Kuvauspäiväkirja 2009

KUVAUKSET PÄÄTTYIVÄT. LOPPUTULOSTA VOIT KATSOA LOPPUVUODESTA 2010 .

12.6.2009 Näkemiin Kemijärvi!

Sataa kaatamalla, mutta se ei tahtia haittaa, sillä kaikki 12 osaa on nyt tehty. Tänään pakkaamme ja iltajuna haukkaa sisäänsä autoja ja ison kasan pitkän työrupeaman tehneitä tiimiläisiä ja näyttelijöitä. Tien päälle on lähtenyt jo autoja. Niissä kuskataan etelään valokalustoa, pukuja, huonekaluja ja rekvisiittaa. Tampereen päässä on vielä iso purku edessä. 

Keskiviikkona kuvasimme koko päivän perinneruokakilpailua Taivaan tulien aukiolla. Onni oli myötä, koska keskiviikko oli ainoa päivä koko jaksossa, jolloin aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja kylmä tuuli oli puhaltanut itsensä loppuun. Lavastusryhmä pystytti telttoja ja kojuja aamuvarhaisesta; me muut hyppäsimme kehiin ennen puolta päivää. Ja mikä riemastuttavaa, kemijärveläiset osallistuivat taas innolla kohtausten tekoon. Päivän päätti helikopterista otettu kuva, joka lähtee torilla juhlivasta väestä ja kaikkoaa kohti taivaanrantaa. Hieno päätös sarjalle. 

Eilen illalla söimme hyvin, hyvästelimme kemijärveläiset ystävämme, pidimme puheita, jaoimme lahjoja, kehuimme toisiamme ja tanssasimme ankarasti äänimiesten orkesterin tahtiin. Solistit vaihtuivat tiuhaan, sillä kaikki halukkaat saivat laulaa. Hilu, meidän eläkkeelle jäävä maskeeraajamme, veti niin tunteella Helismaata, että silmät kostuivat yhdellä jos toisellakin. Ria taas rokkasi meiltä viimeisetkin hikipisarat pintaan. Ilta päättyi tietenkin visailun ja karaoken merkeissä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

6.6.2009 Äksöniä siellä sun täällä 

Kolme päivää tehokasta toimintaa poliisilaitoksella, Suomutunturilla ja sairaalassa. Joka päivä olemme joutuneet hyvästelemään ainakin yhden näyttelijän, joka on tehnyt ansiokkaan rupeaman sarjassamme tai avustajan, jota ilman lopputulos olisi toisenlainen. Suomun poliisioperaatio vaati mukaan myös asiantuntijoita, joita saimme paikalliselta poliisilta. Tehokaksikko Tarmo ja Katri opastivat meitä kaikkia ja varsinkin avustajapoliiseja mm. oikeaoppisessa etenemisessä piiritystilanteessa. Kiitos heille. 

Paluumatka Suomulta sujui hauskasti lossilla, joka ylitti kapean salmen. Heti kun lossi irtosi laiturista, porukka hyppäsi ulos autoista ja tempaisi kamerat esiin. Muistikorteille taltioituivat kauniit vaaramaisemat, ripeät eväänsyönnit ja kahvinhörppäykset lyhyellä, noin parin minuutin matkalla sekä kanssamatkustajien tyytyväiset hymyt ja hölinät työpäivän päätteeksi. Kun lossi lähestyi laituria, porukka vetäytyi nopeasti autoihin ja autuaallinen hiljaisuus laskeutui kannelle. Tihentynyt, hauska hetki. 

Tänään sairaalaan pihaan saapui Rovaniemeltä asti pieni ryhmä, joka osoittautui Taivaan tulien fanclubiksi. He seurasivat iltapäivän ajan touhujamme tarinan viimeisten kohtausten parissa. Joimme yhdessä kahvit, lauloimme syntymäpäiväsankareille ja hyvästelimme heidät iltajunaan. Tapasimme niitä, jotka tarinaamme odottavat. Ei hullumpi konkretisointi.

