Hannan päiväkirja

12.9.2008
Pitkään odotettu matka peuramaalle koitti ja ura ratsastuksenohjaajana lähti käyntiin. Paikka on älyhieno ja hepat tottakai makeita. Alussa tuntui ylimääräistä energiaa olevan (vai oliko se meidän jännityksestä?), mutta pian helpotti ja kaikki tuntui järkeviltä tapauksilta. Toki kaikki ovat persoonia, mutta varmasti tosi sopivia tähän hommaan.
Me tallitytöt ja -poika ratsastettiin viikko hevosia ja sitten saatiin julkkiksetkin paikalle. Kaikki oli hienolla fiiliksellä ja innoissaan lähdössä ratsastaan. Kike oli aivan huippu, tuli meille annetun Dalina-hepan kanssa tosi hienosti toimeen ja hyppäsi selkäänkin kun vanha tekijä. Ratsastus meni loistavasti! Pikkuisen ekassa laukassa meinasi tasapaino heittää ja Kike päätyä tutkimaan maneesin pohjaa, mutta pian saatiin varmuutta siihenkin ja laukkaaminen sujui mallikkaasti. Kevennys löytyi ravissa eikä harjoitusravikaan ilman jalustimia tuottanut ongelmia. Tästä on parempi kuin hyvä jatkaa, innolla odotetaan huomista Ü

20.9.2008
Päivät on mennyt älyttömän nopeasti. Ollaan reenattu ahkerasti ja Kike on kehittynyt aivan valtavasti. Ravailu Kikeltä sujuu jo kuin vanhalta tekijältä eikä laukkaaminenkaan pelota enää. Ollaan reenattu paljon tarkkuutta, eli pujottelua, puomin päälle pysähtymistä, siirtymisiä jne. Niin, että Kike saisi mahdollisimman varman olon siitä, että heppa on täysin hänen hallinnassaan. Heppamme on myös melkoisen hidas aloittelijalla, joten välillä yritetään kaasutella kunnolla ja saada heppaa hereille. Kike on päässyt tutustumaan myös maastolenkkeihin. Ratsastus on nyt turvallisella ja vahvalla pohjalla. Kike luottaa itseensä ja hevoseen. Tästä on hyvä jatkaa laukkaharjoituksia ja lisätä myös esteitä reeneihin.
Itse olen tosi hyvällä mielellä, viihdyn Peuramaalla tosi hyvin. Olen rakastunut Vesa-hevoseen ihan täysin. Yleensä suurin osa hevosista on mulle vaan hevosia, toki kaikki ihania ja omia persooniaan, mutta Vesa on aivan eri luokkaa. Tykkään ihan jokaisesta hevosesta, mutta sellaisen totaalisen lempparin suhteen olen aika nirso. Vesassa on niin sitä jotain! Olen aivan rakastunut Ü

27.9.2008
Ensimmäinen pudotus on ohi ja mukana ollaan vielä. Kike teki niin hienon radan, etten ollut uskoa. Harjoituksissa oltiin reippaasti hitaimpia ja ehti jo tuntua, että koti kutsuu. Mutta jotenkin uskomattomasti Kike tsemppas ja oli itse asiassa aivan kärkikahinoissa mukana. Vautsi! Markushan se sitten joutui maitojunalla kotiin… Kyllä harmittaa! Markus toi ainoana poikana niin paljon meidän porukkaan ja oli persoonaltaan aivan ihana. Kyllä tuntuu oudolta kun Markuksen huone on tyhjä.

Reenit jatkuu ja kisassa on ihka oikeita esteitä. Pikkuisen on vielä hakusessa osaksi Vesan raa’an hyppytyylinkin, mutta koko ajan kehitytään. Esteet onneksi pysyy vielä melko pieninä ja ruumiilta vältytään. Vai vältytäänkö? No ei. Tiistain estetreenit kaatosateessa sai tosi kurjan käänteen Oskarin tippumisesta. Hirmu harmi juttu! Toivotaan, että Oskari kuitenkin toipuu nopeasti.

Kisakaan ei ollut ihan yllätyksetön, Ismon ja Donin suoritus hylättiin. Meidän suoritus ei ollut paras mahdollinen, Kike ei ollut vireessä ja heppa oli ihan untenmailla. Mut täällä vielä ollaan ja ens viikoks petrataan!

4.10.2008
On ollut niin outoa, kun tyttöjä onkin enää neljä! Tosi hiljaista ja tyhjää meidän kämpässä. Tällä viikolla on kouluratsastusta luvassa ja Kyran vierailu. Ollaan yritetty kovasti treenata ja laukkakin on alkanut nousemaan. Aika työn takana se on ollut ja vieläkin saa raipalla auttaa, mutta edistystä silti.

Kyran valmennus oli älyttömän mielenkiintoinen ja julkkikset sai siitä varmasti ihan hirveästi irti. Kisaan lähdettiin hyvällä mielellä, mutta ensimmäistä kertaa hevonen tuntui hieman epävarmalta. Rata ei oikein sujunut ja olimme ansaitusti pudotuksessa. Mutta, meidän onneksemme tällä viikolla kenenkään ei ollut määrä pudota! Nyt on pakko ottaa aivan hirmuinen spurtti ja vakuuttaa tuomarit siitä, että meidät kannatti pitää täällä.

11.10.2008
Tällä viikolla oli jännät fiilikset. Ollaan tiputtu kovasti kelkasta Kiken kanssa ja kaula muihin kasvaa. Vesan kanssa on kovasti laukkaongelmaa eikä Kiken itsetunto ole vahvimmillaan. Maanantain estetunnille otettiin hevoseksi MG, mutta sen kanssa laukka sujui vähän liiaksikin. Esteitä laskettiin parikytsenttiä aina Kiken vuorolle eikä meno näyttänyt kovin vakuuttavalta. Itse olen kovassa kuumeessa ja tosi harmissani, etten yhtään pääse tsemppaan Kikeä.

Tiistaina tuli Piia Pantsu. Kiken ratsastuksessa tapahtui jotain aivan käsittämätöntä. Kike viiletti Vesalla pitkin kenttää, esteet meni tuosta noin vaan suit sait sukkelaan. Kikelle jäi aivan uskomaton fiilis enkä mä ollut uskoa koko asiaa todeksi! Keskiviikon kisaan otettiin kuitenkin Vippe pitkän pohdinnan jälkeen, sillä tehtävä olisi ollut Vesalle liian vaikea. Kike ratsasti aivan uskomattoman hyvin ja teki puhtaan perusradan ainoana Viivin kanssa poikien tippuillessa satulasta. Uusinnassa Kike teki mielettömän pienen tien ja sehän sitten vei voittoon. Hyvä me! Ikinä, ikinä en olisi uskonut, että tapahtuu tällainen nousu muutamassa päivässä. Kike on ratsastanut niin hienosti! Tästä on aika mieletöntä jatkaa