Mistä helpotusta yksihuoltajan arkeen?

Minun arkeni helpottui kerta heitolla muutama vuosi sitten, kun hoksasin, että keitettyä riisiä voi pakastaa.

Lopeta syöminen ja siirry superfoodiin. Siitä saa kuulemma kaikki kehon tarvitsemat aineet, kun heittää vettä tehosekoittimeen ja kaataa sekaan marjoja ja nokkosia ja sunnuntaisin suklaata. Kuulemma sitten vaan imemään. : ) Siis kuulemma.

Kaverit ja sukulaiset tuntevat jauhopeukaloni, jota ei siis kertakaikkiaan ole. Joku antoi minulle kerran synttärilahjaksi padallisen kotitekoista ruokaa. Sen jälkeen olen aina pyytänyt pötyä pöytään, kun joku kysyy, mitä haluan lahjaksi.

Perheessämme on viisi lasta ja äiti ja isä ovat maanviljelijöitä. Aloin 12-vuotiaana leipoa kaikki meidän perheen syömät makeat leivonnaiset, kun huomasin, ettei äiti ehdi. Nyt neljä vuotta leipurina oltuani, voin suositella hommaa kaikille. Äiti välillä ihmettelee, mistä löydän reseptit, kun olen upottanut kakkuun värikkäitä karkkeja. Reseptejä löytää vaikka mistä ja kun on leiponut jonkun aikaa, voi itse alkaa kokeilla ja keksiä ohjeita. Kyllä me osataan!

Armeijan meinigillä iso pata porisemaan soppaa. Siitä riittää moneksi päiväksi syötävää ja keitto vaan paranee kun sitä lämmittää useamman kerran. Jos tulee valituksia....... niin niitä ei oteta vastaan!

Vanhoista koulun kotitalousoppikirjoista löytyy yksinkertaisia ja nopeatekoisia ruokaohjeita. Kannattaa tutkia niitä. Samoin vanhoja keittotaidon perusteoksia, esim Maija keittää.

Aikoinaan, ollessani perhepäivähoitajana, oli ruokapuolen selviytymis-strategianani etukäteisvalmistelu. Se vaatii hieman aikaa, järjestelyä ja panostusta, mutta kannattaa ehdottomasti. Aikaa jää myöhemmin lasten kanssa olemiseen ja sehän lienee tärkeintä.

Siispä tarvitaan itselle vapaapäivä, lapsille hoitaja tai mieluummin mummolan tms apuun turvautuminen.
Voi tätä tehdä myös iltaisin, mutta itse koin parempana pitää kunnon kokkipäivän, kaikessa rauhassa, jos vain siihen on mahdollisuus.

Ensiksi tehdään ennakkosuunnitelma, mitä ruokia aikoo valmistaa ja mitä raaka-aineita ja välineitä tarvitsee. Naapurista voi esim. lainata uunivuokia. Varaa riittävästi pakasterasioita ja pusseja. Pussit pitäisi olla hyvää laatua, jotta valmis tuote säilyy parhaalla mahdollisella tavalla.
Kaupassakäyntiin kuluu yllättävän paljon aikaa. Jos mahdollista, se kannattaa hoitaa edellisenä päivänä.

Ruokaa voi tehdä myös kimpassa, kahden on hauskempaa ja tulosta tulee nopeammin. Lapset voivat olla kyllä mukana, elleivät ole kovin pieniä, apua ja huomiota vaativia. Ikävää on joka välissä pestä käsiään ja keskeyttää hommia- työkään ei etene ja tässä menee aikaa.

Kypsennysjärjestyskin pitää miettiä, karjalanpaistia ei kannata laittaa uuniin ensimäisenä vaan aloittaa ehkä jauhelihan ruskistamisella.

Osta jauhelihaa useampia kiloja, samoin erilaisia lihoja kuten sikaa, nautaa, lammasta, ehkä sisäelimiäkin. Lisäksi porkkanoita sipuleita, lanttuja, mausteita...

Sitten:
Tee esim.vaikka 5 kilosta j-lihaa perusmureketaikinaa, Toisen puolen voi maustaa eri tavalla. Pyörittele pari pellillista lihapullia, pihvejä, tee pari mureketta tai mistä teidän ruokapöydässä tykätään. Pyörykät ja pihvit kypsyvät uunissa vartissa, mureke vaatii pitemmän ajan.

Levittele vaikka pari kiloa jauhelihaa reunalliselle uunipellille ja ruskista se 250 asteessa 10-15 min. Painele lämmin massa muruiksi vaikka perunanuijalla (oma kikka: laita lämmin, ei kuuma, liha paksuun elintarvikemuovipussiin, ota ilmaa vähemmäksi, sulje pussi ja painele käsillä liha kokkareiksi) Lihan voi halutessaan maustaa valmiiksi. Sitten vain annospusseihin ja pakastimeen. Siellä on tuleviin kastikkeisiin, keittoihin, laatikoihin, pitsoihin yms.kypsät ainekset.