3.6.2009 Viimeinen kuvausjakso alkaa 

Porukkamme on koolla toistaiseksi viimeistä kertaa. 11 osaa on kuvattu viimeisen vuoden aikana, 1 vielä tekemättä. Ensi viikon torstaina kaiken pitäisi olla valmista. Sitten alkaa leikkaajan, värimäärittelijän ja äänenjälkikäsittelijän työt. Liikkeelle lähtö tapahtui pienesti. Poliisilaitoksella pakkauduimme tutkimushuoneeseen, jossa Aimo ja Vanne pohtivat heitä jo pitkään vaivannutta tapausta. Viereisessä kuvassa ratkaisun hetki on ovella. Hiki valui sekä näyttelijöillä että meillä kameran takana olevilla, koska auringon valoa lykättiin kuvaan erittäin tehokkaalla lampulla. Aurinkoisia terveisiä lähetämme me kaikki kuvaajallemme Arille, joka on sairaslomalla. Parane pian! 
 

14.5.2009 Konkareita ja bongareita 

Toukokuun kuvaussessio alkaa olla lopuillaan. Enää kesäkuun työt ja Taivaan tulien toinen tuotantokausi on tehty. Olemme hyvästelleet jo monta näyttelijää yhteisen taipaleemme päätteeksi. Viimeksi eilen halasimme Aake Kallialan ja pappia esittäneen Markku Lukan.

 

Tosin aivan loppumetreillä olemme saaneet myös uutta vahvistusta kaartiimme: meillä on ollut ilo ja kunnia työskennellä todellisen alan konkarin Matti Raninin kanssa. Harva pystyy sanomaan, että työuraa on takana 64 vuotta. Olemme porukalla muistelleet Laineen Tuntematonta sotilasta ja Komisario Palmu elokuvia. Taivaan tulissa Matti esittää eläkkeellä olevaa rovasti Kuismaa, joka joutuu käymään elämänsä kipupisteitä läpi vielä kerran. 

Säät ovat vaihdelleet sateista kesäiseen auringonpaisteeseen. Maanantaina kuvasimme Aimon ja Vanteen kanssa piilopadolla kalastuskohtauksia. Käsikirjoitus ohitti armeliaasti saaliin nostohetken. Nelikiloinen hauki mökötti vasta haavissa, kun sitä kuljetettiin rannalta pois. Kannattaa tarkkailla, kuinka moni kala nousee oikeasti elävänä sätkien vai joutuuko näyttelijä avittamaan omilla toimillaan tilannetta ja vääntelemään kuollutta kalaa eläväksi. Kas siinä vasta taitolaji. 

Vähäisenä vapaa-aikana lintujen tarkkailu on ollut mielipuuhaa. Eilen pääsimme linturetkelle kemijärveläisen Pirkan opastuksella. Bongasimme mm komean merikotkan, mustalintuja, kurkia, hupaisia suokukkoja, jouhisorsia, kuoveja, vikloja ja hitaasti liitelevän suopöllön. Iltalukemisena olen selaillut lintukirjaa ja yrittänyt painaa mieleen eri lajien tunnusmerkkejä. Onkohan harrastus karannut käsistä, kun yhden kahvitauon aikana katselin äänittäjän mustavalkoisia kenkiä ja ensimmäinen ajatus oli: TELKKÄ.

 

10.5.2009 Ruusuja, kakkua ja karheeta kuorolaulantaa 

Tämä on jo toinen äitienpäivä, jonka vietämme Kemijärvellä töitä tehden. Perinteisiin kuuluu ruusujen jako, karhea ja ah niin tunteellinen tiimimme mieskuoron laulama Sä kasvoit neito kaunoinen ja kakkukahvit. Viime vuonna ruusut jaettiin ulkona ja satoi luntaräntää; tänä vuonna laulu kaikui komeasti kaupungintalossa, jossa kuvaamme parin päivän ajan. Kaunis kiitos meidän miehille ikimuistoisesta äitienpäivästä! 

Kesä tekee tuloaan hitaasti. Jäät helisevät vielä joessa. Toissa päivänä kuvauspaikan lähellä äänteli levoton varis. Hetken päästä meidän porukan lintuharrastajat huomasivat korkealla taivaalla liitelevän merikotkan. Seurasimme näytelmää, jossa terhakka varis hääti pois itseään kymmenen kertaa isomman merikotkan. Se syöksyili kuolemaa herjaten kohti isompaansa ja ajoi sen kohti horisonttia. Terrierin asenne. Kemijoen rantavesissä näkee myös kapustarintoja, telkkiä, liroja, rantasipejä, isokoskeloita, kuikkia ja sirrejä. Kiikarit kulkevat mukana sekä töissä että vapaa-ajalla.

