Kuinka kiusaaminen kuriin?

Koulukiusaaminen ei ole uusi keksintö. Entisajan kiusatut eivät useimmiten kertoneet. Kantelupukin nimeä ei kukaan itselleen halunnut. Sittemmin on kuviteltu asennekasvatusten ja valvonnan merkitystä. Tuettu perheitä jne jne,

Minulla 1940 luvun alusta lähtien sattui olemaan nopeat refleksit väistää ja vielä nopeammmat jalat paeta.Tämä varjeli alaluokilla ja oppikoulussa näihin ominaisuuksiin kehittyi urheiluharjoitusten tuottama voima, joka lopulliset hllitsi kiusaat - vaikken koskaa ole voimaa kiusaajiin tarvinnyt käyttää. Samat ominaisuudet suojelivat 1950 opiskelijaa rakennustyömailla Helsingissä .

Poikani vapautui koulussa fyysisestä kiusaamisesta liittymällä karateseuraan - kuin seinään. Kuitenkaan hän ei milloinkaan joutunut osaamistaan käyttämään.

Niimpä ehdotukseni on se, että koulun liikuntatuntien yhteydessä olisi koulussa mahdollista saada itsepuoilustuslajeissa opetusta, koska kaikkien näiden lajien opettajat levittävät ehdotonta vaatimusta opetuksensa väärinkäyttämistä ketään kohtaan. Opetus ja oppiminen säännöllisenä johtaa automaattisesti siihen,ettei koulun ilmapiiriin enää mahdu koulukiusaaminen. Tästä opetuksesta oppilaat saavat elinikäisen suojan itselleen fyysistä väkivaltaa - suurena bonuksena.
Tavanomainen valistus ja valvonta ei tule koskaan auttamaan.

Olen itse aikoinani saanut kärsiä koulukiusaamista. Minusta oli käsittämätöntä olla oppitunnilla, jossa oli opettaja luokassa, istuin luokan etuosassa ja luokkalaiseni saivat haukkumisellaan minut itkemään ja opettaja ei tehnyt mitään.

Kivoin kokemus oli minulle, kun erään toisen aineen opettaja tuli sanomaan minulle, että on huomannut, kuinka joku luokassani käyttäytyy huonosti minua kohtaan. Hän sanoi minulle, että on tyhmää käyttäytyä noin ja se vaikuttaa varmaan sen oppilaan tulevaisuuteen.

Usein puhutaan, että opettajan pitäisi vaikuttaa kiusaamisen.
Mutta miten ja millä tavoin?

Minun pitäisi vuoden päästä valmistua kahden aineen aineenopettajaksi, luen kasvatustieteelliset kurssit ensi vuonna, mutta ainakaan toistaiseksi missään opinnoissani ei ole tullut eteen kuinka lähteä selvittämään kiusaamistilanteita.
Opettajaksi opiskelevien liitolta tuli sähköpostia, että kiusaamiseen tulisi puuttua, mutta miten?

Toisaalta kouluissa on oppilailla oppivelvollisuus, jonka vuoksi oppilaita ei voi poistaa tunnilla. Säästö syistä ei ole käytössä kouluavustajia, joita ottaa mukaan tunnille. Ryhmä koot ovat suuria.
Miten opettaja ehtii näkemään ja kuulemaan kaiken, kun esimerkiksi kemiassakin on lisäksi varmistettava oppilaiden työturvallisuutta?
Kuinka valvot oppilaiden suunnistusta metsässä?

Mitä keinoja opettajalla on edes vaikuttaa kiusaamiseen?
Oppilaiden vanhemmat vievät yhä useammin asioita oikeiteen, joten opettaja ei kohta uskalla tehdä muuta kuin seisoa luokan edessä ja opettaa, jotta ei joudu oikeiteen.

Tiedän kirjoittavani kärjistetysti, mutta välillä pitää miettiä, että mitä mahdollisuuksia opettajalla on vaikuttaa. Kaikki keinot viedään pois...

