Sillan takana kaikki on toisin
Matkalla kohti Kustavin Salminiittua, vähän ennen kylätielle kääntymistä, avautuu huikaiseva näkymä. Tie nousee ylös sillalle, jonka alta mahtuvat purjeveneetkin. Meri kimmeltää kummallakin puolella ja sillalla tuntuu kuin leijuisi puolivälissä taivasta. En voi olla henkäisemättä ihastuksesta. Japanissa puhutaan kauniin näkymän katsomisesta maisematerapiana ja oivallan: tätä se on!
Melkein puolen kilometrin pituinen Kaitaisten silta yhdistää kaksi saarta Suomi-neidon lounaisessa hameenhelmapitsissä. Se myös erottaa kaksi maailmaa.
Ihmismieli rakentaa tutuille kulkureiteille omia rajapyykkejä. Tietyssä kohtaa aivot naksahtavat työasioista, arjesta ja velvoitteista vapaalle. Tästä alkaa loma tai oma aika. Kustavin 10 000 mökkiläistä kokee vapauden tunteen takuulla Kaitaisten sillalla.
Mutta niin kokevat myös siellä asuvat ja työtä tekevät ihmiset. Kyläkauppaa, -baaria ja huoltoasemaa vuodet ja viikot ympäriinsä pyörittävä Sirkka-Liisa Järvelä pukee sen sanoiksi: Täällä ei pipo kiristä. Sillan toisella puolella meininki on totisempaa.
Missä aukeaa sinun henkinen rajasi rennompaan elämään?