7.5.2009 Kovaa menoa musiikin säestyksellä 

Olemme kuvanneet kaksi päivää vappua, huhtikuuta, kesäkuuta ja neljän koplan seikkailuja ja meno on ollut sen mukaista. Tunnelmat ovat vaihdelleet kauhusta liikutukseen. Tiimi on joutunut kuuntelemaan karua versiota Anniina-laulusta ja saanut kuunnella Kemijärven kirkossa kuorosovitusta Paimenpojan sunnuntaista.

 

Vapputorilla Kunnarin puhe on mäikännyt auringossa, sateessa ja raekuurossa. Vieraileva kuvaaja ja helsinkiläisvahvistus Petri Hyryläinen ei ollut kertaakaan aikaisemmin urallaan kokenut hetkeä, jolloin rakeet tippuvat niskaan juuri silloin, kun pilvet väistyvät ja aurinko alkaa paistaa. Välillä tuntuu siltä, että Kemijärvellä kaikki on mahdollista. No… ja totuuden nimessä ehkä muuallakin.

Yhden päivän vierailun sarjaamme koukkasi Carl Kristian Rundman, joka touhukkaana laulunopettajana yrittää vääntää laulajaa siitä, jolle laulunlahjaa ei ole annettu. Hauskaa meillä on ollut . Ohjaajakin on meinannut tikahtua nauruun monitorin äärellä.

 

21.4.2009 Aate vastaan räyhähenki 

Meillä on ollut erinomaisen hyvä tuuri. Sunnuntaina taivas alkoi tuupata sakeaa lumimassaa, joka oli vähiten toivottu olosuhde kohtauksiin, mutta kun toiminnan hetki koitti, sade lakkasi. Tuuli tosin myllersi puuskissa myrskylukemin. Tämän saivat tuntea nahoissaan kevyesti puetut näyttelijät ja erityisesti valomies Karri, joka kaatui tuulen voimasta parineliöisen heijastinlevyn kanssa ojaan. Tuuli pöllytti lunta kameran linssiin, jota kamera-assistentti Jyrki joutui pyyhkimään tämän tästä, mutta päivästä selvittiin. Tuntui jopa, että erityisolosuhteet terhakoittivat koko porukan. 

Eilen ja tänään puhalsi hyytävä tuuli,  mutta taivas pysytteli lähes kirkkaana.
Kuvasimme räyhähenkisen poikasakin edesottamuksia ympäri kaupunkia. Näyttelijät Arttu Kapulainen ja Jarkko Lahti ja kemijärveläiset Juho Malkamäki ja Petteri Laitinen reuhuavat Handena, Ranena, Kiminä ja Viksuna. Kemijärven viimeinen kommunisti Kunnari (Juhani Niemelä) joutuu myös nokakkain tämän sakin kanssa. Viritetyn auton pyöränkumit savuavat ja laulu raikaa.

Huomenna kuvaamme pubissa ja illansuussa suunnistamme Sallaan. Päästään retkelle. Maisema vaihtuu. Kivaa! 
 

19.4.2009 Sisältä sään armoille 

Kuvaamme tällä hetkellä osaa 10, jossa eletään huhtikuun loppua. Tarina sisältää 77 kohtausta, joista 48 tapahtuu saman päivän aikana. Nämä 48 kohtausta on kirjoitettu 25:een eri paikkaan, joista noin puolet on ulkona. Aikataulussa nämä samalle päivälle sijoittuvat kohtaukset on jouduttu ripottelemaan seitsemälle eri päivälle. Muutamia kohtauksia on siis jo tehty ja niissä aurinko on vahvasti läsnä. Tänään aloitamme loppujen kohtauksien kuvaamisen ja sitä jatkuu neljä seuraavaa päivää. 

Jännitysmomentin tarjoaa kevätsää, joka saattaa muuttua hetkessä. Nytkin tiirailen taivaalle ja seuraan netin sääpalvelua. Jostakin raosta auringon valo vielä pistää, mutta lännestä hiipii tasainen pilvimassa. Sekään ei vielä huoleta. Pahinta olisi sankka lumisade. Sisäkuvissa pystytään pelaamaan valoilla, mutta ulkona tulevat rajat äkkiä vastaan. Joskus kohtauksen voi siirtää sisälle, jos ilma on kamala eikä sovi kokonaisuuteen, mutta autoajelut on tehtävä jänkhällä.

