Jannikan päiväkirja

12.9.2008
Matka Peuramaalle sujui mutkien ja myöhästymisten jälkeen hyvin, tulimme Emmin ja Markuksen kanssa samalla kyydillä, ainoastaan puoli tuntia myöhässä. ;) Paikka oli hieno, ja ihmiset mukavia. Hevoset olivat kaikki erilaisia, mutta mukavia tyyppejä.
Ensimmäinen viikko tutustuttiin toisiimme ja hevosiin, mutta aika kului yllättävän nopeasti. Heti ensimmäisten päivien jälkeen tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme pidempäänkin, ja harmittaa jo valmiiksi että joku meistä joutuu jo kohta lähtemään kotiin.
Hevosista ihastuin aivan ensimmäisenä Rinaan, aivan huipputyyppi! Juuri minun tyyppinen hevonen sekä hoitaa että ratsastaa. Vesa on myös mainio, voisin ottaa sen kotiin vaikka heti.
Julkkisten kanssa oleminen on erilaista, sekä rankkaa. Taiteilijat ovat taiteilijoita…

20.9.2008
Viime viikko oli alkuviikosta todella vauhdikasta, ja Okekin kehittyi hurjaa vauhtia Minnan ja Mikonkin tunneilla. Muutenkin opettelun kanssa ollaan menty hurjaa vauhtia eteenpäin, ja sekä hevonen että ratsastaja ovat pysyneet toistaiseksi terveinä, Oskarin selän reistailua lukuun ottamatta.

Vippe on kyllä aivan huippu opetushevonen tähän tehtävään, rauhallinen mutta silti tarpeeksi luonteikas opettamaan ratsastajaa kohtelemaan hevosta oikein. Tämä meidän oman arvonsa tunteva herra kyllä muistaa huomauttaa takapäällä jos pohjeavut ovat liian kovia, tai jos muuten vain ratsastaja kohtelee väärin. Toisaalta kuitenkin äärimmäisen täsmällinen ja nöyrä tyyppi. Mistä tämmöisiä saisi kymmenen omiin opetustehtäviin?

Muiden kilpailijoiden kanssa välit lähentyvät kokoajan, ja vapaa-aikakaan ei käy tylsäksi. Eihän täältä enää pois haluisikaan nyt kun on päässyt ”sisään porukkaan”, tosin hiemanhan tässä koti-ikävä alkaa painaa, ja kavereitakin alkaa olla ikävä. Mutta kerranhan tämmöinen tilaisuus vain eteen tulee, pakko ottaa kaikki irti. =)

27.9.2008
Eilen harjoituksissa oli pientä kaaosta, kun opettajat ja hevoset hermostuivat kaatosateesta, ja kilpailijoiden keskittyminen oli aivan kaikkialla muualla kun itse ratsastuksessa. Valitettavasti viimeisen esteen jälkeen hevonen ja ratsastaja lähtivät eri suuntiin, ja Vippe säikähti Oken reaktiota, ja tuloksenahan oli harmittoman näköinen maahan tumpsahdus, jossa rytäkässä kuitenkin Vipen jalka osui Oskarin jalkaan; tuloksena pidempää kuntoutusta vaativa lihasvamma. Valitettavasti sehän tarkoittaa sitten sitä, että meidän ura Tallitähdissä päättyi tähän.

Mukaan täältä tarttui paljon hienoja kokemuksia, ja totta kai myös hampaiden kiristelyjä kun 7 nuorta asuu saman katon alla, ja tuijottelee toistensa naamoja 24/7. Jokaisesta kilpailijasta tuli kuitenkin minulle todella läheisiä, ja toivon että olemme paljon tekemisissä myös ohjelman jälkeenkin. Näin hyviä tyyppejä tapaa harvoin! Hevoset olivat aivan mahtavia persoonia kaikki, ja onkin hienoa seurata sitten sivummalta kuka voittaa Rinan, ja miten kehittyminen jatkuu ohjelman jälkeen. Tsemppiä kaikille jatkoon, ja nähdään myöhemmin. =)