polkupyörämatka

Arktisten viimojen järkyttämänä reitti on vähän muuttunut, mutta Kilpisjärvelle piti kuitenkin päästä käymään. Edessä on vielä 13 päivän polkaisu kohti etelää ja Suomenlahtea. Sääennusteet eivät lupaile kovin lämpimiä paluukelejä Ruotsin Lapin kautta.

Reissu lähtee liikkeelle varaslähdöllä jo sunnuntai-iltapäivällä Askolan hiidenkirnujen kautta. Hetken hiljentyminen muinaisen energiakeskuksen äärellä tihkusateessa. Saan meditaatiotehtäväkseni mietiskellä yhteiseloa 10 tunnin sadekuuron kanssa.Hetkittäin usko on koetuksella, mutta sade hellittää Iitissä aamukuudelta, ja aurinko kurkistaa esiin. Pyöräilyn GT-kartat pitäisi julistaa Unescon maailmanperintökohteeksi!

Enää reilu viikko lähtöön ja viisumi on noutamatta, kartat ja tilpehöörit hankkimatta, enkä ole oikeastaan edes aloittanut kotikaappien arkeologisia kaivauksiakaan. Mutta pyörä on lähes lähtövalmis, heijastintarratuunaus puuttuu vielä. Alan valmistautua henkisesti puskatelttailun iloihin ja vaivoihin. Reissusivustot ovat jo valmiina Teksti-TV:ssä ja netissä.

Keskikesän rituaalien pitkä viikonloppu on hyvä hetki palata kirjoituskammion rauhaan. Kirjoittaminen on myös hyvää jalkapallosurutyötä. Nyt yritän rykäistä matkaeeposta viikon verran eteenpäin ja vuorten yli takaisin Mekongjoelle.

Tyynet kesäkuun yöt ovat ihmeellisiä. Synkät ajatukset kaikkoavat.