Tervettä elämää

Elämäntapamuutos luo vankan pohjan hyvinvoinnille ja painonhallinnalle.
Mitkään "ihmedieetit" eivät ole kauaskantoinen ja terveellinen tapa pudottaa painoaeikä mikään pilleri yksin auta.

Elämäntapamuutos käsitteenä jo ilmaisee pitkäkestoista tapahtumaa eli koko eliniän kestävää prosessia - elämäntapaa. Pitkän ajan kuluessa omaksuttuja tapoja ei ole mahdollista hetkessä muuttaa. Uusien tapojen ja tottumusten omaksuminen vie 4-6 kuukautta, jotta niistä tulee pysyviä. Kurssien kesto on viisi kuukautta. Motivaatio muutokseen on tärkeä. Olemme Siuntiossa ohjanneet jo kolmen vuoden ajan Aktiivisuus elämäntavaksi -kurssien avulla kuntalaisia terveellisiin ruokailutottumuksiin ja säännölliseen liikuntaan sekä korostaneet riittävän yöunen merkitystä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille.
Aktiivisuuskurssi ei ole laihdutuskurssi ihmeohjeilla, eikä liikkumiseen ole kuulunut eritysurheiluvälineitä. Samasta elinympäristöstä kotoisin olevat kurssilaiset ovat saaneet toisistaan vertaistukea omaehtoiseen likkumiseen ja terveiden elintapojen ylläpitämiseen. Mittarina käytämme mittanauhaa vyötärön ympäryksen mittaamiseen. Mittaustulokset ovat osoittaneet vyötärön kaventuneen jokaisella kurssilla 200-270cm. Kursseille osallistujien lukumäärä on vaihdellut 20 -27 henkilöön. Säännöllisyys , terveellisyys ja kohtuullisuus elintavoissamme on sijoitus terveyteen ,tulevaisuuteen ja elämänlaatuun .

Olin syönyt virallisterveellisesti siitä lähtien kun normi julkaistiin. Tuloksena painoindeksi yli 30 -- kerran olen onnistunut Painonvartijoissa pääsemään 25:een, mutta kaikki tuli hitaasti takaisin eikä enää suostunut poistumaan. Minulla ei ole sokeririippuvuutta, leipäriippuvuutta tms, joten viime lokakuussa laitoin kerralla ruokavalion uusiksi. Tulos: Painoindeksi nyt noin 26, vyötärö 18 cm kapeampi ja alaspäin mennään, kävelen koiran kanssa päivittäin ja olo on hyvä. Verenpainelääkkeitä syön alle puolet entisestä ja verensokerin heilahtelutkin ovat nyt kurissa. Ikää on 56 mutta olo on nuoremman ihmisen. Suvussa on sydäntautia ja diabetesta mutta minä olen terve. Ainoa asia minkä olisin tehnyt toisin on karppaukseen siirtyminen aikaisemmin. En uskaltanut. Eräs ruotsalainen virtuaaliystävä kirjoitti niin vakuuttavasti blogissaan karppauksen (LCHF) puolesta ja linkitti eteenpäin, että uskalsin katsoa kolesteroliarvojen taakse ja sille tielle jäin.

Tyypillinen nainen: Laihduttelin noin 25 vuoden ajan enimmillään kymmentä kiloa edestakaisin, syömishäiriökin oli. Kokeilin Atkins-alakarpin kun se oli vielä uutta, kaalikeittokuurit, paastot, kuitudieetit, proteiinidieetin - kaikki kiellot ja käskyt mitä kirjoista löytyy. Sitten hoksasin, että tämä ei ole tervettä eikä lopu seuraavaan kuuriin. Lopetin laihduttamisen. Se ei ollut helppoa, olinhan laihdutellut koko aikuisikäni eikä minulla ollut käsitystä normaalista ruokailusta. Meni muutama vuosi. Opin syömään joka aamu kunnon aamupalan. Syön aina kunnollisen lounaan. Syön aina, kun minulla on nälkä. Syön kasviksia vähintään puoli kiloa päivässä, kaikenlaisia lajeja ja monessa muodossa. Syön riittävästi proteiinia. Syön vain vähän tyydyttyneitä rasvoja ja kohtuullisesti kasvisrasvoja: öljyjä, margariinia leivän päälle, pähkinöitä, avocadoa yms. Syön vain vähän sokeria ja valkoisia jauhoja, mutta en kiellä itseltäni mitään. Pidän kuitenkin huolen siitä, että kaikkea tärkeää ja terveellistä tulee syötyä. Ja kaikista tärkein: syön sellaista ruokaa, jonka syömisestä NAUTIN. Syön lähes joka päivä jotain, mikä oli ennen kiellettyä. Keskityn syömiseen, makuihin, nauttimiseen - ja yllättäen ahmiminen ei huvita. Pala suklaata riittää. Hyvä ruoka täyttää ja tyydyttää sopivasti. Se on sekä terveellistä että mahdollistaa mukavan sosiaalisen elämän, ei rajoita. Olen niin sanotusti ihannepainoinen, hyväkuntoinen, terve ja tyytyväinen syömiseeni ja kroppaani. En laihduta, vaan nautin syömisestä! Ja liikun, en pakosta ja kaloreita laskeskellen kuten ennen, vaan ilokseni.

