Mistä helpotusta hajusteherkille?

Asiasta puhuttaessa yleensä aina yleistetään syyllisiksi haju- ja partavedet.
Mutta omalla kohdallani suurempi paha ovat kuitenkin pyykinpesu- ja huuhteluaineet.

Nythän on oikein muoti-ilmiö käyttää hajusteellisia pesu- yms. aineita. Lähes kaikkien vaatteet enemmän tai vähemmän tuoksahtavat. Mainostetaan jopa kuinka liikuessa levität tuoksua ympärillesi.

Itselläni nämä aiheuttavat sen, että on vaikea hengittää, tulee voimakas pahoinvointi, mahdollisesti jopa oksennus ja limakalvot ovat kuin vereslihalla. Mikäli joutuu nukkumaan hajustetuilla vuodevaatteilla ihokin ärtyy.

On todella kaameaa olla samassa tilassa missä muilla on tai on ollut hajusteita.

Asiasta on todella vaikea asiallisestikaan huomauttaa edes läheisille ihmisille loukkaamatta heitä.
Yleisin vastakommentti on, että kaikilla on oikeus pestä vaatteensa millä haluaa.
Jos ne hajut jäisivätkin käyttäjien omiin koteihin, ongelma ei niin suuri olisikaan (kyläilyt kyllä harvenevat niissä paikoissa). Mutta asiahan ei ole niin. Ne hajut kun seuraavat käyttäjäänsä kaikkialle leviten kymmenien metrien päähän. Lisäksi nuo hajut tarttuvat jo pelkästään ilmassa omiin vaatteisiin ja iholle, puhumattakaan huonekalujen välityksellä tai esim. vaatenaulakossa. Eikä sitä hajua tahdo saada pois omista vaatteista millään pois edes useilla pesukerroilla.

On käsittämätöntä että esim. neuvoloissa, sairaalassa ja päiväkodeissa henkilökuntaakaan ei kielletä käyttämästä hajusteita.
Vaikka esim. sairaala-asu olisi hajuton, eihän se mitään auta, jos siellä alla käyttäjän omat vaatteet löyhkäävät kymmenien metrien päähän!

Onko oikein sekään, että naapurin pestessä pyykkiä, nuo hajut leijailevat pihallakinkaksio niin ettei ohi tahdo iljetä kävellä, ja tulvivat itselle sisään pienimmästäkin tuuletusräppänästä?

Miksi tällaisia käytetään? Itselle tulee mieleen ainoastaan, että tässä peitellään jotain vielä kamalampaa löyhkää!

Ensinnäkin se on p***puhetta että pitää siedättää hajusteilla kuten lääkärit neuvovat. Se on aivan väärin.!!!

VAAN pitää VÄLTTÄÄ kaikkia hajusteita ja kemikaaleja sisäilmassa ,sekä hometoksiineja ,vuosia.Karttaa sairaita taloja.Syödä vain puhdasta ruokaa missä ei ole jäämiä myrkyistä,säteilytyksestä .Pois kaikenlainen kemikaalialtistus.
Onko astmalääke ja allergialääke oikea lääke kemikaalialtistukseen,voiko muka niillä parantua?kuten lääkärit kaikille määräävät !?

EI ! vaan alettava itse puhistamaan kehoa sisäisesti luonnollisilla aineilla..Vitamiinit,hivenaineet,suolisto kuntoon.

Todella vaikeasta ja toivottamasta tilasta voi parantua.Keho on viisas ,Jos se saa vaan mahdollisuuden .

Mutta ei tää helpolla ole tullut.Oma keho ollut koko ajan laboratorio.
Mutta kaikkia altistuneita kehoitan tutustumaan amerikkalsiiin sivuihin Surviving Mold http://www.survivingmold.com/ ja Suomessa lukekaapa esimerkiksi http://www.jaakkohalmetoja.com/fi/ tai viidakkomiestä http://www.viidakkomies.com/helppoa-arkiruokaa/kaikki-ihmista-koskevat-o...

Aloittakaa jo tänään uusi elämä.Teillä itsellä on siihen avaimet.Suomessa lääkärit ei tunne tätä tautia.

Teolliset hajustekemikaalit pyrkivät useimmiten matkimaan luonnosta löytyviä kasvikunnan tuottamia tuoksuja.

Eläinten (mm. ihmisen) ruoansulatuskanavan hermosto tunnistaa syödyn ravinnon ja sopeuttaa toimintansa sen mukaan (esim. vatsahapon, sapen, entsyymien tuotanto, lihastoiminta).

