Kuvauspäiväkirja 2008

 

VUODEN 2008 KUVAUSPÄIVÄKIRJA

 

7.10.2008 NAURUA KAMERAN TAKANA

Harmaja päivä valkenee täällä pohjoisessa. Tänään puolilta päivin hyppäämme veneeseen ja kuvaamme Kemijoella ja illalla ratapihalla. Tämä jakso on salaisuuksia pullollaan. On vaikea valita valokuvia, jottei tarina aukeaisi liikaa. Sairaalassa, koplan talossa, kauppias Aron kotona ja luonnossa kuitenkin tapahtuu.Tässä muutamia valokuvia, jotka eivät kerro mitään muuta kuin, että kameran takana on välillä aika hauskaa.

Sairaalan käytävällä kuului lasten ääniä. Menimme katsomaan, ketkä olivat tulleet ilahduttamaan meitä. Eipä ollut lapsia, oli Ria ja Pirjo, jotka leikkivät olevansa hiekkalaatikkoikäisiä. Tosi uskottava pari, äänellisesti.

 

 

 

Kun kohtaus loppuu Raunin repliikkiin ”Kuuleppa Aro, nyt tehhään näin…” ja kameran annetaan vain käydä, vaikka kuvan leikkauskohta on jo mennyt, alkaa näyttelijöiden ilveily. Tämä kolmikko on siinä aika hyvä. Ja koko ryhmä saa makoisat naurut.

 

 

Kuvitelkaa olevanne näyttelijä, joka joutuu katsomaan tätä kaksikkoa ja vetämään oman osuutensa läpi uskottavasti. Suokkaan Riku kauppias Arona joutui ja selvisi. Sitä kutsutaan keskittymiskyvyksi ja itsehillinnäksi.

 

 

 

4.10.2008 PÄÄKADUN JALKAKÄYTÄVÄ LAPSIA PULLOLLAAN

On aamu ja auton ikkunat kuuran peitossa. Kylmä tuuli pohjoisesta saa ihmiset pukeutumaan jo toppatakkeihin. Viime päivät olemme kieppuneet kaupungin keskustassa paikasta toiseen. Liikuntaa tulee kiitettävästi, kun tavarat puretaan ja kootaan ja puretaan ja pakataan autoihin monta kertaa päivässä. Eipähän pääse kylmä kangistamaan. Tänään meillä on iltaan ja yöhön painottuvat kuvaukset sairaalassa, jonne saamme vieraiksemme Jaanan ja Petterin, jotka ovat tulleet Lappeenrannasta ja Kouvolasta asti seuraamaan Taivaan tulien tekemistä. Eilen Vänä yllättäen istutti heidät kahvilakohtaukseen asiakkaiksi; tänään he saavat levollisin mielin katsella, kun muut paiskivat töitä.

Eilisen päivän kohokohta oli monikymmenpäinen tarhalaisten porukka, joka tuli kuutososan loppukuvaan kulkemaan Kemijärven pääkatua pitkin. Aurinko paistoi. Rauni ja Sinikka hihkuivat iloa värikkään lapsilauman keskellä. Ja tämän kaiken tallensi korkealla palokunnan liftin nokassa keikkuva kamera. Hieno päätöskuva osalle, joka kantaa nimeä Vanha velka satuttaa.

 

1.10.2008 PUNAA JA RUJOA PERFORMANSSIA

Kolme vuotta sitten lokakuussa aloitimme ensimmäisen tuotantokauden kuvaukset täällä Kemijärvellä. Sää oli silloin harmaa, puut lehdettömiä. Lunta ei tosin ollut pakkautuneena pilviin, sillä sää oli suhteellisen leuto. Tänään lehtipuiden oranssi ja pihlajanmarjojen syvä punainen hehkuivat viimeisiään kirkkaassa auringonpaisteessa. Kemijoessa uiskentelevat joutsenet olivat lystikäs näky, kun osa haki evästä sukelluksissa pelkkä pyrstö terhakkaasti pinnalla kelluen. 

Luonnossa tapahtuu koko ajan ja me olimme valoisan ajan sisätiloissa tallentamassa karujen miesten elämää. No, eräänlaista luonnonilmiöiden seurantaa sekin on. Kallunki (Aake Kalliala), Pöljä-Esa (Panu Vauhkonen) ja Jetsu (Ilkka Heiskanen) järjestivät väkevähenkisen performanssin laululla ja marssilla ryyditettynä, josta ei puuttunut ilotulitteitakaan.

 Kun olimme koko päivän pyörineet toistemme ympäri pienessä tuvassa, päädyimme illan päätteeksi kaupan takapihalle ja roskisten ääreen. Valaisun aikana jutut luisuivat rottamuisteluihin, joissa vilahtelivat saksalaisen puiston rotta-armeijat ja Helsingin mäyräkoiran kokoiset rotat. Loppuilta kuluikin lievästi puistattavissa tunnelmissa, vaikka yhtään jyrsijäystävää ei tullutkaan vilistämään jalkoihin. 

  

9.9.2008 JUNAAN

Olen maannut flunssan kourissa pari päivää. Tämän päiväisen terveyskeskusreissun saldo on, että hyppään iltajunaan ja menen sairastamaan loppuviikoksi kotiin. Päiväkirja syyskuulta jää siis kesken. Lokakuussa jatkan raportointia aina 1.10 lähtien. Säät ovat suosineet meitä syyskuussa. Saa nähdä onko lokakuussa jo lunta?

 

6.9.2008 PYKÄLÄISTEN TUVASSA

Aurinkoinen ja lämmin syyspäivä suosi meitä Pykäläisten talolla. Pyörimme koko aamupäivän pihalla ja ruokatunnin jälkeen siirryimme pieneen tupaan. Pykäläiset ovat keskeisessä roolissa viidennessä osassa, koska heitä epäillään karhun salakaadosta. Pykäläisiin kuuluvat Kalevi Haapoja Eenokkina, Uula Laakso ja Matti Onnismaa hänen poikinaan, Tuula Väänänen ja Mirja Remes heidän vaimoinaan ja lapsosina kemijärveläiset Veera ja Juho. Ja pihalla pyöri Jehu-koira, joka vallan innostui mikrofonin karvaisesta tuulisuojasta ja luuli sitä lajitoverikseen. 

Talon ympärillä oleva kangasmetsä oli sieniä pullollaan. Mustikoita löytyi vielä sieltä täältä ja puolukat kypsyivät. Maskivaunun viereen pystytetystä grillistä kantautui makkaran tuoksu ja sinne meidät kutsuttiin illansuussa. Kahvi ulkosalla ja makkara maastossa maistuvat aina hyvältä.