16.4.2009 Huikaisevan valon alle 

Taivas on kirkas, lumipeite maassa ja meillä etelän ihmisillä on äkkiseltään silmät sirrillään. Onneksi ensimmäinen kuvauspäivä eilen alkoi sisältä, Sinikan kotoa ja päätyi vasta illan suussa ulos järven jäälle. Jouduimme tarkkailemaan pilvien liikkeitä auringon suhteen oikean valaistuksen vuoksi. Oma tuijotteluni ainakin meni överiksi, koska päivän päätyttyä epämääräinen keltainen läntti näkyi siellä, minne ikinä vain katsoin. Onneksi se hiipui pikkuhiljaa pois. Olin tyhmä; aurinkolasit makasivat repun pohjalla. 

Hurmaava näyttelijäkaarti pyörähti eilen Kemijärvellä: Sari Havas (Sinikka), Kai Lehtinen (Kekki) ja kuvassa iloisesti naurava Minna Kivelä (Leena Junni). Paikallisista voimista oli mukana Veera Hoisko (Sini). Tänään mennään putkan hämärään ja jopa pimeään. 

 

 

15.3.2009 Tuokiokuvia kahdelta päivältä

Kaksi kuvauspäivää takana. Kemijärven aamu valkenee harmaana ja hiljaisena. Avonaisesta hotellihuoneen ikkunasta kantautuu sisään lipputankojen narujen kilkatusta, kauempaa pikkulintujen sirkutusta ja variksen hajamielistä raakuntaa.
Tässä kuvia kahdelta päivältä. 

Rauni ja Oula lohduttavat hädissään olevaa Siniä. Jaksan aina vain ihmetellä näiden nuorten keskittynyttä ja ammattimaista otetta näyttelemiseen. Hyvä Veera! Hyvä Janne! Ja tietysti myös Ria.

 

Rauni ja Erkki joutuvat käymään läpi monia vaikeita tilanteita omassa ja muiden elämässä.

 

 

Kameran ja näyttelijän täydellinen yhteistyö vaatii joskus karunnäköisiä maamerkkejä. Levottoman liikkumisen jälkeen näyttelijän on luontevasti löydettävä tarkalleen tähän paikkaan muun toiminnan ohella. Lattiaan ei luonnollisestikaan saa tuijottaa. Villasukkien sisällä on Raunin jalat.

 

Kemijärven Lapponia-sairaalassa kuvataan dementiaosaston elämää.     Ria, Risto ja Heli kuuntelevat Vänän ohjeita kohtauksen kulusta.

 

 

Erkki pitää hoitajille tiedotustilaisuutta, joka järkyttää ainakin yhtä hoitajaa.  Tämän kuvan porukka on saapunut tähän ahtaaseen kahvihuoneeseen kuka mistäkin. Kemijärviläiset sairaanhoitajat Aino ja Kirsti jalkapelillä lähitienoolta, Heli Sirviö ilmojen halki New Yorkista, Pirjo Leppänen autoillen Rovaniemeltä ja Juha Veijonen lentäen Helsingistä.

25.2.2009 Pilkiltä baariin

Pitkästä aikaa pilvimassa rakoili ja pääsimme nauttimaan auringon valosta. Viimeinen kuvauspäivä Riitan talolla alkoi hopulla, koska päätimme tehdä muutamia ulkokohtauksia uudelleen juuri auringon valon vuoksi. Halusimme myös kuvan talon ohi kiitävästä junasta. 
Kaikki saatiin, mitä haluttiin.

Ruokatunnin jälkeen siirryimme jäälle. Mikä valo ja rauha! Tosin rauha rikkoontui, kun aloitimme kohtauksen rakentamisen, pilkkireiän kairaamisen koneella ja oman melskaamisemme. Pilkkimiskohtaus oli Konstan viimeinen. Kiitimme ja hyvästelimme tämän mainion nuoren miehen, josta varmaan vielä kuullaan.

