Lepolomalla Lankisniemessä
Aina silloin tällöin näissä hommissa tulee tehtyä joitakin sellaisia juttuja, jotka syystä tai toisesta herättävät huomattavan vahvoja reaktiota. Harvoin oikeastaan voi edes aavistaa, mikä asia tulee aiheuttamaan kuhinaa ja mikä ei. Usein oma arvio menee aivan metsään. Joku juttu, jonka odottaisi saavan paljonkin säpinää aikaan, menee aivan ohi, ja toisaalta juttu, jonka itse luulee olevan vain pikkujuttu muiden joukossa, aiheuttaa isommankin polemiikin. Juttu, jossa toimitusjohtaja Mikael Jungner passitti meikäläisen Lankisniemen hiljaisuuden keskukseen latailemaan akkuja, kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen.
Osasin toki odottaa, että juttu jonkinlaista hilpeyttä herättää, mutta en ajattelut asiasta nousevan sen suurempaa keskustelua. Ei ole mikään salaisuus, että koko homma oli aivan vitsi. Mietimme tuottajan kanssa lomani lähestyessä jotakin hauskaa tarinaa, jolla voisi perustella neljän viikon eetteristä poissaoloni. Kirjoitin käsikirjoituksen, jossa Mikael Jungner kertoo talon johdon olevan sitä mieltä, että kiekumisista päätellen allekirjoittaneen sieluntila on sen verran heikolla tolalla, ettei pikku huili olisi pahitteeksi. Toimitusjohtaja oli heti juonessa mukana. Keksin myös koko Lankisniemi-nimisen paikan. Ei sellaista ole.
Heti jutun jälkeen palautetta alkoi virrata toimitukseen. Osassa oltiin sitä mieltä, että jo oli aikakin saada höyrypää hyllylle. Toiset taas pitivät toimitusjohtajan toimia kohtuuttomina. Erityisen julmana pidettiin sitä, että hyllyttäminen oli tapahtunut suorassa lähetyksessä. Jutun teki nähdäkseni uskottavaksi Mikaelin hieno ja luonteva roolisuoritus.
Ohjelman jälkeen minulle mm. soitti lähetystä kuunnellut toimittaja Suomenmaa-lehdestä, joka halusi tietää, mistä oikein oli kyse. Vähän aikaa tarinassa pysyttyäni kerroin totta kai hänelle, että kyseessä oli silkka vitsi ja olin menossa työehtosopimuksen mukaiselle vuosilomalle enkä suinkaan mihinkään retriittiin rajaseudulle. Häneen tarina oli mennyt aivan täydestä. Hän oli kirjoittamassa aiheesta juttua seuraavaan lehteen. Otsikkokin oli valmiina: Jungner hyllytti juontajan suorassa lähetyksessä. Yritin yllyttää häntä kirjoittamaan jutun kaikesta huolimatta, mutta eipä hän suostunut.
Samana iltana Ylen henkilökuntajuhlissa kuulin herrain laarilla vierestäni sanat: ”Oletsä se jätkä, joka sai kenkää suorassa lähetyksessä?” Kun katsahdin äänen suuntaan, näin toimitusjohtaja Jungnerin ilkikurisen virnistyksen. Kävi ilmi, että hänelle oli tullut päivän aikana kymmeniä yhteydenottoja aiheesta.
Tämä oli ehkä paras mahdollinen alku lomalle.
Sen mitä tämä episodi minulle jälleen kerran opetti oli se, että YLE Radio Suomi on kuuntelijoiden mielessä varsin vakava radio. Meiltä ei ole totuttu kuulemaan leikinlaskua. Vakavastiotettavuus ei kuitenkaan ole mielestäni sama asia kuin haudan vakavuus. Voi olla paitsi luotettava myös leppoisa. Minä haluan, että Kiekuu on luotettavasti leppoisa.
Mikko
7 kommenttia
Pe 12.10.2007 @ 10:19
Moi Mikko, no tulihan se totuus vihdoin esille...
Itse kyllä "hokasin" heti siinä Jungerin jutussa olevan "pälli", koska kuulin aiemmin joko Sinulta tai Minnalta Kiekuu ohj. että lomasi on vasta syyskuussa.
