin Huukon kanssa liian sinisilimäsiä ja uskottiin että peli on molemmin puolin reilua. Jakokunta olis voinu onnistuakki siinä uuvutustaistelussa, mutta kun Sorjosen montulla pullahti pohojaveet näkyviin niin ajot loppu siihen. Siinä vaiheessa Huuko ilimotti niille, että Pirunharjusta ei ajeta murustakkaa Tyrjän Petonille niillä entisillä hinnoilla. Tyrjän Petoni ois ollu polovillaan parissa kuukauvvessa, tai ainaki joutunu maksamaan sen kohtuuhinnan.

Mutta sitte tapahtu kauheita. Huukorukka löyvettiin kuolleena oman monttusa pohojalta.

Sanotaanko niin, että tämä Sutki on hyvä mies ja hoitaa työnsä, jos joku on katsomassa perään. En kuitenkaan aivan rauhallisella mielellä lähettäisi häntä elementtirekan puikoissa esimerkiksi Leningradiin. Hän oli meillä pari viikkoa ennen Sorjosen leipiin siirtymistään, ja yksi reissu pääkaupunkiseudulle riitti. Kolmea peltikolaria yhden reissun aikana ei voi mitenkään selittää huonolla tuurilla, jota selitystä mies itse tarjosi.

Tämän Sutkin perhetaustoista en juurikaan tiedä, mutta käsittääkseni hän on yksin asusteleva poikamies.”

Kantonenhan on alun perin kotoisin jostain Keski-Suomen pitäjästä, ja minun oli joskus vaikeata ymmärtää hänen tokaisevia huomautuksiaan. Oli kait olevinaan huumoria. Kantonen näyttää potevan eräänlaista synnynnäistä herravihaa, tai sitten se on vain kateutta niitä kohtaan, joiden hän kuvittelee saaneen kaiken valmiina hopealautasella.

Kantosessa tapahtui jokin muutos Huuko Lammin kuoleman jälkeen. Aivan kuin hän kantaisi jostain kaunaa minullekin, vaikka mieheni varoituksista huolimatta ylivelkaannutti itsensä hankkimalla uuden auton ja kauhakuormaajan. En tiedä siten laskiko liikaa sen varaan, että Huuko auttaa jos tulee liian tiukka paikka lainojen takaisinmaksussa.

Kyllähän sen toisaalta ymmärtää, että parhaan kaverin ja yhteistyökumppanin äkillinen kuolema oli hänelle kova isku. Kantoselle tosin kuuluu jääneen päähänpinttymä, ettei Huuko Lammin kuolema ollut tapaturma. Varmaankaan tilannetta ei yhtään helpota se, että keväällä Tyrisevälle palannut tytär ruokkii noita ajatuksia omilla epäilyillään.”

Kai mää sen näin mitä peliä se rupes Östelän ja Sorjosen kanssa pittään siinä Huukon ja Asserin asiasa, mutta mää päätin heti alkuus etten siihen asiaan sekoo märällä tikullakaan. Jos jottain hämärää on päätetty, niin mun nimeeni ei niiden päätösten alta pöytäkirjosta löydy. Olen joka kerta äänestäny tyhjää tai ollu kokonaan pois.

Mä ymmärrän kyllä, minkä takia Piiku on ottanu sellasen asenteen, että mää olen sille miehenä pelkkää ilmaa. Kostaa sillä tavalla kun ei saanu mua hömpötettyä. Eikä sen sortin naisihminen mua oikeesti kiinnostaskaan. Sellasta miestä ei varmaan tuukkaan, joka Piikulle kelpais muuta kun yhreksi illaksi. Torikka kyllä sano kerran kosteen illanvieton jäkeen, että kyä tyttärelle joku pirempiki hoito kelpais mutta isälle ei. Voi se vähän sillai ollakkin.”

Minkä hemmetin takia tollasta kulissiavioliittoo täytyy pitää kasassa? Äkkiähän sellasen luksustalon hyvällä paikalla pistää lihoiksi ja lähtee eri teille. Voihan se olla niinkin, että Östelä on itte kärähtäny rysän päältä ja eukko on päättäny laittaa myymälän kiinni! Ei kait pankinjohtajalla muuten olis niin kova hinku maistaan piennarta aina kun tilaisuus tulee.