 

 

 5.9.2008 PIMENEE, MUTTA VALO ON VALMIS

Täällä ollaan. Syksy yrittää flunssa-aallollaan tainnuttaa joitakin meistä, mutta vahva lääkintä valkosipuli-, inkivääri-, hunaja- ja tyrnimarjajuomilla auttaa pitämään työkuntoisena. Oma huoneeni löyhkää tanakasti valkosipulilta silputtuani monta kynttä hunajaan ja nyt levitän tätä tuoksua myös kuvauspaikalle. Ei voi mitään. 

 

Eilen aloitimme Viherkoskella. Syksy toi mukanaan hämärän ja pimeyden ja se tarkoittaa valaisuaikojen pitenemistä, ja se taas tarkoittaa pääsääntöisesti taukoa muille, paitsi valaisijoille. Luppoajoilla keskustelu rönsyilee rennosti elämän eri osa-alueilla. Eilen kameramiehemme Hese sai vastata moniin Pekingiä ja olympialaisia koskeviin kysymyksiin, koska hän paahtoi siellä töitä kuukauden verran. Vapaapäiviä oli kolme ja monien työpäivien kesto oli aamukuudesta keskiyöhön. Aikamoinen rupeama. Muut puheenaiheet sivusivat mm metsästystä, koska Vänä oli saanut metsästyskortin, nuoruusmuistoja ja musiikkia. Ja aina kun juttu oli parhaassa kohdassa, koputti kuvaaja Ari olkapäähän ja kuiskasi ”Valo valmis.” ja työ jatkui. 

Tänään touhuttiin Muukkosen perheen kanssa. Markku Muukkonen sahasi isänsä ja äitinsä asuntojen väliä mopolla ja me perässä, mutta mikäs meillä mennessä kun aurinko paistoi ja lämmitti.Päivä päättyi poliisiasemalle, jossa lauloimme Leppäsen Pirjolle Sä kasvoit neito kaunoinen, koska Rovaniemen kaupunki palkitsi hänet tänään elämäntyöstään. Laulun lisäksi Pirjo sai meiltä roppakaupalla halauksia ja onnentoivotuksia. Hyvä Pirjo!

Huomenna siirrymme metsään, Pykäläisten talolle ja iso liuta uusia näyttelijöitä saapuu pelitantereelle. Mielenkiintoista.

 

 8.8.2008 VIIMEISET KOMMUNISTIT

Kotiinlähtöpäivä. Ollaan aika voipunutta sakkia. Eilinen päivä oli pitkä. Rampattiin vauhdilla paikasta toiseen. Hyvää tuuriakin oli, koska aina, kun lopetimme kuvaukset, ropsautti sadepilvi kuuron niskaan. Kuvista sen sijaan tuli kesäisen aurinkoisia. Illalla piilopadolla seurasimme upeaa sadepilvien vaellusta yli järven. Valoviirut lankesivat synkkien pilvien lomasta ja kaukana horisontissa sade valui harmaana maahan. Salamat räiskyivät ja ukkonen jyrähteli. Valokuvia tuli otettua aika liuta. Näyttelijät värjöttelivät lämpötakeissa navakassa tuulessa, kunnes riensivät kesähepeneissä hiekkarannalle kuvaukseen. 

Uusia kuvauspaikkoja oli pari, Kemijärven viimeisten kommunistien kodit. Ja niiden myötä Juhani Niemelä Kunnarina ja Aake Kalliala Kallunkina saatiin tarinaan mukaan. Raunin isä horisee alkujaksoissa jotain Kallungista, Raunissa herää uteliaisuus miestä kohtaan, mutta kukaan ei halua puhua hänestä sen enempää. Raunin elämässä alkaa pitkä ja yksinäinen salapoliisityö. 

Palaamme kolmen viikon kuvauspaussin jälkeen Kemijärvelle syyskuun alussa. Viides osa pyörii salakaadon ympärillä. Poliisit joutuvat selvittämään Muukkosten, Pykäläisten ja Kaamasten sotkuja.

 

 

 

 6.8.2008 YKSINÄINEN NAINEN

Ilta hämärtyy. Taivaanrannan kapea, punainen raita haalenee. Kadulta kuuluu mopojen kimakkaa kiihdytystä. Valtakunnassa osa koululaisista on jo aloittanut arjen. Meillä on vielä muutama kuvauspäivä ennen kuin pääsemme lyhyelle lomalle. Kuvausjaksot ovat intensiivistä työnteon aikaa. Ja koska olemme poissa kotoa, olemme myös irti kotirutiineista. Vajaan kahden viikon hotellin täysihoidon jälkeen on juhlaa kokata itse. 

Parina viime päivänä kuvasimme sosiaalitoimiston väen elämän käänteitä. Valloitimme oikeita työhuoneita, kaupungintalon kokoushuoneen ja yksityiskodin, joka on tarinassa sosiaalityöntekijä Taina Mäkisen asunto. Taina käy yksinäistä sotaansa ja ketä vastaan, se selviää osassa 4. Raivokas, ahdistava ja surullinen ilmapiiri roikkui usein kohtausten yllä.

Huomenna kaupunkiin saapuu kaksi uutta näyttelijää, Juhani Niemelä ja Aake Kalliala. Uudet tarinat odottavat kertomista ja kuviksi tekemistä. 

 

4.8.2008 MITÄ ME OIKEIN TEEMME?

Viime päivien työntekoa voisi kuvailla kapeasta lähestymiskulmasta myös näin: odottelimme tovin jos toisenkin pilvien rakoa, jotta saisimme aurinkoisen loppukuvan nelososaan; kuuntelimme lattian natinaa ja rakensimme kameran ajoradan ilmasillalla natinakohdan yli, jotta pääsimme äänellisesti hiljaiseen lopputulokseen; heittelimme tupeeta tuulessa kohti kameran linssiä.

 

Tupeen heittely olikin vaikeampi rasti, koska tuulenpuuskat nakkasivat kevyen karva-alustan milloin mihinkin. Terhi joutui teippaamaan alustylliin ilmakiväärin pateja painoksi. Lopulta tupee tipahti keskelle linssiä ja Aatos Launista näyttelevä Ave, joka tupeeta heitteli, huusi ilmoille ilonsa.

 

 

Aven pitkä ja värikäs pesti päättyi eilen ja juna kuljetti hänet kohti Tampereen teatterikesää.

