Tuntemattomia rock'n'roll -sotilaita
Heinäkuu on kuukausista julmin ainakin jos ajatellaan turkulaista rockhistoriaa. Heinäkuussa turkulaisista eturivin rock-joukoista ovat poistuneet monet tekijämiehet.
Moniselitteinen kitarasankari Tommie Mansfield (k. 1981), DBTL:n isähahmo Jorma Teerijoki (k. 1998) ja yleisrocklegenda Pasi Raappana (k. 2000) eivät suurelle yleisölle välttämättä kerro niminä paljoakaan mutta rockin sisäpiireissä heidän merkityksensä tunnustetaan laajasti. Hatut päästä tuntemattomille rock-sotilaille vielä kerran!
Toisaalta aplodien määrä ja laatu tippuu traagisesti heti Uudenmaantullista ulos ajettaessa. Suomalaisen rockin historiallinen kaanon on paitsi Helsinki-keskeinen myös armottoman artistikeskeinen.
Sijansa kaanonissa saavat menestyslevyjen tekijät ja lähipiirin kulttitähdet, eivät niinkään likaisen työn tekijät tai alueelliset vaikuttajat. Heidän osakseen tulee usein huvittunut marginalisointi kuten alan akateemisessa tutkimuksessakin on takavuosina todettu.
Miten siis edistää paikallista viihdehistorian tuntemusta jatkossa? Nettisivusto, kirjaprojektit, historialliset cd/dvd-projektit, radio- ja tv-sarjat? Turkulainen Hall Of Fame?
Jottain tarttis tehrä (ja on tietysti jo tehtykin) mutta karu fakta taitaa silti olla, että nykyturkulainen tuntee globaalin rockhistorian paremmin kuin alueellisen oman historiansa. Onko ehdotuksia?
