Kohti Jäämerta, kuukausi lähtöön

Harjoittelu heinä-elokuista Jäämeren-polkaisua varten konkretisoituu. Saan testata tuulisena ja sateisena viikonloppuna Porvoon maantien luomu-simulaattorissa, miltä tuntuu, kun suojaisan metsäsaarekkeen jälkeen parikymmentä metriä sekunnissa puhaltava puuska pysäyttää menemisen peltoaukion reunalla.

Mutta rajussakin vastatuulessa pääsee sujuvasti eteenpäin oikealla asenteella ja keveillä vaihteilla. Voi kuvitella itsenä jyrkähköön vuoristonousuun, jota pitää kavuta hitaaaaaasti ja rauhallisesti. Ei kannata reuhtoa, muutoin menee maitohapoille ennen kuin sitä edes huomaa.

Kokemus on hyödyllinen myös sadevarustuksen testaamiseen. Sadeviitta goretex-vaatteiden päällä suojaa, muttei tarpeeksi. Viimassa jalkoihin edestä tunkeva kosteus osoittaa liian selvästi sen, että goretexien vettä hylkivä pinta kulahtaa ahkerassa käytössä vaikka niitä kuinka pintakäsittelisi pestävillä myrkyillä. On investoitava uuteen.

Myös syksyiseltä Kaakkois-Aasian reissulta selvinneet voimailuhanskat, jotka tukevat ajaessa hyvin ranteita, tulevat tiensä päähän. Puoliksi nahkaiset, jo kärsineet käsineet vettyvät sen verran pehmeiksi, että ne repeytyvät puskemisen lomassa. Tähän aikaan vuodesta on hankala löytää kunnon voimailuhanskoja, enkä ole vieläkään ymmärtänyt, miksi pyöräilyliikkeet eivät myy ranteita tukevia ajohanskoja. Luulisi tien päällä olevan muitakin, joita uhkaa viileän kesäsään provosoima hiiriranne. Onneksi Itäkeskuksessa perinteisen tavarataloketjun urheiluosaston myyjä tietää ohjata netin kautta valmistajan puotiin.

Seuraavaksi pitää pähkäillä karttahankintojen kanssa. Ajatus poikkeamisesta Murmanskiin kutkuttaa myös, eli listan kärkeen nousee viisumigooglailu. Kai rajan yli Venäjälle pääsee pyörälläkin noin vain?