Vapaa-aikaa meillä ei juuri ole. Päivät tuppaavat venymään 12-tuntisiksi. Eilinen teki poikkeuksen ja osa meistä suunnisti illansuussa Pyhätunturin Aittakuruun. Reput täynnä evästä kuljimme pitkin pitkospuita, nousimme jyrkän rinteen laavulle, josta aukeni illan valossa kylpevä tunturimaisema. Sytytimme tulet, paistoimme makkarat ja jorisimme joutavia. Odotimme kuukkeleita, mutta eivätpä ne tulleet.

Päässä oli kirkas ja levollinen olo, kun laskeuduimme illan viiletessä alas. Hieno päätös päivälle.

 

 

 

 

 1.8.2008 VALAISTU IKKUNA JA VIRSIKLAFFI

Viime keväänä Vänä lauloi pätkän laulua, jonka hän halusi yhteen kohtaukseen. Kertosäe kuulosti tutulta. Hyräilimme sitä porukalla ja yritimme pinnistää muistiamme, mutta emme onnistuneet. No, seuraava vihje oli, että Vänä oli kuullut laulun lapsena kuunnelmassa ja se oli napolilainen laulu. Soitimme radion draamaosastolle, mutta eipä sieltä osattu asiassa auttaa. Soitimme muutamille luottopakeille ja tapailimme kertosäettä. Aina saimme saman vastauksen: Kuulostaa tutulta, mutta ei tule mieleen. Sitten joku välähdys kävi päässä ja Pentti Hietasen nimi pomppasi esiin. Puhelinnumeron metsästyksen jälkeen soitimme Pentille. Hyräilin hänelle pätkän. Pentti ei saanut oikein tolkkua ja pysäytti auton, että kuulisi paremmin. Työnsin luurin Vänälle, joka lauloi kertosäettä meidän kaikkien ympäröimänä. Pentti tunsi laulun, koska oli sen levyttänyt. Fenesta che lucive eli Valaistu ikkuna suomeksi. Jeee!!! Eilen kuvasimme kohtauksen, johon laulu kuuluu ja samalla muistelimme laulun monipolvista matkaa Taivaan tuliin. 

Tänään sään vuoksi yhdistimme neljä kohtausta, joiden piti tapahtua sekä sisällä että ulkona, ja kuvasimme ne yhdellä kuvalla sisätiloissa. Etukäteen varsin työläältä tuntunut kokonaisuus sujui kuin tanssi. Pientä rinnan röyhistelyä oli havaittavissa. Varsinkin näyttelijät Auvo ja Minna olivat mielestään asettaneet riman todella korkealle seuraaville näyttelijöille. ”Neljä kohtausta yhdellä kuvalla. Tehkää perässä.” Klaffi nimettiin virsiklaffiksi, syy selviää kuvasta. 

On illansuu ja alakerran pubissa alkaa tunnin kuluttua vakavamielinen musavisa, jonka vetää meidän kuvaussihteerimme Sipe. Pitkää jälkipeliä ja jossittelua on taas luvassa.

 

 

 

30.7.2008 KESÄN VIIMEISET LÄMMÖT?

Pohjoinen taivaanranta mustuu. Helteinen ja tyyni päivä kääntyy tuuliseksi ja sateiseksi yöksi. Säätila viilenee rajusti. Huomenna voimme vain muistella tämän päivän lämpöjä tai eilisillan auringonlaskua vaarojen taa, jota saimme pienellä porukalla ihailla, kun Vänä vei meidät Katariina-veneellään järvelle. Kemijärveläisten ystäviemme sanonta ” Te tuotte aina kylmän tullessanne ja viette sen mennessänne” taitaa pitää paikkaansa. Kunpa ei… 

Tänään aloitimme päivän mansikkakakulla ja pontevalla laulun loilotuksella, koska ääni-Minna täytti vuosia. Mutta eihän me kauaa juhlittu, kun edessä odotti pitkä työpäivä. Ajoimme Launiksen talolle. Kuvaamme siellä seuraavat neljä päivää.
Tanner pöllysi, kun siirtelimme kuvausautoja ahtaassa niemessä. Auttavaiset naapurit ajoivat omia kulkuneuvojaan piiloon tehden meille tilaa, mistä heille kiitos. Meitähän on iso revohka: kuvausauto, ääniauto, valokuorma-auto, lavastekuorma-auto, henkilökuljetusauto, siirrettävä meikkivaunu, catering-auto ja rekvisiitta-autot eli tarinassa tarvittavat menopelit, tänään mm lakimies Kietäväisen ja Leena Junnin autot. Kuinkahan monta autoa tarinamme sisältää? Taidan kysyä huomenna järjestäjiltä. 

Neljäs osa, nimeltään Me Tarzan, you Jane, avaa Launiksien elämää. Tänään ilmassa oli leikkiä, uhkaa ja haikeutta.

 

 

 

 

9.7.2008 RIKOKSIA SATEESSA

Mitä viime päivät ovat pitäneet sisällään?
Sunnuntaina mm juoksimme Erkin perässä pitkin sairaalan käytäviä ja portaita kohti ruumishuonetta. Se, mitä tapahtuu kameran takana tällaisissa kuvissa, on koomisen näköistä. Ensin juoksee kameramies, jonka perässä tai rinnalla puomimies, joidenka perässä taas kaapeleiden kannattelijat. Kaiken pitää tapahtua mahdollisimman jouhevasti ja äänettömästi. Taitolaji. 

Maanantaina useat uudet näyttelijät korkkasivat ensimmäisen kohtauksensa. Mukaan saapui Panu Vauhkonen Pöljä-Esaksi, Ola Tuominen hurmoshenkiseksi saarnaajaksi ja Heidi Kiviharju ja Eero ”Safka” Pekkonen hänen apureikseen, Jukka-Pekka Palo rikostutkijaksi ja Tuula Meisaari Esan äidiksi. Päivä oli aikamoista äksöniä. Takaa-ajoja, pidätyksiä ja tappeluita. Eritysaplodit sai kemijärveläistyttö Anna-Kaisa, joka näytteli hukkunutta kylmässä vedessä. Oli onni, että maanantai soi meille auringon. Monet kohtaukset olivat klaffissa jo tehtyihin kuviin ja niissä oli kaunis kesäpäivä.

