Teatteriesitys

Don Quijote

Taas oli aika palata opintojen pariin ja tänään kertasimme Pretérito Perfectoa, kertasimme estar, ser ja tener verbien käyttöä, sekä kävimme lävitse vartalo-osia. Saimme uuden mielenkiintoisen tehtävän. Nimittäin esittäisimme kappaleen Don Quijote näytelmää eräässä teatterikahvilassa. Vauu, haasteellinen tehtävä, sillä kun saimme käsiimme vuorosanat, niin huomasimme että niiden ulkoa opetteleminen ei onnistu, ei sitten millään ja kääntäminenkin olisi aika hidasta, varsinkin kun jo huomenna pitäisi homma olla hanskassa. Minun roolikseni tuli Don Quijote itse. Koulupäivän jälkeen menimme harjoittelemaan hetkeksi teatterin ohjaajan opastuksella ja saimme nähtäväksemme tulevat rooliasumme. Muutaman kerran kävimme osamme lävitse, harjoittelimme ääntämistä ja elehtimistä ja sitten oli taas aika rientää opiskelemaan, sillä olimme saanet tehtäväksi myös tehdä lyhytmuotoinen esitelmä Suomesta, jonka tulisimme pitämään eräässä Salamancan kouluista.  Ja tietenkin oli myös opiskeltava tulevaa koetta varten, joka mikä todennäköisemmin tulisi olemaan huomenna. Paljon oli siis tehtävää taas yhdelle illalle.

Näytelmä

Tänään kävimme tunnilla lävitse ir -verbin käyttöä ja harjoittelimme sopimaan tapaamisia tai kieltäytymään niistä. Tunnit menevät vauhdilla, eikä kenelläkään ole tylsää. Kaikki ovat todella motivoituneita ja luokassa vallitsee aina iloinen puheensorina. Aivan alussa taisi valitettavasti kyllä niin, etteivät kaikki tahtoneet saada ääntään kuulumaan, sillä puheliaimmat olivat koko ajan äänessä, minä mukaan lukien.
Eilinen lukeminen ei ollut turhaa, sillä tuli tunne että selvisin kokeesta hyvin.  Syötyämme jälleen kerran maukkaan lounaan koulumme Don Quijote nimisessä kahvilassa, lähdimme kukin omille teillemme kunnes taas palaisimme kello kuudeksi teatteriravintolaan, jossa illalla saisimme näyttää kykymme myös näyttelijänä. Oli aivan pakko ottaa pari olutta ennen esityksen alkua rauhoittamaan edes hieman vapisevia käsiäni ja tärisevää ääntäni. Puimme roolivaatteet päälle ja Heta tulevana maskeeraajana meikkasi meille parrat ja viikset. Olimme todella komeita ; ).  Ja itse esitys meni loistavasti, vaikka joudimmekin turvautumaan lunttilappuihin. Kaikki paneutuivat rooleihinsa täysillä, varsinkin Roy joka on synnynnäinen näyttelijä.  Ihmisillä oli hillittömän hauskaa Royn vetäessä omaa suoritustaan. Samoin meillä muilla.  Perheeni äiti oli myös saapunut katsomaan esitystämme ja hän kehui kuinka hyvin olimme oppineet espanjaa. Samaa ovat sanoneet myös useat muut ihmiset. Lyhyessä ajassa sanavarastomme on kasvanut valtavasti, olemme oppineet ymmärtämään ja jopa puhumaan kohtalaisesti espanjaa. Itselläni tuo puhuminen on vielä ongelma, mutta ” poco a poco ” !!!  Hauskan illan jälkeen nokka kohti kotia ja yöpuulle.

Pudotustentti

Tänään koulupäivän päätteeksi saimme nauttia jälleen ihanan Kriston seurasta, muttei niin välttämättä ihanissa merkeissä, sillä taas oli aika ilmoittaa seuraavat pudotukseen joutujat ja nyt olivat vuorossa Sirpa ja Katja. Minä, Heta ja Roy saimme huokaista helpotuksesta. Sirpan ja Katjan pudotuskisa oli se tehtävä jonka me kaikki olimme saaneet tehtäväksemme, eli laatia pieni esitelmä suomesta ja käydä se esittämässä lapsille koulussa. Tuohon tehtävään olin paneutunut kunnolla ja vähän harmitti kun en päässyt omaa esitelmääni pitämään. Tänään meitä kävi myös haastattelemassa lukuisia suomalaisia lehdistön edustajia. Oli Seuraa, Iltasanomia. ET lehteä ja vaikka mitä. On ihan hienoa että tämä ohjelma saa näin paljon huomiota, mutta itse en niin olisi välittänyt olla haastateltavana taas.

Mañana

Päivät perheessä alkavat käydä myös aika rankoiksi. Perheen äiti on innoissaan viemässä minua joka paikkaan katsomaan nähtävyyksiä, eikä kohteliaista kieltäytymisistä huolimatta tahdo ymmärtää sitä että minun täytyisi opiskella ja ettei aika tahdo riittää edes 15 min. kaupunkikierrokselle. Ja olo on välillä kuin elokuvasta Krokotiilimies, jossa mies istuu kylpyammeessa ja pesee samalla sukkiaan. Näin on minunkin täytynyt tehdä, sillä vaikka olen useasti ilmoittanut että nyt olisi aika´vaatehuollolle, niin mitään ei tapahdu. Epäilin alussa syyksi huonoa kielitaitoani, mutta nyt vaikka sanakirjaa apuna käyttäen ja sukkiani heiluttaen yritän asiaa valaista niin vastaus on vain: Mañana.!!!  Vatsani ei ole parantunut. Olen aamulla ” karannut” kouluun jo ennen aamiaista, sillä epäilen syyksi käyneitä appelsiineja joista perheen äiti minulle puristaa mehua. En halua loukata perheen äidin tunteita, joten olen yrittänyt olla marisematta pienistä. Tänään oli aikaa myös tehdä pieniä tuliaisostoksia kotiporukoille Suomeen.

< edellinen    seuraava >