Minusta kiusaaminen on väärin ja siitä on päästävä. Se pitäisi huomata ja siihen pitäisi vaikuttaa. Mutta miten?
Puhuminen ei auta, kouluterveyden hoitajat ovat vain muutama päivänä kouluna, koulu kuraattorin ajat on varattu pitkälle jne.

Mielestäni kouluille pitäisi olla lisää varoja, jotka käytettäisiin koulun käyntiavustajiin, terveyden huoltoon, ryhmä kokojen pienentämiseen, oppimateriaaliin jne.

Valtavan ihanaa, että edes koulukiusaaminen on otettu huomioon ihan virallisissa suunnitelmissa ja kampanjoissa! Lapseni koulukin kuuluu erittäin asialliseen KiVa-koulukampanjaan, ja siitä perheemmekin on kovasti huojentunut.

Toista oli hänen ollessaan päiväkodissa, jossa eräs ns. hoitaja kiusasi perhettämme eri tavoilla melkein 2 vuotta. Juuri kun olimme pääsemässä pois, hän laitatti meidät (kuten muutamat muutkin perheet) tekaistulla syyllä ns. lastensuojelun asiakkaaksi vielä 1 ahdistavaksi vuodeksi. Aina kun näen tuon ns. ihmisen kadulla, tulevat rytmihäiriöni ja painajaisuneni takaisin.

Annoimme asian tiedoksi kuntamme 5 eri viranomaiselle, joista yksikään ei tehnyt alkuperäisen ongelman kitkemiseksi yhtään mitään. Ilmeisesti kuntien pitää suojella omia virkailijoitaan, jotteivat budjetit menisi sekaisin mahdollisten vahingonkorvausten vuoksi?

Siis: miten saataisiin aikuisten kiusaaminen kuriin laillisin keinoin, jos viranomaisetkaan eivät auta tai käyttävät valtaansa muuten väärin?

Katselin juuri Suomi Expressiä digiboksiltani. Tuli mieleen omat yläasteajat 80-90-luvun taitteesta. Minun koulussani eräs tukioppilas oli yksi kiusaajista. Hän ei kiusannut koulun alueella, mutta kun satuimme asumaan samalla alueella, en kertaakaan onnistunut ohittamaan häntä kotinurkillani niin, etteikö hän olisi jotain nälvinyt.

Tapahtuneesta alkaa olla jo melko kauan, mutta vähän väliä kiusaamisen vuodet palautuvat mieleeni. Nälvintää, kivien heittelyä, pyörän renkaiden puhkomista, pyörän satulan viiltyä, sylkemistä. Koulun rehtori tulkitsi kaiken tämän pieneksi kujeiluksi, asiaan ei tarvinnut puuttua. Kiusaajat jatkoivat kiusaamista.

Jos olisin nyt samassa tilanteessa, vaihtaisin koulua. Kiusaajat jäisivät pyörimään samoihin ympyröihin, minä saisin uudet ympyrät, voisin saada paremmat tukioppilaat ja uusia kavereita.

Kiusaamisesta on puhuttu ja puhuttu. Kotikasvatusta ja tukioppilaita ym oppilaitten tehtäviä. Ehdottomasti myös opettejat tiiviimmin mukaan. Ope pitää opettaa huomaamaan mitä kiusaaminen on ja miten se tapahtuu. Koulussa kotikasvatus ei paljoa merkitse. Ryhmän merkitys ja paine on suuri. Oppilaat hakevat rajojaan ryhmässä ja jos valta ei ole opettajalla se on jollain muulla. Sama pätee jo päivähoidossa. Kiusaamisessa on kyse vallan käytöstä. Valtaa ja mielivaltaa on joskus vaikena eroitaa, myös opettajan käyttämänä. Eikä kiusaamien ole vain isojen koulujen ongelma .Pientet koulut ovat ääripäitä niin hyvässä kuin pahassalin.

minä kävin kansakoulun turussa snelmanin koulussa (60luvulla).ja siellä oli eräs koululainen jota kiusattiin törkeästi.itse otin asiakseni suojella tätä poikaa,,varmasti kotikasvatuksen johdosta.jouduin tappelemaan ja sen jälkeen suojaamaan itseäni,puolikkaan lukukauden.pääasia tuli tehtyä,kyseinen poika sai käydä koulun,ilman kiusaamista.ja opettajat pitivät minua häirikkönä.luokka on yhteisö nykyäänkin,jokainen tietää ketä kiusataan.hiljainen hyväksyminen on sama kuin kiusaisi.