Tiistaina kylmeni ja satoi. Saarnateltta täyttyi kemijärveläisistä avustajista ja täytyy sanoa, että sellaista uskallusta heittäytyä hurmoshenkiseen kohtaukseen tapaa harvoin. Vaikka sade vihmoi ja tuuli paukutti teltan liepeitä, sisällä vallitsi hikinen ja kiihkeä tunnelma. Näissä hommissa olosuhteilla on iso merkitys.  12 tunnin työpäivä kylmässä tuulessa ja kosteudessa tuntuu illalla luissa ja ytimissä. Me tiimiläiset saamme pyntätä vaatetta päälle niin paljon kuin tarvitsemme, mutta näyttelijät joutuvat usein vähissä vaatteissaan sään armoille. Lämpötakit, lämpösaappaat ja kuuma juotava tekevät kauppansa pausseilla.

Tänään pääsimme sisätöihin poliisilaitokselle, joka on lavastettu entisiin toimistotiloihin. Kohtauksissa yritettiin ratkoa hukkuneen tytön kohtaloa. Väkeä kuulusteltiin ja johtolankoja tutkittiin. Suurennuslasi ja pinsetit olivat kovassa käytössä. Huomenna työt jatkuvat poliisipäällikön huoneessa ja lisää kuultavia saadaan paikalle.

Mutta nyt saunaan ja uimaan, vaikka rakeita kaadettaisiin taivaalta.

 5.7.2008 LIIKENNEVÄLINEET PETTÄVÄT JÄLLEEN

Tässä kuvausjaksossa meidän yllä on liikennevälineiden jumalan julma kirous. Keskiviikkona rikkoutui veturi, samaisena päivänä henkilökuljetusauto kakoi ja tänään petti lentokone, joka kuljetti Juha Veijosta Helsingistä Rovaniemelle. Kone kaarsi ympäri Oulun kohdalla ja palasi teknisen vian takia takaisin Helsinkiin. Matkustajat lastattiin uuteen koneeseen, jossa havaittiin hetken päästä, ettei ilmastointi pelaa. Kolmas kone laskeutui vihdoin Rovaniemelle, tosin monta, monta tuntia myöhässä. Tämä tietysti aiheutti sen, että jouduimme sumplimaan aikataulun uusiksi. Onneksi korvaavia kohtauksia löytyi, koska pelkkä odottelu olisi tullut kalliiksi. Lähellä puolta yötä, työajan loppumisen kalkkiviivoilla, taksi-Heikki toi Juhan Kemijärvelle. 

Maskiin, roolivaatteet päälle, nopea harjoitus ja kuvaus. Halki, poikki ja pinoon. Toivottavasti kulkupelit toimivat tästä eteenpäin paremmin. Ilmojen jumala on ainakin toistaiseksi kääntänyt meille selkänsä. Kylmä, navakka tuuli ja +8 lämmintä. Etiäpäin kuitenkin mennään.

 

 

3.7.2008 AURINKOA JA KARISMAA

Tänään meillä oli ilo aloittaa työt Esko Salmisen kanssa. Kolmas jakso, jota nyt kuvaamme on nimeltään Meidän herramme hurmaamia. Jollen ihan väärin tulkitse työryhmämme tuntoja, niin Esko kyllä hurmasi meidät. Ensimmäisessä kuvassa hän astuu junasta Kemijärven asemalle, vastassa on veli, Junni. Miehet halaavat ja tarina alkaa. Mystinen kuolema askarruttaa koko kaupunkia. Poliisivoimat pienellä lisävahvistuksella yrittävät ratkoa tapahtumien kulkua. 

Siirryimme iltapäivällä Puikkolaan, jossa Junnin kotia kuvataan. Aurinko helli ja talon 11 viikon ikäiset koiranpennut telmivät jaloissa. Edes hyttyset, vaikka niitä saattoi mennä sisäänhengityksen mukana nenään, eivät kyenneet pilaamaan leppoisaa tunnelmaa.
Tänään on Lapin kesä, sanoivat monet. Huomiseksi on jo luvattu kylmää pohjoista ilmavirtausta. Aimo ja Raunikin käyttivät joka ikisen kuvaustauon auringon palvomiseen. 

Illalla oli pubivisa, johon tiimimme on osallistunut jo pitkään suurella intohimolla. Jokainen ammattiryhmä on oma joukkueensa ja loput ovat ryhmittyneet miten milloinkin.
Kisa on kovaa. Vastauksien spekulointi ja voittajien nöyryytyslausahdukset jatkuvat vielä pitkälle seuraavaan päivään. Tiesittekö muuten, kuka suomalainen nainen sai ensimmäisenä yleisurheilun kultamitalin olympialaisissa?

 

2.7.2008 MISSÄ KUVAUSRYHMÄ ON?

Eilen etujoukot saapuivat Kemijärvelle ennakkotutkimuksiin. Maanantain iltajuna oli täynnä, toisin sanoen erittäin piukassa, myös kansainvälistä porukkaa. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt sellaisen väkimäärän purkautuvan Kemijärven asemalle. 

 

 

Tänä aamuna puhelimeen saapui ensimmäistä kertaa viesti, jota olimme jo aikaisemmin pelolla odottaneet: veturi oli hajonnut Vikajärvellä, Rovaniemen ja Kemijärven välillä. Pienen mietintäpaussin jälkeen pelastuspartio lähti hakemaan junassa matkustavaa kuvausryhmää radan varresta. Junan rikkoutumispaikka oli tiedossa, mutta kun veturi oli peruuttanut veden äärelle saadakseen jäähdytys/sammutusvettä, oltiin jo kaukana teiden varsilta. Tieto kulki, kiitos kännyköiden. Väsynyt porukka oli kävellyt noin kilometrin rataa pitkin, josta heidät sitten poimittiin autoihin. Päivä lähti liikkeelle myöhässä, mutta aikataulu saatiin onneksi kirittyä kiinni. Matkatavarat saapuivat iltapäivällä junalla, jonka veturi oli vaihdettu Kemistä tulleeseen ehtaan yksilöön.  

Kemijärvelle laskeutui paljon uusia näyttelijöitä: Esko Salminen Junnin veljeksi, Minna Kivelä Junnin vaimoksi Minna Koskelan tilalle ja Ilkka A. Jokinen asianajajaksi.

Itikat ja mäkäräiset kiusasivat illan tullen jokaista tasapuolisesti. ”Etelän mies, elä huio” on tottakin todempaa. Paikalliset istuvat rauhassa ulkosalla, kun me eteläiset huidomme koko ajan ilmaa ympärillämme. Nilkat on paukamilla ja kutitus ja kihelmö on ankaraa. Vielä meillä ei ole hätää, koska kuvaamme lähitulevaisuudessa Kemijärven keskustassa, mutta ensi viikolla siirrymme pöpelikköön, jossa voi tulla hikiset oltavat. Säätila on ankaran seurannan alla.