Jäältä siirryimme hotellimme alakerrassa olevaan ravintolaan, jossa kuvasimme pari kohtausta Aimon eli Vesa Kietäväisen kanssa. Avustajat humppasivat pohjoisen oman pojan Jarkko Honkasen musiikin tahdissa. ”Luu kouraan jää, tää on lesken elämää…” Valot välkkyivät ja kilot saivat kyytiä. Ja Aimoa vietiin…

Päivän päätteeksi suurin osa meistä jäi vielä pubivisaan. Joukkueita oli 12 ja pääpalkintona kimmelsi digikamera. Tiukan taiston jälkeen paikallinen joukkue voitti, eikä ensimmäistä kertaa, mikä aiheuttaa ainakin yhdessä meidän joukkueista poskilihasten kiristelyä, vaikka kisan aikana toistetaan ja alleviivataan, että kyseessä on leikkimielinen kilpailu. Häviäminen on taitolaji. ”Luu kouraan jää…” 

23.2.2009 Lepoa ja rauhaa

Tässä muutama tuokiokuva tämän päivän ruokatunnilta, jonka vietimme Kuusivaaran vanhalla asemalla. Kuusi kuvauspäivää takana, neljä edessä. 

Tukevan aterian jälkeen yksi toisensa perään etsii sopivaa paikaa sulatella ruokaa ja olla hiljaa. Kun tilaa on vähän, sopu sijaa antaa.

 

 

 

Joku on vain hiljaa, joku vetäytyy sivummalle ja soittaa puhelun kotiin, joku juttelee työkavereiden kanssa ihan muita kuin työhön liittyviä asioita, joku ottaa kymmenen minuutin tirsat ja herää sen jälkeen ikään kuin uuteen päivään.

 

 

Joku ei tarvitse ollenkaan lepohetkeä, vaan huvittaa ympärillä olevia työkavereitaan älyttömillä jutuillaan, joita syntyy vain täydellä mahalla, kun veri on pakkautunut vatsalaukkuun. Rennon energian määrää ja laatua voi vain ihailla.

Kun työpäivät ovat pitkiä ja yö tuntuu kuluvan liian nopeasti, ruokatunti katkaisee päivän ja suo mahdollisuuden sulkea väsyneet silmät hetkeksi. Tiimin keski-ikä lähenee viitäkymmentä, päiväuni-ikäisiä siis. Krooooh-phyyyh.
 

 

21.2.2009 Uusia voimia kehiin

Uudelle kuvauspaikalle, radan varrella olevalle talolle, oli matkaa tovi. Tie kapeni kapenemistaan ja loppupätkä ajettiin tiukasti keskellä tietä, ettei oja haukkaa. Pakkanen oli hilliintynyt, mutta puuskittainen tuuli ja lentävä lumi pakottivat meidät vielä tiiviisti toppa-asujemme sisään.

Tänään kaksi uutta näyttelijää aloitti työrupeamansa: Eija Kyllönen Riittana ja 8-vuotias kemijärveläinen Konsta Pöyliö Riitan poikana. Konsta on luotu kameran eteen. Heti ensimmäisessä kohtauksessa Konsta sai läjän ohjeita, joita noudattaa. ”Katso kameran linssin vasemmalla puolella olevaa teippiä. Toiminta nyt! jälkeen laske mielessäsi seitsemään ja sano repliikkisi. Vastarepliikin jälkeen laske mielessäsi viiteen ja kävele puomille. Pysähdy ja katso taaksesi. Ja kun vastanäyttelijä on ennättänyt polun mutkaan, juokse kotia kohti.” Konsta teki työtä käskettyä. Tekniikan pojat ihmettelivät moista muistia ja keskittymiskykyä. Se oli aplodien paikka. 
Iltapäivällä siirryimme sisätiloihin. Kylmillään olevasta talosta oli loihdittu viihtyisä koti. Kaasulämmittimet ja puhaltimet tuuppasivat lämpöä ja illan pimetessä aggregaatin tuottama sähkö takasi meille riittävästi valoa. Kun lähempänä puolta yötä työt oli tehty ja purku saattoi alkaa, otsalamppujen omistajat olivat vahvoilla. Kevyessä myterissä tavarat pakattiin autoihin ja autoletka aloitti matkansa halki pimeyden kohti Kemijärven valoja.