Ihmettelen vain sitä, että muut "fiksut" kuuntelijat eivät älynneet sen jutun juonta, pitäähän Sinullakin olla vuosiloma jossain vaiheessa. Ja eikä tää ollut eka kerta, kun puhut puuta heinää...se on kait osaksi ohjelman tarkoituskin ja kuuluu asiaan.
Nyt on Teillä siellä H. Hevonen aika hyvä Doktor...
Täytyy kyllä myöntää, että kyllä oli IHANAA kuulla ääntäsi pitkän tauon jälkeen, olet aivan ehdoton, kyllä se koko Kiekuu on tosi vaisu ilman sinua.
Vielä tuosta lomastasi,taisit olla siellä Maritan "härkien maailmassa" nautiskelemassa maan antimista ja tietenkin härkätaisteluista...Hyvää syksyn jatkoa Sinulle.
ter. Liisa Imatralta.
Pe 12.10.2007 @ 13:29
En kuullut irtisanomista ja pelkäsin, ettei Mikko enää palaa. Nyt on kaikki taas hyvin, kun aina kylkeä kääntäessä kuulee Mikon juttuja! Hieno veto tuo irtisanominen!
La 13.10.2007 @ 19:03
Hyvä toimittaja on hänkin ansainnut kunnon loman,jotta jaksaa sen jälkeen hauskuttaa tai toisia vihastuttaa.
Itselleni kiekumisten kuuntelu on oikeinkin piristävää aina työpäivän alkajaisiksi.
Jos syystä tai toisesta on noussut väärällä jalalla sängystä,niin viimeistään siinä vaiheessa kun hyppää autoon ja avaa radion voin olla varma että olo helpottuu kun kotoisen tutut toimittajat piristävät työmatkaa ja myös päivääkin.
Minnan kertoma vinkki siitä,että missä Mikko oikein lusmuili,helpotti oloa kummasti.
Kiitoksia kovasti koko köörille.
Ti 16.10.2007 @ 18:20
Nousen aamuisin 4.30 ja kuuntelen radiota ja eikä minulla kyllä olekaan televisiota. Olet hauska töihin lähettäjä, Mikko. Hyvä juttu, että nyt tiedän Sinun olleen vuosilomalla.
Hyvää syksyä kaikille Kiekuu-toimittajille!
Liisa
Pe 19.10.2007 @ 19:19
Satuin itsekin olemaan vuosilomalla kyseisenä ajankohtana ja palattuani kotimaan radion ääreen oli järkytys suuri kun ei miehestä kuulunut mitään, senkun vihjailtiin mystisestä "hiljentymisestä" ja toimitusjohtajasta. Ajattelin jo Hyrynsalmi-seuran maailmanlaajuisen salaliiton saaneen toimittajan viimein pakotettua pois radioaalloilta! Hädin tuskin tuolilla meinasi pysyä, niin oli jännitys käsin kosketeltava, sekä huoli aito. Harvoin on tunnelma näin katossa Suomen radio-ohjelmissa!
P.S. Sternistä on jo elokuva, milloin Kiekuusta tehdään?
- Shok Teenik
Pe 19.10.2007 @ 19:23
Hyvä Mikko,
Ihanaa, että palasit "Lankisniemeltä". Olet kunnon savolainen ja pelastat monen mörököllin aamut juttelemalla mukavia. Sinulla on oikea ote ohjelman tekoon. Terveiset myös Minnalle, joka tulee kakkosena kiekuu-juontajalistalla, mutta kaukana vielä Sinun taidoistasi.
Seuraavaksi mietipä savolaishuumorillasi, miten sen Sormusen Ellin suu saataisiin suppuun kuukaudeksi tai vaikka kahdeksi.
Terveisin,
" eräs hyvälle tullelle tuleva kiekuukuuntelija"
Ma 29.10.2007 @ 22:54
Niin no. Itse kyseisenä perjantaiaamuna arvelin jo, että kyseessä on pakko olla vitsi. Varmistus asiaan tuli seuraavan yön yöradiossa, kun juontaja lipsautti: "Ei se Mikko oikeasti potkuja saanut, vaan hän on vuosilomalla". Ilmeisesti hänellä ei vielä ollut siinä vaiheessa tietoa siitä, että halusitte jatkaa vitsiä vielä pidemmällekin niillä mystisillä puhelinsoitoilla.