 

14.6.2008 TULTA JA ENNUSTUKSIA

Palasimme aikaisin tänä aamuna junalla Tampereelle. Yöjuna osoittautui aikakoneeksi, joka vei meidät kesässä kuukauden eteenpäin. Rovaniemellä kukkivat tuomet, Tampereella juhannusruusut. Linnunlaulu kaikui enemmän kuin pohjoisessa.

 

Viimeiset kuvauspäivät olivat hektisiä. Liikuimme letkana ympäri Kemijärveä. Tiistaina vaihdoimme kahdentoista tunnin aikana paikkaa kuusi kertaa. Illan viime tunteina ajoimme Kostamoon, jossa palokunta poltti autiotalon. Ennakkovalmistelut kuvaukseen olivat suurisuuntaiset. Talon ympäriltä täytyi kaataa ylimääräisiä puita ja maasto kastella, ettei tuli leviäisi. Kamera suojattiin sammutusvedeltä, näyttelijöille katsottiin tarkat paikat ja kameramies Hesen tuonti ripeästi alas kraanan nokasta harjoiteltiin. Kun talo vihdoin sytytettiin, työtä tehtiin vauhdilla. Tulelle ei huudella ”Poikki!”. Se etenee voimakkaasti humisten ja kuumentaa ympäristön sietämättömäksi olla.

Aina kun ollaan luonnonvoimien kanssa tekemisissä, kuvauspaikalla vallitsee erityisen keskittynyt ja harras tunnelma. Kun olimme saaneet kaikki tarvittavat kuvat nauhalle, ajoimme nokisina vielä Jaakon torille kuvaamaan Jetsun yöllisiä puuhia. Keskiyö lähestyi. Kemijärven keskusta oli autio. Vain muutama nuorison kansoittama auto kiersi katuja ja sykki musiikista bum-bum-bum. 

Keskiviikkona palasimme koplan talolle, jossa ramppasi väkeä koko päivän. Sosiaalitoimiston tiukat virkailijat Karjalainen (Kaija Pakarinen) ja Mäkinen (Marjaana Maijala) sekä kaupunginjohtaja Ström (Sari Havas) tulivat tutkimaan nurkkia poliisien kanssa. Illan himmetessä Kristiina Elstelä Huldana povasi koplalle tulevaisuutta.

 

Torstaina häädimme Kemijärven oikean kaupunginjohtajan Timo E. Korvan huoneestaan, kun Sinikka Ström esikuntineen valloitti tilat. Neljä napakkaa naista kävi kovaa keskustelua koplasta. Osa kaksi, joka siis keskittyy koplan elämään ja on nimeltään Isiemme talo, asettaa pöydän eripuolille naiset byrokratian uumenista ja koplan. Kummallekohan puolelle pöytää katsojat asettuvat?

Perjantaina teimme tynkäpäivän monen 12-tuntisen päivän jälkeen. Pyörähdimme kuvaamassa kahvilassa ja Raunin unikuvien teko leipomon hallissa jatkui. Iltapäivällä keräsimme tavaramme ja kokoonnuimme kakkukahville kuvaussihteeri Marian äitiysloman kunniaksi. Heinäkuussa saamme uuden kuvaussihteerin, joka on kuuleman mukaan hämmennyksen tilassa, koska kaikki edelliset kollegat ovat tulleet raskaaksi Taivaan tulien aikana. Kattellaan, kattellaan…

 

9.6.2008 SE TOIMII SITTENKIN

Tänään on sitten kuultu lauluja: Hopeinen kuu, Paratiisi, Rakastan, saavuthan, Paula-potpuri ja paljon muita. Kuvasimme hotellin Viisikko-pubissa koko päivän karaokekisoja. Kemijärveläisiä avustajia oli paikalla kuutisenkymmentä. Oma huoleni on aina, kyllästyvätkö ihmiset, kun he joutuvat odottelemaan pitkiäkin aikoja kuvauksen välissä. Mutta taitaa se huoli olla turha. Juttua heillä riittää keskenään ja meidän touhuamisen seuraaminen paikan päällä on monelle mielenkiintoista. Hienosti toimi väki; intoa ja energiaa riitti pitkän päivän loppumetreille asti.

Illalla rakensimme hotellin eteen, kuorma-auton katolle radan, jolle kameraosasto pystytti Jimmy Jibin. Vänä ja kuvaajamme Ari olivat suunnitelleet haasteellisen loppukuvan karaokejaksoon. Yhden hotellihuoneen ikkuna poistettiin, jotta kamera-ajo pääsisi lähtemään sisältä asti. Kameran loppupaikka oli alhaalla kadun puolivälissä, niin että hotelli ja terassilla olevat ihmiset näkyisivät.

 

Valmistelimme tilanne kauan. Yhtäkkiä kuului halvaannuttava lause: ”Jibin tiltti ei toimi. ” Kameramiehillä alkoi kiivas vian etsintä. Piuhoja irroiteltiin ja kytkettiin takaisin; soitettiin Helsinkiin Jib-spesialistille; hankittiin sopivat työkalut ja vetäydyttiin huoneeseen tutkimaan ja korjaamaan mahdollista vikaa. Me muut odottelimme, pidimme peukaloita pystyssä ja toivoimme parasta, sillä loppukuva ei toteutuisi ilman tätä tilt-ominaisuutta. Kävin varovasti kysymässä korjaushuoneen ovelta silloin tällöin ”Mikä on tilanne?” ”Kattellaan…” kuului rauhallinen vastaus.

Vänä alkoi miettiä jo toisia vaihtoehtoja. Pian miehet marssivat huoneesta johdonpätkän kanssa ja kiinnittivät sen Jibbiin. Me muut seurasimme hiirenhiljaa vierestä, kuitenkin kunnioittavan välimatkan päästä. Kameraa ohjattiin ja käänneltiin. Hetken päästä kuulimme ”Se toimii!” Näyttelijät ja avustajat asemiin, muutama harjoitus, sitten nauhoitus ja uskokaa tai älkää, ensimmäinen otto oli täydellinen. Siitä riemusta, että kaikki päättyi onnellisesti, päätimme kuvata vielä toisenkin oton ja sekin meni nappiin. Työpäivä ei juuri voi päättyä paremmin.
Eläköön ammattitaito, toimiva ryhmätyö ja hötkyilemättömyys!