Ihan ihmisen näkönenhän se Helena on ja strategiset paikat kohdallaan, mutta kyllä se mun mieleeni tuo lähinnä jääkaappi-pakastin yhdistelmän. Ei siinä voi miehellä kovin kivaa olla, jos naisen suurin huoli on ettei vaan menis kampaus sekasin. Sanotaan sitä kyllä niinkin, että tyynessä lahdessa ne parhaat kalat kutee.”

Sellanen herkkä poika se oli, yölläkin pelkäs lujjaa millon mitäkin olematonta ja olis kai maannu viä toisella kymmenellä mun vieresäni jos olisin päästäny. Muutaman kerran joudun oikeen hakeen risun keskellä yötä ja veteleen pitkin kinttuja, että eikö suhun rupee oikeeta miehenkurssia kasvaan. Sen parasta mää tarkotin, ja kyllä sillä rupes luonto pikkuhiljaa koveneen. Piti kumminki sen jälkeen pelkoos omina tietonaas.

Sitten aikanaas kun isä jäi yhdelle etelänreissullees, niin kyllähän mää näin ettei Jarista oo Kiavarin isännäksi. Oli sillon vasta alle kolmenkymmenen. Kun suoraan sanotaan niin kyä se semmonen kesseli on mieheksi, että ilman mua sen pään olis joku hutsu laittanu jo aikaa sekasin.

Siinä olis pian menny Kievarin osuudet ventovieraalle sen sinisen veeken. Mutta sellanen ei vetele, ei niin kauvvan kun mun pääni täsä pystysä keikkuu!”

No mitäs, kyä sitä kavereita saa kellä tota silleetä paperia on mitä rahaksi kuttutaan! Ja vaikutusvaltaa! Kohta valittiin Ossuuspankin johtokuntaan ja mihenkä kaikkiin valittinkan, no Tyrisevän Erän mettästysseuran johtokuntaan kumminkin, josa määki olen ollu kohta kakskymmentä vuatta.

Liikemiäshän se on Sorjonen, vaikka en mee sanoon millä konstilla se pääs myymään petonkitehtaalle niitä soranloppujaas. Sen verran aikaa kumminkin, että pysty pullauttaan Huukon ja Asserin siittä hommasta poies. En tiä onko perrää ko en oo ollu jallaasta pitelemäsä, mutta puhuvat että kyä se ton perintörinssessan reittä pitkin sinne Petonkille ittensä uitti. Pian sen jälkeen se rupes ällään multa sitä Hattukankasta isolla rahalla, ja mää möin vaikka Aune kimotti pualen viikkoo että sää et kyä rupee sen Keppaheikin kanssa mihkään! Mää sanoin siihen että rahalla ei oo ommaatuntoo eikä pääomalla isämmaata, että ans kattoo vähän aikaa niin näjet että se joutuu myymään sen meitille takasin.

Mää nääks tiäsin että sihen tullee se Natura, mutta Sorjonen ei tiänny!

Tuulistahan löytyy hillityn ulkokuoren alta paljon lämmintä huumoria, mutta myös tiettyä laskelmointia, lähinnä suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen. Hän on älykäs nainen, ja tietää tarkalleen kuinka pitkälle voi ns. viattomassa flirttailussaan mennä: juuri sille rajalle, josta voi viattomin silmin peräytyä ja kieltää kaiken sen minkä mies on juuri kuvitellut näkevänsä.

Meillä on Helenan kanssa niin hyvä suhde, että aluksi hieman vaivauduin kun tuollaisia piirteitä alaiseni käytöksessä huomasin. Helenasta en voisi ikinä kuvitellakaan mitään sellaista omalla työpaikallaan, enkä minä sivumennen sanoen ole mustasukkaista tyyppiä. Ei toista voi kukaan omistaa.

Tuulihan erosi pari vuotta sitten, ja kun tiesin hänen taloudelliset vaikeutensa, järjestin hänelle edullisen lainan jotta sai pitää asuntonsa. Ehkä hänellä on huonoja kokemuksia miehistä, sillä hänestä on tullut jotenkin pidättyväisempi sen jälkeen. Toivottavasti ei sentään kuvittele, että minä odottaisin häneltä vastapalveluksena mitään muuta kuin työnsä tunnollista hoitamista.”

