Don Quijote ja pudotustentti

Don Diego de Miranda 

Flunssa alkaa jo vähän hellittää, nenä vuotaa vaan jatkuvasti. Koulussa käsittelimme estar- ja ser-verbejä, nyt menin niiden kanssa aivan täydellisesti sekaisin! Tuntien jälkeen kävimme tuttuun tapaan syömässä koulun kahvilassa, siellä tarjoilijat osaavat jo joka kerta kysyä että montako meitä tänään on tulossa, joko taas joku on lähtenyt kotiin? Kokoonnuimme ruoan jälkeen yhteen koulun isoista luokista, sinne tuli paikalle espanjalainen ohjaaja ja hänen puvustaja vaimonsa. Aloitimme Don Quijoten harjoittelun, minun roolini on don Diego de Miranda. Hän on aatelismies, jonka luokse Don Quijote ja Sancho pancha saapuvat ja pyytävät yösijaa. Teimme lukuharjoitusta moneen kertaan, teksti oli yhtä tankkausta. Onneksi saimme tietää ettei tekstiä tarvitse opetella ulkoa, vaan saamme lukea sen korteilta. Esitys on kuitenkin jo huomenillalla! Kotona yritin kääntää omia vuorosanojani suomeksi, jotta olisin edes vähän tajunnut mistä siinä keskustellaan. Angela auttoi minua kovasti selittämällä vanhahtavien sanojen merkitystä ja tekstien sisältöä. Lisäksi opettelin lausumista Angelan korjatessa ääntämisvirheitä. Angelan luokse oli saapunut taas uusi ranskalaisten opettajien ryhmä, jotka myös auttoivat tekstin selventämisessä. Onneksi joukossa oli yksi saksankielen opettajakin, joten osan sanoista saimme käännettyä saksaksi, jota ymmärrän kuitenkin paljon espanjaa paremmin.

Esitys

Tänään oli kieliopissa vuorossa futuuri ja harjoittelimme sitä antaumuksella. Kahdeltatoista Almudena käski laittaa yhtäkkiä kirjat pois ja saimme eteemme seuraavan pudotuskokeen. Kirjallisen osion lisäksi oli lopussa suullinen osio, jossa kaikki kävimme yksitellen juttelemassa Almudenan kanssa. Suullinen osio ei todellakaan mennyt hyvin, en osannut sanoa Almudenalle edes matkustavani lentokoneella, kun hän kysyi miten matkustan yleensä Itävaltaan ystäviä katsomaan. Kokeen jälkeen tuntui siltä, että ei se edes kovasti haittaisi vaikka nyt putoaisin, olen kuitenkin saanut jo hyvän pohjan kielen jatko-opiskelua varten ja lisäksi olen kokenut valtavasti uusia asioita. Tuntien jälkeen kävimme Don Quijotea vielä porukalla läpi, nyt oli kaikkien lausuminen kuitenkin jo selkeästi parantunut. Piipahdin kotona ottamassa pienen siestan ennen esiintymistä. Meille oli hankittu paikallisesta teatterista oikein kunnon rooliasutkin. Esityksemme oli ”Irish Rover Theatre” –baarissa, jossa on takana oikein esiintymislavakin. Ohjaaja kävi antamassa meille viime hetken ohjeet vielä, sitten laitoimme rooliasut päälle ja meille miehiä esittäville maalattiin Ellan ripsivärillä parta ja viikset. Rooliasu oli tuskastuttavan kuuma ja hiki valui solkenaan jo hyvissä ajoin ennen esitystä. Meidät pidettiin esiripun takia näyttämöllä piilossa ja kuulimme ainoastaan kuinka puheensorina toisella puolella yltyi. Kristo kävi kertomassa että väkeä on tullut todella paljon, ilmeisesti hän tahtoi vain lisätä meidän jännitystä. Esiripun noustessa huomasimme kaikkien isäntäperheiden olevan paikalla! Lisäksi Angela oli tuonut meidän ranskalaiset opettajatkin mukanaan sekä Ianin. Esitys meni hienosti, yleisö nauroi välillä tosi paljon, vaikea sanoa mikä oli niin hauskaa, itse kun en muiden vuorosanoista paljoakaan ymmärtänyt. Meidät taputettiin lavalle vaikka kuinka monta kertaa, lisäksi saimme kukkia. Hyvin menneen näytöksen kunniaksi jäimme baariin porukalla siiderille, tosin ongelmana oli aluksi se että Ellan maskara oli ilmeisemmin ollut vedenpitävää, joten johan siinä koko naama helotti, kun sitä partaa yritettiin pestä vessassa pois.

Pudotustentti

Aamiaispöydässä ranskalaiset opettajat kehuivat valtavasti meidän esitystä, eivätkä voineet ymmärtää että me olemme opiskelleet kieltä vasta niin lyhyen aikaa. Koulussa tuntui siltä että kaikilla oli aikalailla puhti poissa eilisen rankan päivän jälkeen, kävimme kuitenkin taas uusia kielioppiasioita läpi, nyt oli vuorossa imperatiivi. Salamancaan oli saapunut melkoinen joukko toimittajia Suomesta, joten tunnit olivat todella rikkonaisia kun meitä haettiin välillä yksitellen eri lehtien haastatteluun.

Koulupäivän lopussa Kristo tuli paikalle kuvausryhmän kanssa kertomaan eilisen kokeen tuloksia. Parhaiten oli pärjännyt jälleen kerran Roy ja pudotukseen jouduin minä Sirpan kanssa. Niinhän sitä olin jo vähän eilen illalla Sirpalle ounastellutkin. Meille jäi Sirpan kanssa valmistautumisaikaa vain vajaa tunti, sitten meidät vietiin Angelan talon lähellä olevaan yksityiseen katoliseen kouluun, jossa jouduimme vuoron perään pitämään 40:lle yhdeksän vuotiaalle koululaiselle esitelmän Suomesta. Tärkein tarina minulla oli tietysti se että asun Rovaniemellä joulupukin naapurissa. Esitelmä meni hyvin, sen jälkeen lapset saivat kysyä minulta kysymyksiä. Paras kysymys oli ehdottomasti se kun yksi poika kysyi minulta että montako päivää Suomessa on kuukaudessa. Luulin aluksi ymmärtäneeni kysymyksen väärin, mutta kun näin Almudenan pyrskähtelevän naurusta, tajusin ymmärtäneeni kysymyksen oikein. Kysyin pojalta että missä kuussa, hän sanoi että vaikka kesäkuussa ja vastasin siihen että 30 päivää. Poika kiitti vastauksesta ja istuutui tyytyväisenä paikalleen. Jälkeenpäin oli samainen poika sanonut Almudenalle että Suomessa ei ole syksyä ja kevättä ollenkaan, koska Catalina oli sanonut että talvi kestää viisi kuukautta ja kesä kolme kuukautta, mutta ei ollut sanonut syksystä ja keväästä mitään. Tehtävän voittajan äänestivät koululaiset ja niin siinä kävi että minä voitin. Niinpä Sirpa lähtee kotiin ja minun kisa edelleen jatkuu.
< edellinen    seuraava >