Todistetusti pienimmät teolliset hajustemolekyylit läpäisevät esteettä kehon. On esitetty, että ruoansulatuskanavan hermosto voi hämääntyä näistä, ei ravinnosta peräisin olevista, arominkaltaisista aineista. Selkeästi esim. liha-aterian sulatusta ei edesauta, jos se väärin tunnistetaan mansikka-jälkiruoaksi pesuainehajusteiden vaikutuksesta.

Yksi syy yleistyviin toiminnallisiin ruoansulatushäiriöihin voikin olla lisääntyvä hajusteiden käyttö.

Halvimpien hajusteiden valmistusmenetelmästä voi ehkä päätellä jotain siitä, että samat yksilöt oireilevat sekä homeista että hajusteista.

Teollisuus on keittänyt hajusteitaan "tehokkaammiksi" ja halvemmiksi. Käytännössä hajustemolekyylien koko ja paino ovat pienentyneet. Näin ne leviävät laajemmalle eivätkä pysy edes pahvipakkausten sisällä saastuttaen ympäristönsä esim. kaupoissa.

Kemikaaliviraston tulisi alkaa säädellä myös hajusteita. Molekyyleillä tulisi olla "suuret" minimipaino ja -koko. Näin ongelma olisi vain käyttäjän, ei ulkopuolisten.

Eikä tämä tarkoita että pää kannattaisi tunkea vaikka jääkaappiin, vaikka kyllä sekin joskus on mielessä käynyt kun on tarpeeksi pökkyräinen olo kemikaaleista ja hajusteista.

Mutta vaikka diagnoosinumero, ja se että lääkärit saadaan ymmärtämään tämä sairaus, ovat äärimmäisen tärkeitä, sairastuneen itsensä kannalta tärkeintä on tiedostaa mitä tämä sairaus tarkoittaa ja miten selvitä jokaisesta päivästä niin ettei tarvitsisi eristäytyä yksin.

Mielestäni ensimmäinen asia kun tajuaa sairastavansa tätä on tehdä oma koti täysin hajusteettomaksi ja mahdollisimman vähäkemikaaliseksi. Aloita makuuhuoneesta ja sängystä, kun saa nukuttua raikkaassa ilmassa jaksaa tsempata eteenpäin. Ilmanpuhdistin makuuhuoneessa auttaa monia,muuten kaikki ylimääräinen sälä pois.

Kodin puhdistusaineina etikka ja ruokasooda, näillä pärjää yllättävän pitkälle. Molempia olen käyttänyt myös hajujen poistossa, esim. sohvaan hierotaan ruokasoodaa, annettaan vaikuttaa ja imuroidaan pois. Etikalla voi pyyhkiä kovia pintoja. Jos tiedät että kylään tulee tuoksuvaa porukkaa, sohvalle suojaksi kevyt peitto tai huopa jonka voi pestä.

"ihmisten ilmoilla" liikkuessa vältän väkijoukkoja, käyn kaupassa ruuhka-aikojen ulkopuolella. Hengityssuojaimen kanssa pärjään elokuvissa tai esim. lentokoneessa. Niin, todellakin, en ole luopunut matkustamisesta. Järjetöntä käsikirjoittamista ja etukäteissuunnitteluahan se vaatii, mutta niinhän kaikilla vammaisilla.

Eli mielestäni jokaisen sairastuneen pitää ensin selvittää itselleen tämä sairaus, myöntää se ja yrittää senjälkeen saada mahdollisimman moni ympäristössä ymmärtämään. Itse olen selvinnyt kertomalla asiasta avoimesti, ja tiedän olevani erittäin onnekas koska perheeni ja lähipiirini kanssa ei ole ollut ongelmia.

Korvansa kannattaa sulkea kaikilta "vaihdevuosi-,hankalapersoona-" ym. puheilta. Tätä sairastavat myös miehet ja jotkut ihan mukavatkin ihmiset, niin että se siitä...

Ja mitä enemmän tästä pidetään melua, lähinnä kuitenkin asiallista tiedottamista, ollaan aina askel eteenpäin.

Niin,ja paras selviytymiskeinohan pahana päivänä on vertaistuki, se että tajuaa ettei todellakaan ole ainoa tätä sairastava.

Tänään 5.10 nähty ohjelma antoi todellakin kevyen kuvan tästä sairaudesta (mcs eli hajuste- ja kemikaaliyliherkkyys).
Useimmat meistä eivät voi ilman suojainta liikkua missään ja senkin kanssa vain hyvin nopeasti. Sairaus on varsinainen helvetti kun koko ajan on KODIN MENETYS lähellä. Viimeksi menetin kotini aivan pienen kosteusvaurion takia - muut ei sitä edes haistaneet. Nyt kävi tuttava joka toi tänne uuteen, raikkaaseen kotiini hajusteensa. Siitä lähtien en ole pystynyt hengittämäään täällä kunnolla. Kun ei voi hengittää, ei voi nukkua. Monet joutuvatkin asumaan parvekkeella tai teltassa.
PELOTTAVAA on myös ajatus sairaalaan joutumisesta. Minulle se olisi mahdottomuus. Ystäväni joutui sairaalaan ja nenästä ja keuhkoista valui veri joka päivä hoitajien hajusteiden takia. Mutta nämä terveydenhuollon ammattilaiset eivät uskoneet asiaa vaan oire leimattiin psyykkiseksi !