19.2.2009 Meillä on ongelma: lumi narisee 

Päivä alkoi Sinikan kotona ulkokuvalla, jossa Kai Lehtinen ja Minna Kivelä seisovat ja keskustelevat hiljaa. Kuva rakentui niin, että kamera lähestyy tilannetta hitaasti nurkan takaa. Rakennettiin siis rata. Ensimmäisessä harjoituksessa äänittäjä Pekka huomasi, että nyt jokin natisee ja narisee pirusti. Kameraa lykkäävän herra Tulpon askeleethan ne lumella narisevat. No, radalle leviteltiin mattoja, mutta lisäksi herra Tulppo otti pois saappaansa ja kahisevan haalarinsa. Villasukilla ja välihousuilla mentiin seuraava otto, joka oli äänellisesti kelpo. 

Päivän viimeisessä kohtauksessa liikuttiin surullisissa tunnelmissa, mutta purun jälkeen meno muuttui. Me naiset jäimme kuvauspaikalle viettämään naisteniltaa. Söimme hyvin, nautimme kuohuviiniä, saunoimme, kieriskelimme hangessa ja jaoimme toisillemme käytännöllisiä neuvoja elämämme helpotukseksi ja sulostuttamiseksi. Tässä yksi: jos et halua mennä kauneusleikkaukseen, mutta kasvojesi veltostunut iho häiritsee sinua, tee ohimoille ja korvan taakse todella tiukkoja lettejä. Testattu ja todettu toimivaksi.

 

18.2.2009 Minuuttiaikataulu paukkuu pakkasessa

Aamu valkeni kylmyyteen. Pakkasmittari oli jämähtänyt -32 asteeseen. Juna, jolla suurin osa tiimistä saapui, oli onneksi ajallaan. Päivänkulku meni jotakuinkin näin.
Klo 9.40 juna saapuu, tiimi kuljetetaan kahdella kyydillä tuotantotilaamme Leipomolle. 
Klo 10 ripeät kahvit, kamojen tsekkausta, jonka aikana ilmenee ongelmia kameran sähköisessä tarkennuksessa. Vakavia ilmeitä, muutama puhelinsoitto, päätetään pärjätä. Kuvausautot pakataan, lämpöasut vedetään päälle ja koko konkkaronkka kaasuttelee ensimmäiselle kuvauspaikalle hivenen myöhässä.
Klo 11 aurinko on lämmittänyt pakkasmittaria hivenen. Kamera kannetaan tien poskeen, näyttelijä häviää potkurin kanssa mutkan taakse alkupaikkaan. Kameran takana olevaa tiimiä varoitellaan hengityshöyryjen näkymisestä kuvan etualalla. Ollaan hengittämättä. ”Toiminta nyt!” ja Aake Kalliala potkuttelee Kallunkina halki lumisen maiseman. Ensimmäinen kohtaus on purkissa. Siirrymme parin sadan metrin päässä olevan lähikaupan eteen.
Klo 11.30 kuvaamme kaupan ulkopuolella ylimääräisen kuvan. Autoja siirrellään, avustajilta kerätään tietoja. 
Klo 11.45 siirrymme kauppaan, jossa on ahdasta meidän tulomme jälkeen. Avustajia, lamppuja, kameraa, tavaroita ja meitä tiimiläisiä siirrellään kuvien mukaan. Ahtaus lisää tekemisen vaikeuskerrointa: lamppujen paikkoja on vaikea löytää, äänittäjät taipuilevat mikrofonien ja puomien kanssa hyvin epäergonomisiin asentoihin ja näyttelijä joutuu puikkelehtimaan sujuvasti ja sukkelaan kaiken pystytetyn roinan keskellä. Aikataulu venyy, ottojen määrä kasvaa. Lopulta koko paketti on kasassa. Hyvä tuli! Purku.
Klo 13.15 siirrymme ulos. Olemme noin puolituntia myöhässä. Pikainen kameran ajoradan rakennus. Ne jotka ehtivät, juovat kahvin lennossa. Vänä treenaa avustajien kanssa repliikkejä. Noin viisi ottoa ja kohtaus on siinä. Purku ja siirtyminen keskustaan. 
Klo 14.10 postin edessä yhden kuvan kohtaus. Samaan aikaan rakennetaan ajorataa toisaalla. Kello tikittää, mutta sen kiivas tikitys on syytä unohtaa ja keskittyä tekemiseen. Aake improvisoi satunnaisen jalankulkijan kanssa kohtaukseen lopun, joka räjäyttää meidät nauruun. Nauramme naurun loppuun, vaikka on kiire. Sitten purku ja siirtyminen muutaman korttelin päähän.
Klo 14.30 auringon valo lämmittää. Kameran ajolaite nostetaan radalle. Ylimääräiset tavarat pois kuvasta, Aaken lämpötakki sivuun ja harjoitus ja heti perään kuvaus. Purku ja siirtyminen korttelin päähän.
Klo 14.40 valmistellaan viimeistä ylimääräistä kuvaa ennen ruokatuntia, jossa Aake menee taas potkurilla. Kellon tikitys rauhoittuu, koska tiedän, että kohtaus ennätetään tehdä.
Klo 14.50 Purku ja syömään. Syvä huokaus ja muutama rauhallinen hengenveto.
Klo 15-16 ruokatunti. 
Klo 16 siirrymme sisätiloihin kirkkoherranvirastoon. Aurinko laskee klo 16.42, joka tarkoittaa sitä, että ikkunasuunta täytyy saada kuvattua ensin ja ennen valon laskua, koska kohtaus tapahtuu päivällä. Mukana ovat Aake ja näyttelijä Riitta Toropainen Oulusta sekä kaksi oikeata virkailijaa paikanpäältä. Tekeminen on sujuvaa ja joutuisaa.
Klo 17.30 päivä päättyy.