8.6.2008 MÄTKINTÄÄ JA AHTAUDEN KIROA

Kaksi pitkää päivää takana koplan talolla. Sisäkuvissa pyörimme toistemme jaloissa, kun kohtauksen vaihdon aika tuli. Ahtaissa tiloissa huonekalut, jotka eivät näy kuvissa, kannetaan ulos, jotta kameralle ja valoille jäisi tilaa ja että äänittäjät mahtuisivat vielä johonkin nurkkaan työskentelemään. Senkin jälkeen saatetaan olla ihan sumpussa.

Koplalla pyörähtää monta vierasta ja elo on muutenkin vilkasta. Poliisit Rauni ja Aimo kahvitetaan. Junni ripittää miehiä ohimennen sauvakävelylenkillään. Jetsua pöllytetään pihalla porukalla. On hurjannäköistä seurata vierestä tappelutilannetta. Mätkintä näyttää aivan aidolta. Ilkka Heiskanen, joka Jetsua näyttelee, on tovin pöllämystyneen näköinen hakkaamisen jäljiltä, mutta sitten hän nousee ripeästi pystyyn ja alkaa putsata itseään kuivasta ruohosta ja pölystä. Iloinen jutustelu alkaa.

Tänään jätämme koplan talon muutamaksi päiväksi. Kaikki romppeet siirtyvät hotellille, jonka pubissa kuvaamme huomenna karaokekisoja. Tiedossa on paljon laulua, laulua, laulua.

6.6.2008 KOPLAN TALOSSA

Aamuinen sää oli ihan toista kuin olin kuvitellut. Kylmä tuuli puhalsi pohjoisesta ja muutama sadepisara ropsahteli auton ikkunaan, kun suunnistimme Tohmoon, neljän koplan talolle. Muutaman lämpimän päivän jälkeen kaikki olivat sonnustautuneet välihousuin, lämpöpuseroin ja hansikkain. Sadetta ei Meteo onneksi luvannut, koska meidän piti kuvata aamupäivä ulkosalla.

 

Uusi kuvauspaikka ottaa aina aikansa ennen kuin sen saa ns. haltuun. Ennakkotutkimuksilla eri kuvaussuunnat tutkitaan maisemallisesti ja valollisesti. On aina yhtä mielenkiintoista nähdä lavastusryhmän luoma lopputulos. Ero ennakkotutkimuksella nähdyn paikan ja lavastusryhmän rakentaman tuloksen välillä on suuri. He synnyttävät katsojalle välitettävät viestit henkilöiden elinpiiristä. Tohmossa eletään äijäelämää, sen voi melkein haistaa: avonaisia metwurstipaketteja moottorisahan ja Tex Willereiden seassa ruokapöydällä. Liiterissä puiden pinoamistapa kertoo paljon omistajistaan.

Neljän kopla saapui paikalle yhtä remuisana ja hauskana kuin aiemminkin. Uusissa jaksoissa osa 2 keskittyy neljän koplan elämän käänteisiin. Nämä miehet kantavat persoonissaan hulvattomuuden, huumorin ja hellyyden. Ja tulevissa jaksoissa saatte mm ennakkoluulottomia ohjeita maustaa viinaa. Olkaa tarkkoina! 

 

 5.6.2008 VIHERKOSKIEN NURKISSA

Kello käy yli puolen yön. Kuvaukset loppuivat tunti sitten. Olo on väsynyt ja tyytyväinen. Yhteen päivään mahtuu paljon kuvia, jotka syntyvät pikkuhiljaa, osasten tippuessa kohdilleen. Tänään sekä näyttelijät että tekninen henkilökunta joutuivat taipumaan ahtaissa tiloissa hyvin epäergonomisiin asentoihin, mutta mitäpä ei tehtäisi parhaimman mahdollisen lopputuloksen vuoksi. Ohjaajan ja kuvaajan tyytyväinen huudahdus ”Kiitos, se oli siinä!” on aina pieni voitto ja askel kohti valmista ohjelmaa.

Meidän komeaan kemijärveläiseen avustaja- ja näyttelijäporukkaan kuuluvat Viherkoskien lapsia esittävät Janne ja Sanna. Jannessa on nuoresta iästään huolimatta ammattilaisen otteita. Hän kuuntelee Vänän ohjeet tarkasti, toimii niiden mukaisesti, huolehtii omasta roolivaatetuksestaan ja asettuu puvustajan ja maskeeraajien klaffikuviin asiallisesti. Sanna opiskelee Torniossa nuoriso-ohjaajaksi ja on vakuuttunut siitä, että se on hänen alansa, vaikka näytteleminenkin sujuu luontevasti.
Huomenna vaihdamme kuvauspaikkaa hiukan sivummalle, neljän koplan asuinsijoille. Uusi paikka, uudet haasteet.

 

4.6.2008 KESÄ TULEE TOISTAMISEEN

Kesäkuun kuvaukset alkoivat aurinkoisessa säässä. Tampereella koettiin jo kesän tulo, täällä se koetaan vielä toistamiseen. Koivu kasvattaa lehtiään ja Kemijoen vesi lämpenee vauhdilla.

Valloitimme hotellin Pekan ja Erjan talon pariksi päiväksi. Heidän järven rannalla sijaitsevassa kauniissa kodissaan kuvaamme Viherkosken perheen elämää. 
Se ei tule olemaan pelkästään auvoista tulevissa jaksoissa. Juha Veijonen saapui Kemijärvelle pitkästä aikaan. Kiireisenä miehenä hän sahaa eri kuvauksissa Pohjois-Karjalan, Lapin ja Helsingin välillä. Ria Kataja taas asettuu perheensä kanssa tänne kuvausviikkojen ajaksi. Kuvausporukan elämää virkistävät Rian lapset: energinen 4-vuotias naisen alku ja suloinen poikavauva, joka magneetin lailla kerää meidät naiset aina ympärilleen.

Huomenna jatketaan Viherkoskilla ja illalla siirrymme vielä supermarkettiin sulkemisajan jälkeen. Osa neljän koplastakin saapuu paikalle. Puheen, hervottomien juttujen ja naurun määrä lisääntyy.