Sellasta se oli ollu joskus kuusikymmentäluvun puolella, silloin kun mua ja Piikua ei vielä ollu. Sitten tapahtu jotakin, josta isä ei halua puhua. Se jotakin johti välirikkoon, ja isä ja Tyrjälä lähtivät eri teille. Isä rupesi autohommiin ja Tyrjälä jatkoi yksin betoniverstaallaan. Siihen aikaan tuli maataloissa käyttöön noi AIV-tornit, ja Tyrjälä keksi ruveta valmistaan niitä betonielementeistä. Sillä oli hyvä vainu sen suhteen mille tuotteille oli kysyntää, ja se rupes aina ennakkoluulottomasti tekeen just niitä tuotteita. Tyhmäksi sitä ei kukaan voi haukkua.

Mä en tiedä mitä siinä oikeesti tapahtu? Tyrjälä väittää että hän olis jatkanu isän kanssa, mutta isä ei suostunu ottaan nimiinsä osuutta siitä lainasta, jolla piti ostaa ensimmäisen automatisoitu betonimylly ja rakentaa halli sinne soramontulle. Mä olin aina pitänyt Tyrjälän Villeä reiluna tyyppinä, mutta sitten kun alko toi jakokunnan kusetus niin mun silmät aukes. Tyrjälä piti muka ittensä sivussa kaikesta, mutta sen täyty tietää mitä oli menossa. Juur se että se anto kaiken sen tapahtua, tekee siitä suurimman syyllisen. Huukon kuolemakin on sen syytä. Sen täyty tietää että Huukon henki oli vaarassa, mutta siihenkään se ei puuttunu.

Mä olen aivan varma että Tyrjälä jopa tietää kuka sen teki. Mä vihaan niitä, koko sakkia!”

No mää lährin, olinhan mää autoo ajanu noilla mettäteillä paljonki jo nöösipoikana, Homma luanas muuten hyvin, mutta sattu oleen juur ne kuulusat Liisan liukkaat ja tiät oli kun peiliä! Ja Raaterissa hempulit renkaat alla. Mää sain jotenki tonkat kerätyksi niistä taloista joista piti, ja lährin ajjaan aika kuupakkoo meijerille. Olin nääks myähäsä jo tunnin, ei ne tonkat ollu mitää kevveitä nosteltavia, enkä mää ollu viä sihen aikaan niin riski kun nyt.

Sortohaan ahteeseen saakka meni hyvin, mutta sitte meni renkaista holtti ja mää verin ojan ylitte sänkipellolle. Ja viä seuraavan isomman ojan ylitte! Senhän tiätää miten maitotonkkien kävi. Ne lenteli lavalta kun pommit pitkin peltoo ja maitoo oli juur kun taivaan mannaa joka paikasa, kun osasta hinkkejä aukes kannet jo lavolla.

Mulle ei käyny mitenkään, mutta totta helkkarisa siihen osu just sillon tuleen poliisi Härmälä sillä Iiseellääs. Katteli mua hitaasti ja kysy ajokorttia ja sano, että mitäs jos täsä olis menny henki? Mää sanoin että herra konstaapeli, ei tosta olis suurta vahinkoo tullu, ettekä sen pualeen ollu viä lähelläkää. Sen jälkeen se kirjotti sen sakkolapun.

Jaa kuinka niin joku mättää? Eiks mun poliisi Härmälästä pitänyt kertoo? Mistä mää tiäsin kysytteks te isästä vai poijjaasta, kun kummatki on poliisia… tai ollu kumminkin.”

Mää kerran kysyin Torikalta, että kas kun sää et Saaraa sillä silmällä kattellu vaikka naapureina asuitte mukuloista saakka, niin se sano mulle ettei sellasta rättäkittiä ja pärmänttäriä uskaltas kettään tavallinen miäs naira. Mää siihen että olinks mää sitte niin paljon paree, niin tää lohkasi että: ”Sika ittees kehhuu, miälipuali muijaas!”
Että ota siitä sitten selvää oliko kehuja vai haukkuja.

Mutta Saarasta piti jutella. Jos mää oikein totuuren sanon, niin kyä Saarakin miästä kaipaa, ja on sillä niitä ollukki, vaikkei niistä saa ääneen puhua. Ja olen mää jottain nähnykki, mutta kun lupasin Saaralle pittää suuni supusa niin pirän kanssa. Pankaas vaan kattoin niin ei se viiminen juttu viäkää ohitte ole. Lemmestääs se tammaki potkii, sannoo toi mun miäheni.