Olen sodanjälkeen syntynyt eli kuulun tähän suureen ikäluokkaan.En muista kuulleeni enkä nähneeni enkä kokeneeni mitään tällaista kiusaamista mitä nykyään tapahtuu.Potkitaan,hakataan sotketaan koulukirjat.On jopa kondoomeja työnnetty kiusatun suuhun,käsketty nousta puuhun tämä tapahtui 70-luvulla tämän kertoi työkaverini omasta pojastaan joka oli12-13v hän oli hyvä oppilas.
Minun nuoruudessa se oli niin pienimuotoista,jotain huulen heittoo se jäi siihen.Olin silloin Helsingissä.
Minun mielestä kouluissa pitäisi jo ala-asteelta aloittaa sosiaallista kasvatusta,pitää viikossa jokunen tunti aiheesta,miten hyväksyä erinlaisuus,toiset ovat vilkkaampia kuin toiset, kaikki eivät ole hyviä teoriassa tai liikunnassa ym.Tai pukeutumisesta. Nykyään pitää niin mennä massan mukaan.Olla samasta muotista.Se on myös vanhempien asia,eikä yksin koulun.Jos sitä aletaan kasvattaa vasta 14-15vuotiasta ei se mene perille enään.
Olen kuullut et opettajat vähättelee kun oppilas tulee kertomaan kiusaamisesta.Jokainen tapaus pitää käsitellä.
Myös koulusta erottaminen vaikka väliaikaisesti vois olla hyvä, siis kiusaaja.Ja jos sitä on tapahtunut pitkään eikä puheet ole auttaneet ja kiusaamisen muoto on väkivaltainen.Monasti se kiusattu on joutunut lähtemään.
Työ paikoilla on nykyisin kiusaamista,onkohan ne kiusaajat niitä oppilaita jotka jo koulussa kiusasi??

Itselleni on jäänyt mieleen koulukiusaamisesta selviytyminen siten, että
kerran päätin nousta kiusattuna olemisesta ja nappasin kiusaajaani nokkaan.
Sen vaikutuksesta kiusaaminen jäi siihen paikkaan ja kiusaajani kärsii edelleen litteästä nokasta eli nenästä, joka kuitenkin on sukuvika. Rohkaisisin
kaikkia kiusattuna olevia ottamaan kaksi kättä avuksi ja puolustavan omaa
koskemattomuuttaan, koska se on jokaisen perusoikeus.
Ja jos ajatellaan asiaa pitemmällä tähtäimellä, niin pää jää ennemmin tai
myöhemmin vetävän käteen eli kiusaaja kyllä saa nokkansa päälle elämässään..
Sydämeni sykkää teille mitä suurimmassamäärin, te kiusatut.

Autetaan sitä kiusattua, eikä mennä kiusaajan puolelle. Mahtaa kiusatusta tuntua sitten kivalta, kun huomaa että häntä puolustetaan eikä kiusaajaa. Toinen vaihtoehto, niin kuin ennen vanhaan; Karttakepillä sormille. Ehkä myös jollekulle asiasta puhuminen voi auttaa. Myös koulusta erottaminen voisi olla hyvä keino tai korvausten maksu kiusatulle, koska kiusaaminen jättää elämään elinikäiset muistot.

Koulukiusaamiseen voisi soveltaa vanhaa armeijan tapaa. Jos yksi ryhmässä töpeksii niin koko ryhmä kärsii rangaistuksen. Jos esim 7 luokan poika (pojat) tai tyttö (tytöt) osalistuu toisen kiusaamiseen niin koko luokka joutuu puhutteluun koska he kaikki ovat sallineet tämäm tapahtua puuttumatta siihen. Seuraavalla kerralla rangaistus kovenee jos ryhmä ei puutu tapahtuneesen ja antaa kiusaamisen jatkua.