Kannattaa mennä mukaan johonkin porukkaan, jossa harrastetaan yhdessä liikuntaa. Kun saa liikunnan parista hyviä kavereita, ei niistä halua luopua, vaikka välillä itse liikunta kyllästyttäisi.

Mitkään ihmedieetit ei toimi! Jos tosiaan haluaa laihtua, niin on muutettava koko homma. Itse aloitin viime kesänä, koska haluan nähdä varpaani jälleen.
muutin koko ruokailuhomman kasvis ja linnunliha sekä kala puolelle.
Myös liikuntaa 4 kertaa viikossa tunti kerralla, eikä muuta tarvittu. Sairastan
myasteniaa joka on lihasten sairaus ja jo sen takia oli aika ottaa itseään
niskasta kiinni. Kerran kuussa pidän kyllä herkkupäivän ja syön mitä
mieleen juolahtaa, koska sen verran voi antaa itselleen periksi.
Nyt on vyötärö 30 sm pienempi ja 20 vuotta naftaliinissa olleet retrofarkut
ovat sopivat. Tulen jatkamaan tätä ruokavaliota koko loppuelämäni, koska
se on avain pysyvään hyvinvointiin. Olen ihmetellyt joidenkin ylipainoisten
juttuja, että ovat muka onnellisia sellaisina kuin ovat. Ei kukaan ihminen
voi olla onnellinen jos kantaa sementtisäkkiä sylissään alvariinsa!
En minä ainakaan ollut. Ja vielä, tämä homma on jo nyt ihan helppoa,
ei ole mitään vaikeuksia eikä mielitekoja. En koskaan tule enää piiloittamaan
varpaitani ja huom. olen 52 vuotias ja ihmeesti on alkanut rakas vaimo
kiinnostamaan jopa yöaikaan.
Joten, te kaikki jotka haluatte laihtua, toimikaa! Heittäkää dieettilehdet ja
rasvanpoltto vehkeet kompostiin ja käyttäkää järkeä. Se ei vaadi kuin
hieman itsekuria ja tietenkin perheellä ja omalla puolisolla on iso asia
olla tukena ja tsempata. Kaikille hyvää kevään jatkoa ja terveyttä roppaan,
toivoo entinen norsu Lounais-Suomesta

Painoin viime syksynä 135-140 kg, ja alkoi tuntua että alkaa riittämään jo se elämä. En aloittanut mitään ihme diettiä enkä katsonut syönkö hiilareita vaiko en mutta söin terveellisesti vihanneksia ja hedelmiä, tummaa leipää jne ja kohtuullisia määriä niitäkin, aloitin myös päivittäisen liikunnan pikkuhiljaa kilometrejä kunnon noustessa lisäten, nyt menee päivittäin min.10 km mutta yleensä 20-30 km reipasta kävelyä tai holkkää ja liikunnasta on tullut jo elämäntapa--niin ja painoa on nyt 7kuukautta myöhemmin 85 kg ja melkein tavoitteessa ollaan.

Aloitin karppauksen viitisen vuotta sitten, pari vuotta meni laihtumiseen ja kolmisen vuotta on ollut paino samoissa lukemissa. Alkuun lääkäri tutki kolesteroliarvoja hyvinkin tarkkaan, mutta nyt hän luottaa jo ruokavalioni terveellisyyteen.
Virallisterveellinen puoli pitää karppausta tylsänä ja mahdottomana noudattaa sekä pitkällä aikavälillä tutkimattomaksi. Mikään pakko ei ole koostaa ruokiaan tylsästi, mutta minä olen niin tehnyt eikä se ole johtanut ruokavaliosta repsahtamisiin eikä painon palautumiseen alkuperäiseen lukemaansa. Seuran vuoksi voin toki syödä epäterveellisestikin, mutta arki sujuu karpaten.
Koska olen viisi vuotta tätä ruokavaliota noudattanut, niin pitkän ajan ongelmien olisi pitänyt tulla esille jos on tullakseen. Mitään sellaista ei ole ollut näköpiirissä, päin vastin olen terve ja liikun säännöllisesti.

Suosittelen kaikille karppausta, eli vähähiilihydraattista elämäntapaa.
Tämä ei ole ihmedieetti, vaan nimenomaan elämäntapa!

Minä olen entinen jojo-laihduttaja. Olen elämäni aikana laihduttanut kymmeniä ja taas kymmeniä kiloja. Ja aloittanut valtavalla innostuksella lukemattomia kuntoilukuureja. Kuntojumppaa, kuntosalia, sauvakävelyä, aamu-uintia jne. Mutta aina on homma tyssännyt lähestulkoon alkuunsa, kunnes pari vuotta sitten päätimme PUOLISON KANSSA YHDESSÄ panna elämäntavat remonttiin. Yhdessä tehden ja toinen toistamme vahtien olemme onnistuneet saamaan aikaiseksi pysyviä tuloksia. Ja kivaa on! Tekee parisuhteellekin hyvää. Suosittelen.