Sian / naudan lihat pienitään melko pieniksi, kuutioiksi, suikaleiksi, viipaleiksi, miten vain, laitetaan uunipannulle ja uuniin n.15-25 min, jonka jälkeen erotellaan toisistaan lastalla tai pottunuijalla ja pakastetaan kerta-annoksiin. Kannattaa tehdä ainakin yksi iso padallinen karjalanpaistia, mukaan paljon kasviksia. Siitä voi valmistaa myöhemmin keittoja ja kastikkeita, pataruokiakin.

Kastikkeenkin voi valmistaa etukäteen ja kaataa vaikka lihapullien tai lihojen joukkoon tai pakastaa erikseen, mutta kastike kyllä valmistuu nopeasti myöhemminkin.

Kalaa voi esikäsitellä valmiiksi pakkaseen. Kirjolohitarjoukset kannattaa hyödyntää fileoimalla kala valmiiksi annoksiksi, viipaleiksi, kuutioiksi...mutta kalaa ei kannata kypsentää etukäteen. Ruodoista voi keittää liemen ja pakastaa annoksiksi. Kala vain ei säily kauan pakasteessa (2-3 kk), joten siinä päiväys on tärkeä, samoin kuin oma hajuaistin käyttö.

Hernekeittoa kannattaa keittää iso padallinen (1,5-2 kg herneitä) ja siihen voi käyttää luut, jotka jäivät sianlihan kuutioinnin jälken. Jos keittää hernekeiton myöhemmin, kannattaa luut pakastaa odottamaan rokan keittopäivää. Hernekeitto ei pala pohjaan, jos käyttää mietoa lämpöä ja hämmentää silloin tällöin. Keittoaika on pitkä, 2-3 tuntia, mutta toisaalta se kiehuu hiljalleen lähes itsekseen.

Lihakeittoakin voi tehdä, siis keittää lihat (ja juurekset), irrottelee ne luista ja pienii, jonka jälkeen lihat laitetaan rasiaan ja liemi päälle. Vettä ei kannata turhaan pakastaa, joten liemen voi keittää kokoon. Ruuaksi valmistettaessa voi keittää perunat ensin vedessä ja kaataa lihan ja liemitiivisteen vasta loppuvaiheessa sekaan.

Kaupoista saa nykyään ihan hyviä puolivalmisteita ja pakasteita. Oma pikasuosikkini on pirkka-uunijuurekset, mutta keittoon käytän keittojuurespussillisen tai suikalejuureksia.

Syksyisin, kasvien ollessa parhaimmillaan ja edullisimmillaan, kannattaa kyllä valmistaa pakasteeseen omia juuressekoituksiaan. Juurekset paloitellaan ja kiehautetaan, jäähdytetään nopeasti ja pussitetaan haluamalla tavalla.
Porkkanaa, lanttua, naurista, kyssäkaalta ym. voi raastaa (tippa sitruunan mehua mukaan) ja pakasteeseen.
Tilliä, persiljaa ym yrttejä voi pakastaa eikä niitä kannata etukäteen hienontaa. Jäinen pussin sisältö leikkuulaudalle ja terävällä veiteellä tulee siistiä jälkeä. Sulanut persilja vaatiikin sitten jo enemmän työtä.

Kun pakastearkku pullistelee puolivalmiita ruokia (muista merkitä sisältö, kypsyysaste, päivämäärä, sisällön määrä. Ei niitä myöhemmin muista rasian päältä katsoessa, vaikka niin arvelisikin). on ruuanlaitto kiireessä helpompaa.

'***********************

Tee perheellesi ruokalista. Suunnittele se pakastekaapin sisällön mukaan ja tee muut hankinnat kerran-pari viikossa. Kaupassakäynnit vievät arkisin turhan paljon aikaa.

Ota seuraavan päivän ruoka jo edellisenä iltana jääkaappiin sulamaan (pakasteet pitäisi sulattaa aina hitaasti ja samalla säästyy sähköä, kun jäinen tuote jäähdyttää kaappia). Laita tuotteen alle lautanen, pakaste tuo sulaessaan kosteutta.

Perunatkin voi pestä valmiiksi edellisenä iltana, jopa kuoriakin, sillä vitamiinit häviävät perunasta viimeistään jouluun mennessä.

Töiden jälkeen ruuan valmistus käy nopeasti, selviää yleensä makaroonin, riisin tai perunoiden ja kasvisten keitolla ja salaatin valmistuksella.

Jos on vaikeuksia järjestää omaa kokkipäivää, voi ruuan valmistusta jakaa. Kalaa voi työstää yhtenä päivänä, juureksia toisena ja hernerokka kiehuu itsekseen vaikka elokuvaa katsellessa (mainosten aikana hämmentäminen)

Sämpylöitä yms voi leipoa lasten kanssa, niitäkin on hyvä olla aina valmiina. Samoin palanen hiivaa tai ainakin kuivahiivaa sämpyläjauhopussin lisäksi.

Ja pakastettaan on hyvä aina välillä inventoida. Ei kannata valmistaa sinne mitään turhan päiten viemään tilaa.
Oikea järjestyksen ihminen pitää pakastepäiväkirjaa jolloin hän on aina tilanteen tasalla. Muistan, että minäkin tein niin joskus 35 vuotta sitten, kun olin "uusi" ja innokas. Nykyään minulla ei ole arkkua, on vain pieni kaappi. Mutta nyt ei ole muita ruokailijoitakaan itseni lisäksi...