Aurinko on laskenut ja pakkanen kiristyy. Ja hengitys tasaantuu. 

21.1.2009 Tää keissi döfää ja ukkua putkaan 

Saimme sarjaan uuden näyttelijän. Konsta Mäkelä tuli ja rakensi rikoskomisario Vanteen hahmon Helsingin huumeyksiköstä eteemme. On mielenkiintoista seurata vierestä, mistä palikoista näyttelijä ohjaajan avustuksella roolin kokoaa. Molemmilla on mielikuva; yhteisten keskustelujen kautta mielikuva tarkentuu; puvustaja ja maskeeraaja tuovat omia ideoitaan mukaan; rekvisiitta on myös avuksi; pikkuhiljaa palaset loksahtavat paikoilleen ja rooli on valmis. Vanteen asenne saa poliisilaitoksen elämän nitkahtelemaan, kun kaksi työkulttuuria ja kieltä törmää.

Tänään siirryimme kalustomme kanssa paikalliseen yökerhoon, joka muokattiin valoin ja lavastein meidän tarpeittemme mukaiseksi. Kemijärven lukiolaiset osallistuivat antaumuksellisesti ja keskittyneesti monen kohtauksen tekoon, mistä heille suuri kiitos! Etukäteen jännitin, minkälainen yhdistelmä viimeinen kuvauspäivä, kova melu, savu, välkevalot ja iso avustajaporukka on, mutta kaikki meni loistavasti. Tekno soi, värivalot loivat oikean tunnelman ja nuoriso jaksoi tanssia. Ja kun pikkurooleissa, kuten portsarin rooleissa, on alansa oikeita osaajia, lopputulos on uskottava.

Lempeässä pakkasessa purettiin tavarat autoihin, siirrettiin ne Leipomolle, ja autokuskimme Pekka kuskasi lähes koko konkkaronkan yöjunaan. Palaamme Kemijärvelle kolmen viikon paussin jälkeen. Kuvaukset jatkuvat 18. helmikuuta. Nauttikaa lumesta ja talvesta! 
 

 

19.1.2009 Ambulanssista teho-osaston kautta palokuntaan 

Kolme päivää olemme rasittaneet Kemijärven tukirakenteita. Viikonloppuna kuvasimme sairaalassa, koska silloin häiritsemme normaalia toimintaa vähiten. Aulatiloissa, ensiavussa, heräämössä, kirurgisella osastolla ja lääkärin vastaanottohuoneessa hääri iso porukka meikäläisiä kantaen tavaroita paikasta toiseen. Osa kohtauksista tapahtui myös Rovaniemen sairaalassa. Lavastusosasto häivytti Lapponia-sairaalan omat tunnusvärit ja muokkasi tiloja neutraalimpaan suuntaan. Paikalliset terveydenhoitajat neuvoivat meitä tekemään kohtaukset oikein, koska tarinassa oli läjäpäin erilaisia tilanteita. Näyttelijät Ari Myllyselkä ja Kari Koivukangas ottivat haltuun lääkärin roolit. Oikeat ensihoitajat pakkasivat potilasta(=yhtä meidän näyttelijää) pakkasessa monta kertaa ambulanssiin, koska kuvan pienet yksityiskohdat eivät heti osuneet kohdalleen. Välillä oli tunne, että touhumme häiritsee potilaita, mutta hoitajat vakuuttivat, että poikkeustilanne vain piristää: on jotain, mitä seurata. Tätä oli uskominen.