12-15.5.2008 HYRR, HYRR JA ADIOS

Maanantaista keskiviikkoon kuvasimme hyvin vaihtelevissa säissä. Tuuli oli hyytävä ja navakka, kun pystytimme lamppuja ja kameran Jaakontorille, jota nykyisin myös Taivaan tulien aukioksi kutsutaan. Näyttelijät käärittiin lämpötakkeihin harjoitusten ajaksi. Kohtaus oli pitkä ja kuvien määrä runsas. Välillä jouduimme odottelemaan pilviä auringon eteen, koska ensimmäinen ns. master-otto saneli koko kohtauksen pilviseksi. Määrittelimme siinä joutessamme ihanteellisen kuvaussään: kevyt pilviverho, lämpötila +18, tuulen nopeus 1m/s. Haavetta vain… 

Kuvauspaikkoja vaihdoimme tiuhaan tahtiin. Pyörimme kemijärveläisten jaloissa kahvilassa, vaatekaupassa, kirpputorilla, hotellissa, kioskin kulmilla ja kaduilla. Autoajelut vaativat erikoisjärjestelyjä. Kameramies köytettiin pakettiauton takakoppiin rakennettuun istuimeen ja äänittäjä survottiin henkilöauton takakonttiin.

 

Mukanamme oli espanjalainen Xavier, joka on 3 kuukauden työharjoittelujaksolla Suomessa. Hän opiskelee audiovisuaalista alaa ja toivoo joku päivä saavansa elantonsa leikkaajana tai kuvan jälkikäsittelijänä. Se tosin edellyttää muuttoa Baskimaalta, San Sebastianista Valenciaan. Xavier puhuu baskin kieltä, espanjaa ja englantia. Junamatkalla perehdyimme baskin kielen saloihin ja ääntämykseen. Jos suomi on hankalaa, niin on sitä baskikin. Sillä ei ole sukulaisuutta mihinkään muuhun kieleen. Kiitos on Eskerrik asko! ja Saisinko kahvin? kuuluu Kafe hutsa nahi nuke?. Xavier on hurahtanut suomalaiseen musiikkiin. Hänellä on lippu Nightwishin konserttiin ja korvalapuissa soi mm Korpiklaani ja Sonata Arctica. 

Kuvausjakso lähestyi loppuaan. Keskiviikkona ennen yöjunan lähtöä Vänä kiteytti tunnelman näin: ”Oli hienoa aloittaa taas tämä taival, ihan kuin olisi vanhoille tulille istunut.” Hyvästelimme Kemijärven. Kun juna nytkähti liikkeelle, rakeet hakkasivat ratapihaa. Aikaisin tänä aamuna saavuimme keskelle Tampereen heleää vihreyttä. Kemijärvellä kuulemma tulee lunta. Suomi on pitkä maa.

Kuvaukset jatkuvat kesäkuun alussa. Silloin tapaamme neljän koplan, Raunin ja Erkin perheen ja uusista näyttelijöistä Kaija Pakarisen, Marjaana Maijalan ja Kristiina Elstelän.

11.5.2008 LUNTA JA RUUSUJA ÄITIENPÄIVÄNÄ

Äitienpäivän kunniaksi tiimimme miehet lauloivat karhean kauniisti Sä kasvoit neito kaunoisen, johon ihan laulamisen ilosta me naisetkin liityimme mukaan. Sen jälkeen järjestäjämme Kari jakoi meille tumman punaisia ruusuja. Traditio täydentyi kahvilla ja kakulla. Kyllä meidän miehet osaa!

 

 

Mutta…tunnelmaa pimensi ilma. Taivaalta tippui räntäriekaleita ja päivän ohjelmassa oli paljon ulkokuvia. Ensimmäinen kohtaus siirrettiin terassin katoksen alle. Kun se saatiin kuvattua, räntä tiivistyi lumeksi ja maisema alkoi muuttua valkoiseksi. Suunnitellut pihalla grillaukset ja auringonotot oli pakko unohtaa. Vänä mietti vaihtoehtoiset toiminnat ja edessä oli siirtyminen sisätiloihin, Sinikan kotiin.

Ohjaajalle ja sitä myötä meille kaikille on kova paikka muuttaa kauniissa maisemassa tapahtuva kohtaus neljän seinän sisään. Mutta kun päivä oli pulkassa, Vänän kasvoilta paistoi tyytyväisyys. Mikä maisemassa menetettiin, sen näyttelijät korvasivat monin verroin. Saara Pakkasvirta saapui yöjunalla Kemijärvelle näytelläkseen kipakkaa Sinikan äitiä. Huushollissa pyöri tietysti Sinikan tytär Sini ja vilahti siellä Kekkikin.

Päivän päätteeksi soitin Meteoon alkuviikon säästä. Ennuste oli kehno: kylmä, pohjoinen ilmavirtaus, joka tuo mukanaan sateita ja nuo sateet tippuvat maahan todennäköisesti lumena. Nähtäväksi jää, miten paljon suunnitelmat tulevat muuttumaan. Ripeitä ja luovia ratkaisuja joudumme varmasti tekemään.

10.5.2008 SAIRAALAN KÄYTÄVILLÄ JA HUONEISSA

Tänään jäät lähtivät. Näky on aina yhtä vangitseva. Seisoin Kemijoen ylittävällä sillalla ja seurasin, kun erikokoiset jäälautat pyörivät ja lipuivat kohti etelää. Sulava jää ja lauttojen kahnaus toisiinsa aiheutti aikamoisen kihinän. Joutsen ui rauhassa rantavedessä ja hetken päästä päätti nousta raskaaseen lentoon. Hyvä alku päivälle. 

 

Kuvasimme taas sairaalassa. Yksi osasto on käytössämme koko viikonlopun ajan, mikä helpottaa työtä valtavasti. Tarvitsemme paljon tilaa, koska tavaraa ja ihmisiä piisaa. Puku- ja maskiosasto valloittaa yhden huoneen, tekniikan romppeet toisen, tarkkaamo rakennetaan kolmanteen, kahvipiste neljänteen ja lavastettuja huoneita on neljä. Työpäivät tuppaavat olemaan 12-tuntisia, jotta saamme mahdollisimman monta kohtausta purkkiin. 

Tänään mukana oli mm Leppäsen Pirjo ja Heli Sirviö, joka näyttelee sairaanhoitaja Päivikki Korkea-ahoa. Rooli on uusi ja mainittava. Dementiaosaston vanhuksina oli kolme paikallista ja herkästi eläytyvää avustajaa. Päivän päätteeksi oli iso purku. Lavastusosastolla se jatkuu vielä sunnuntainakin. 

Huomenna äitienpäivänä kuvaamme Sinikan kotona. Saara Pakkasvirta liittyy uutena joukkoon ja laittaa Sinikan kuriin äidin ominaisuudessa. 

