Mitä teen pihallani rehottaville voikukille?

Nykyään syön voikukat, lehtiruotineen kaikkineen. N. 30 v jouduin käyttämään kalliita sappilääkkeitä, jos ateria oli hiemankaan tuhdimpi tai siinä oli rasvaa (mitä muissa kuin itsevalmistetuissa aterioissa on aina). Voikukassa, etenkin sen karvaassa lehtiruodissa on ruoansulatusta edistäviä aineita, siis otan nykyään reilusti voikukanlehtiä sappilääkkeen sijaan, - ruoka sulaa ja saa vitamiineja ym samalla.. Makuun tottuu pian, ja se alkaa miellyttää. Syksyllä juurakoita purkkiin, ja saan talvellakin tuoretta, (ei tarvi kaupasta kantaa eikä kuljetella pitkin maata eri portaissa, kuten ostovihannekset). Kesällä myös kuivaan voikukkaa ym, on mistä ottaa talvella. Kukkia en raski poimia, tarvitsevat pölyttävät hyönteisetkin runsauden antia, niin on hyönteisillä heikot oltavat Suomessa, missä ihmiset vimmalla parturoivat puutarhansa kuolleeksi vihererämaaksi ja viljelijät sumuttavat alkukesästä peltoihinsa myrkkyjä niin, että kaikki hyönteispörinä lakkaa, myös se hyödyllinen. Ja linnut kuolevat siinä mukana, sirkutus lakkaa. Siis anna enimpien voikukkien olla, kaikkien niiden joita et jaksa itse syödä, nauti niistä ja elämästä jota ne ja muut kasvit - joiden tästä lähin annat "rehottaa" puutarhaasi - tuovat. Saat luonnon ääniä parturointikoneen verenpainetta nostavan melun tilalle ja lakkaat saastuttamasta samaisella koneella: tiedätkö, yksi tunti ruohonleikkuriajoa vastaa pienhiukkaspäästöiltään, siis ihmiselle vaarallisimmalta päästöltään, yhdeksää tuntia autolla ajoa.