Olen antanut/menettänyt terveyteni, työni, toimeentuloni, kotini, ihmisarvoni, työpaikan sisäilmaongelmien takia.
Meitä on paljon, jotka olemme menettäneet paljon sairastuttuamme homeista ja herkistyneet kemikaaleille, EMME KUITENKAAN OLE SAANEET EDES DIAGNOOSINUMEROA SAIRAUDELLEMME

Joitain lääketieteellisiä löydöksiä mcs:stä (monikemikaaliherkkyys):

http://kemikaaliherkkyys.blogspot.com/2011/06/laaketieteellisia-loydoksi...

On suorastaan outoa, miten lääkärit voivat tuntea kemikaaliherkkyyden niin huonosti, kun huomioi sen yleisyyden:

http://kemikaaliherkkyys.blogspot.com/2011/06/kemikaaliherkkyyden-yleisy...

Olen sairastunut vaikeaan kemikaaliyliherkkyyteen jokin aika sitten. Lääkärit, joiden luona olen käynyt eivät tiedä asiasta yhtään mitään, eivät edes allergologit.
En ole saanut mitään neuvoja tai lääkkeitä, joista olisi ollut apua. Ainut tietolähde ja tuki on ollut hajuste- ja kemikaaliyliherkät ry.
Lääkäreiden mielestä vaiva on psyykkinen.
Tilanne on todella hankala muutenkin ja sosiaaliturvan puuttuminen tekee asiasta todella pelottavan tulevaisuutta ajatellen.
Miten ihminen voi joutua tällaiseen asemaan, ei kykene töihin sairauden vuoksi, mutta ei saa sairauspäivärahaakaan, vaikka on pitkä työura takana.
Normaalisti sairastuessa sosiaaliturva takaa edes jonkinlaisen toimeentulon, meillä sitä ei ole.
Miten Suomen terveydenhoito voi olla asiasta näin epätietoinen, vaikka maailmalla asiaa on tutkittu paljonkin, jopa naapurimaassa Ruotsissa.

Ainoa hajusteyliherkkyyteen tehoava hoito ovat terveet asunnot ja hajusteiden välttäminen. Sairastuneet tarvitsevat hajusteettomia ja homeettomia työ- ja koulutuspaikkoja sekä asuntoja. Näin he voivat jatkaa yhteiskunnan tuottavina jäseninä ja asua perheensä kanssa. Tällaiset tilat ovat terveellisiä myös terveille.

Monet sairastuneista saavat pitkäkestoisia ja tuskallisia oireita hajusteista, mm. pahaa päänsärkyä tai vaikeaa hengenahdistusta. Osalla sairastuneista hajusteet laukaisevat hengenvaarallisen anafylaktisen shokin. Kyseessä ei ole siis pikku asia.

Itse sairastuin työpaikan kosteusvaurioiden myötä. En edes tiennyt tällaisen sairauden olemassaolosta aiemmin. Työpaikka ei joutunut korvaamaan asiaa mitenkään. Muutamassa vuodessa oireet pahenivat ja olin menettänyt työni, terveyteni ja kotini. Kodittomuuden myötä menetin perheeni, pienet suloiset lapseni, joiden kanssa en voinut enää asua. Harrastukset, sisustukset, ystävien tapaamiset ym. normaalit kivat kuviot ovat tietysti minulle mahdottomia. Ilman läheisteni ymmärtäväisyyttä ja apua en olisi enää edes elossa, sillä yhteiskunnalta ei tukea ole ollut missään vaiheessa.

Sairaus on äärimmäisen vammauttava. Pahimmillaan se ajaa sairastuneen asumaan yksin kylmässä teltassa vailla toimeentuloa, sillä edes sairauspäivärahaan ei ole oikeutta.

Saksassa on ollut diagnoosinumero hajusteyliherkkyydelle jo vuodesta 1998. Moni muu maa on jo seurannut perässä. Nyt olisi jo korkea aika Suomenkin antaa sosiaaliturva hajusteyliherkille.

Siirtymällä terveiden talojen rakentamiseen ja vähentämällä kemikaalien käyttöä voitaisiin sairastumisia myös ehkäistä.