Tänään aamupäivällä valloitimme ala-asteen tietokoneluokan tunniksi ja illansuussa palokunta saapui varmistamaan yhden kuvauspaikan turvallisuuden, jossa etelästä tulleet tehomestarit olivat viritelleet koko päivän omia juoniaan. Huomenna siirrymme poliisilaitokselle, joka on lavastettu miljöö. Sairaala, koulu, palokunta ja poliisi. Olemme siis perusasioiden äärellä.

16.1.2009 Me kestämme kylmää 

Eilen aamulla pakkasmittari näytti -26 astetta Celsiusta. Tiedossa oli paljon ulkokuvia. Kolme vuotta sitten tammikuussa, kun kuvasimme moottorikelkkaonnettomuutta, pakkanen laski -39 asteeseen. Kamat toimivat, ihmisetkin. Ja kun tämä kokemus on takana, eilinen kylmyys ei tuntunut juuri missään. Osaamme tietysti varustautua hyvin. Vänällä on poronnahkanutukkaat; tiimiläisillä villaa, huopaa, untuvaa ja tanakkaa kerrospukeutumista. Näyttelijöiden kenkiin ja lapasiin tungetaan lämmittimiä ja isot lämpötakit suojaavat viimalta ja kylmältä. 

Ja meidän ihana Irene pitää huolta sisäisestä lämmöstä. Hän tuo paikkaan kuin paikkaan kuumaa juotavaa ja pitää meistä hyvää huolta kaikin tavoin. Tänään meidän tuotantotukikohdassa tuoksui hyvältä, kun Irene paistoi uunissa kampanisuja, ja eilen saatiin lämmintä taatelikakkua. Syystä paikkaa kutsutaan leipomoksi, vaikka se entinen leipomo onkin.

Mitäs kuvattiin? Ambulanssin kiitoa pimeässä yössä, yksinäisen miehen epätoivoa, autolla ajelua, koululaisia, unikuvaa, miesten riitoja ja talvisia maisemia. Huomenna siirrymme sairaalan sisätiloihin ja pakkanen laskee.

 

 

 

14.1.2009 Sateesta pakkaseen 

Kolmen kuukauden kuvauspaussin jälkeen olemme palanneet tänne Kemijärvelle. Maanantaina kuulemma satoi vettä, tiistaina lumi peitti maan ja tänään keskiviikkona, ensimmäisenä kuvauspäivänä, pakkanen viimeisteli talven. Illansuussa mittari näytti jo -24 C. Kaunista on; tähtikirkas taivas aukeaa yllä. Tätä on oikea talvi.

Lämmönsäätely on taitolaji talvikuvauksissa, kun hypitään sisältä ulos ja takaisin. Aloitimme tänään ulkokohtauksella ja jokainen oli tuhdisti pukeutunut. Seuraavaksi siirryimme sisälle. Hatara autiotalo oli esilämmitetty kaasulämmittimillä. Toimiva puuhella kuumitti vieressä seisovaa. Lämpöä piisasi, mutta pian se myös karkasi, kun ovissa rampattiin edestakaisin milloin minkäkin tavaran vuoksi. Silmälaseilla varustettu ihminen sokeutui hetkeksi, kun siirtyi pakkasesta sisään ja rillit vetivät huuruun. Kaiken tämän keskellä meidän näyttelijät Aake, Ilkka ja Panu yrittivät pitää itsensä lämpiminä mm hulvattomia juttuja suoltaen.

Illan tullen meno vakavoitui. Aake Kalliala Kallunkina ja Juhani Niemelä Kunnarina rakensivat Vänän kanssa hurjia ja koskettavia kohtauksia. Päivän päätteeksi siirryimme vielä ulos. Kameran piuhat tönkkööntyivät jo niin pahasti, että kameramiehen täydellinen steadicam-työskentely estyi. Johdot otettiin irti ja homma onnistui. Työryhmän pakatessa romppeita autoihin pimeässä leijui sankka hengityshöyry. Hyvä päivä pulkassa.