Ensimmäinen voitto maahanmuuttokriitikoille?
Maahanmuuttokriittisyys voi generoida silmitöntä vihaa kaduille ja blogistaniaan mutta se voi myös ohjata yhteiskunnallista keskustelua uudistumaan. Tähän päätelmään lienee perusteltua tulla nyt kun katsoo viime päivien poliittisia keskustelunavauksia Suomessa. Mamukriittisten blogien ja foorumien vastarannankiisket ovat nyt hyvin lähellä ensimmäistä voittoaan julkisessa keskustelussa.
Jutta Urpilainen avasi SDP:n pelin "Maassa maan tavalla" -heitollaan. Kokoomuksen Jyrki Katainen taasen peräänkuulutti aidosti moniarvoista keskustelua aiheesta, ikävätkin asiat huomioiden. Eija-Riitta Korhola (kok) puolestaan ihmetteli uutta vaikenemista monikulttuurisuuden edessä. Miksi tinkiä ja taipua suomalaisuudesta tulokkaiden edessä? Mistä tälläinen itsesensuuri? Eikö moniarvoisuus ollutkaan itseisarvo? Entä pohjoismainen tasa-arvo? Miksi asettaa ne toissijaisiksi arvoiksi relativismiinsa mahdollisesti hukkumaisillaan olevan mamu-liberalismin vuoksi?
Heitot ovat mielenkiintoisia myös sikäli, että maahanmuuttokriittiset yhteisöt Hommaforumista alkaen ovat toitottaneet samaa säveltä jo vuosia. Foorumistien linja maahanmuuttoon on eittämättä jatkossakin tiukempi kuin poliittisella (tai median) eliitillä mutta sama epäsallivuuden ja itsesensuurin tematiikka on niissäkin tullut tutuksi jo pidemmältä ajanjaksolta. Nyt asiaan ovat ilmeisesti heränneet myös valtapiirit.
Eli? Monikulttuurisuus ei ole yksiselitteinen hyve eikä sen varjolla voi eikä pidä tinkiä mistä tahansa alkuperäisväestön kustannuksella. Naiiveinta idealismia voi horjuttaa vaikkapa katsauksella Ruotsin tilanteeseen. Tai katsauksella Suomen lähiöihin, jotka tulokkaat konkreettisesti vastaanottavat. Ei liene kohtuutonta väittää, että jännitteitä löytyy eivätkä ne välttämättä ole positiivisia.
Nyt kun tilanne näyttäisi järkiperäistyvän julkisessa keskustelussa ei tietenkään ole ihan pakollista hypätä kritiikittömästi voittajien kelkkaan tässäkään asiassa. Hommalaisten ja heidän lähisukulaistensa "Kalevan kansa" -tematiikka on edelleenkin huono vitsi, eikä rotuoppeihin kallonmittauksineen ehkä pidä sittenkään palata.
Mutta hyvän oppitunnin nämä foliopäät ovat establishmentille silti antaneet. Edustuksellinen demokratia ja portinvartijaroolistaan yllätetty valtamedia saanevat jatkossakin tuta falskeimmista ylöspanoistaan.