 

 9.5.2008 PURA JA KOKOA

Pitkä päivä on takana. Tuntuu kuin olisi ikuisuus siitä, kun aamulla aloitimme työt värikkäässä lastenvaatetusliikkeessä. Äsken lähellä keskiyötä lopetimme hämäriin tunnelmiin. Tänään siirryimme monta kertaa paikasta toiseen, mikä tiesi tavaroiden purkamista ja kokoamista ja taas purkamista ja kokoamista. Kahvikupposetkin hörpättiin pikaisesti paikallisen pankin parkkialueella. Juuri silloin paistoi aurinko ja hetken se jopa lämmitti. Iltaa kohti sitten pilvistyikin. Kertasimme kuulemiamme sääuutisia: äitienpäivänä etelässä on lämmitä, tänne pohjoiseen on luvattu kylmää. Hyrrr. Onneksi siihen on varauduttu. 

Iltapäivällä siirryimme sairaalaan kuvaamaan dementiaosaston elämää. Lavastus- ja järjestäjäporukka oli rakentanut etukäteen monta huonetta kuvauksia varten. Tutut sairaanhoitajat olivat auttamassa käytännön asioissa ja avustajina. Nämä ihmiset ovat meille tärkeitä, jotta kaikki sujuisi oikein ja joustavasti. Tulevissa jaksoissa seurataan dementiaosaston tapahtumia tarkkaan, koska siellä alkaa tapahtua kummia.

 

 

 

Hämärien tunnelmien jälkeen kävelimme kuvaussihteeri Marian kanssa hotelliin Kemijoen rantatörmää pitkin. Usva oli noussut ja levittäytynyt kaupungin ylle. Kuun sirppi hohti himmeänä taivaalla ja linnut mekastivat rantavesissä.Lähipäivinä odotetaan jäiden lähtevän. 

 

 8.5.2008 KARAOKEKUNINGAS

Uusien Taivaan tulien ensimmäisen osan nimi on Karaokekuningas. Eikä suotta. Eilen laulu raikui, kun tiimimme uudet jäsenet vetivät Aikuisen naisen hotellimme karaokeillassa. Unohtumattomia hetkiä meille tarjosivat myös Vänä laulamalla ja hohottamalla Nauravan kulkurin sekä kaksi espanjalaista opiskelijatyttöä, jotka antaumuksella tulkitsivat Leevi and the Leavingsin Pohjois-Karjalan. Hieno veto! Aplodeista ja kannustushuudoista ei meinannut tulla loppua. 

Aamulla kuvauspaikalle saapui aika lailla Jorma Kääriäisen oloinen mies, joka osoittautuikin Taneli Mäkeläksi. Taneli esittää laulaja Aarne Kalliota, joka tulee Kemijärvelle osallistuakseen karaokekisoihin. Aarne sekoittaa myös paikallisten elämää, mutta siitä ei vielä sen enempää. Meikkivaunusta kantautuva käkätys ja astmaattisen hevosen hirnuntaa muistuttava nauru kertoivat sen, että Vesa Kietäväinen ja Kai Lehtinen olivat astuneet kehiin. 

Kuvasimme koko päivän hotellilla Rian, Vesan ja Kain kanssa. Hotellin henkilökuntaakin oli valjastettu pikkurooleihin. Paljastan tässä vaiheessa yhden Raunin repliikin. ”Eikä mitä? Mitä eikä? Eikä ketä? Niinkö? Ketä muuta?!” Arvaatteko, mistä on kyse?

Huomenna odottaa pitkä päivä. Alkuun kuvaamme lelukaupassa ja pankissa, illaksi siirrymme sairaalaan. Ulkona ropisee sade. Kello käy illalla yhtätoista. On aika valoisaa. 

7.5.2008 VUODEN MITTAINEN TAIVAL ALKAA

Ensimmäinen kuvauspäivä takana. Kokoonnuimme aamujunan saapumisen jälkeen Leipomolle, jossa ohjaaja Vänä toivotti kaikki uudet ja vanhat tiimin jäsenet lämpimästi tervetulleiksi tähän runsaan vuoden mittaiseen koitokseen. Tuottaja Varpu kertasi pelisäännöt ja jakoi kaikille nimikkokahvimukit. Oli siis sopiva hetki aamukahville, catering-Irenen leipomille kampanisuille ja kuulumisten vaihdolle. 

Sitten töihin. Leipomon ison hallin puolelle rakennettiin tarkkaamo ja pystytettiin kuvausstudio. Sinistä kangasta ripustettiin taustaksi erilaisiin kuviin, joista rakentuu myöhemmin jälkikäsittelyssä Raunin uni. Ria Kataja vaihtoi vaatteita, seisoi tuulessa ja kuvitteli näkevänsä kaiken sen, mitä Vänä hänelle kertoi. Tästä unesta voi kertoa sen verran, että siinä Kemijärvi kohtaa Barcelonan, jänkä Miron maalaukset.

Nyt on ilta. Ihmiset ovat asettautuneet hotelliin. Alakerran pubissa on karaokea, mikä tietää uusille tiimin jäsenille Kemijärvi-kastetta. Jokaisen on laulettava Aikuinen nainen ja siitä asiasta ei livetä. 

30.4.2008 KOHTI KEMIJÄRVEÄ

Taivaan tulien kuvaukset alkavat ensi viikolla Kemijärvellä.
Vuoden alusta asti järjestäjät ovat ajaneet kuorma-autolasteittain tavaraa läpi Pohjanmaan lakeuksien kohti tuntureita.
Maaliskuussa ohjaaja muutti perheineen paikkakunnalle.
Talven ja kevään ennakkotutkimusmatkoilla on etsitty uusia kuvauspaikkoja, pystytetty toimipistettämme Leipomoa, joka toimii rekvisiitta- ja pukuvarastona sekä toimistona ja tukikohtana koko porukallemme.
Huhtikuun alussa haastateltiin ja kuvattiin uudet avustajat, joita tuli liki parisataa. Ilahduttavinta oli, että paikalle saapuvista nuorin oli sylivauva ja vanhin huiteli kohti yhdeksääkymppiä.
Viime viikolla puku-maskiosasto purki tavaroitaan Leipomolle.
Tällä viikolla tekniikan pojat keräilevät romppeitaan, testaavat niitä ja pakkaavat ne autoihin, jotka juna kuljettaa ensi viikon alussa pohjoiseen. Samaan yöjunaan pakkautuu tiimimme, joka seuraavana aamuna purkautuu ulos Kemijärven asemalle.
Näyttelijöistä Ria Kataja (Rauni) astuu ensimmäisenä kameran eteen. Siitä alkaa runsaan vuoden mittainen rutistus, jonka aikana kuvaamme 12 jaksoa Taivaan tulia.

Seuraa kuvauspäiväkirjaa 7.5 alkaen, niin tiedät mitä Kemijärvellä tapahtuu.