Mediabussi saapuu Puistokoululle! - Luokan dokumentointiryhmän kertomaa

- Julia Honkanen 6. lk

Ensimmäiseksi, kun sain kuulla, että mediabussi tulee Puistokoululle. Ihmettelin, mikä se semmoinen mediabussi oikein on. Sitten saimme tietää, että teemme lyhyitä uutisia, YLE;n ammattilaisten kanssa. Kun mediabussi saapui, näin ison määrän kuvaustarvikkeita, mikä ei minua hämmästyttänyt ollenkaan. Havaitsin, että ei se elokuvien/uutisten teko kovin helppoa ole.
Uutisten aiheita oli ruokailu, liikunta, kirjasto ja tanssi.

Näiden elokuvien teko on aivan erilaista kuin viimekertaisten lyhytelokuvien teko, jotka teimme viime vuonna. Se eroaa monin tavoin, esim. meillä on nyt paremmat laitteet ja meillä on ammattilaisia auttamassa. Tässä oppii käyttämään kameraa ja oppii kuvaamisesta. Aivan ensimmäisenä piti tehdä käsikirjoitukset ja niiden pohjalta alettiin kuvata.

Musiikkia tekivät Urho ja Saku, kaikkiaan kuusi biisiä. Basso, kitara ja rummut soivat biiseissä.

Elokuvissa haastatellaan ja kerrotaan omia mielipiteitä asioista, jotka ovat meille tärkeitä. Aluksi ei hommasta oikein tullut mitään. Uutisten teko aiheutti pientä riitaa ja hämmennystä. Koska homma ei mennyt eteenpäin ja oli erimielisyyksiä. Koska oli hankalaa aloittaa käsikirjoitusten tekeminen, koska ei saatu haastatella aikuisia. Mutta sitten, kun päästiin kuvaamaan, oli sitten vähän toimintaa. Kuvaaminen oli oikein mukavaa. Oppilaita auttoivat Maikki ja Tiina. He kertoivat kaikkia oleellisia asioita, mitä kuvaamisessa pitää tietää, kun oppilaat olivat kuvauspaikoilla ja kamera käy.

Yksi ryhmä sanoi, että oli vaikeinta olla kameran kuvattavana ilman naurua. Mutta hiukan riitoja tuli eikä yhteistyö oikein toiminut, ja se hermostutti.
Toinen ryhmä taas sanoi, että oli hermostuttavaa kun kaikki piti tehdä uudestaan. Koska ei ollut mikrofoni toiminut. Mutta silti tekeminen oli kivaa.

Ihmisistä oli kuitenkin mukavaa kuvata ja editoida. Eli onnistunut juttu tämäkin!
 

- Selma Takala

Mediabussi, Puistokoulun 6-luokkalaiset saivat Tehdä omia ”lyhytelokuvia”. Kaikki viisi, lopulta neljä ryhmää saivat tehdä oman elokuvan, omista mielipiteistään. Alussa kaikki saivat isot paperit, joille kirjoittivat mm. kysymyksiä, tietoa siitä, mitä kukin sanoo, ja piirrettiin kuvia. Elokuvia tuli monesta aiheesta kuten ruokailu, liikunta, kirjasto ja Jumping Stars -tanssiryhmä.

Dokumentointiryhmä (Selma, Julia ja Pyry) kuvasivat ja kirjoittivat päivän ohjelmaa. Tunnelma oli vaihtelevaa, eri aikoina ja eri ryhmissä. Kaikki osallistuivat kuitenkin elokuvien tekemiseen iloisin mielin. Kaikkia ryhmiä ohjasivat välillä ohjaajat Maikki ja Tiina. He opettivat esimerkiksi kameroiden ja mikrofonien käytössä. Välillä tunnelma luokassa nousi, ja melu oli kovaakin kovempi.., myös hiljaisia hetkiä oli. Kiihkein tunnelma oli silloin, kun kirjoitettiin ideoita elokuvista.

Havaitsimme dokumentointiryhmän kanssa, että elokuvien teko on aika raskasta. Pitää ottaa monta otosta yhdestä asiasta, vaikka pienikin asia kuten oven pamahtaminen kuuluu, joten kärsivällisyys on tärkeää. Myös pieni välituntitauko oli kaikille tärkeä, sillä sisällä monta tuntia putkeen oleminen on kamalaa.

Urho ja Saku sävelsivät kappaleitaan koko päivän, sormet rakkuloille. Urho soitti kitaraa, bassoa ja kongia ja Saku soitti rumpuja. He Tekivät yhteensä kuusi kappaletta. Lopuksi he kuuntelivat kappaleitaan.

Koululla vieraili myös Emmin pappa, joka kertoi Liikuntaryhmälle liikunnasta ja hänen kouluaikansa liikuntatunneista.

Varsinainen kuvaus aloitettiin vasta noin puolilta päivin. Alkukankeutta oli ilmassa milloin missäkin ryhmässä. Kaikilla oli myös jotain ongelmia kuten kameran käyttö tai taustaäänet.

Elokuvien tekijöiden mielestä vaikeimpia asioita olivat hyvän kuvan saaminen ja sanojen muistaminen. Parasta oli kuvaaminen ja Fiilis oli hyvä. Myös kuvaukset onnistuivat odotetusti. Jumping starsin mielestä ehdottomasti parasta oli se, kun sai tehdä itse kaiken, kukaan aikuinen ei ollut mukana kuvaamisessa. Vaikeaa oli hiljaisuuden etsiminen, lopulta sitä löytyi tyttöjen pukuhuoneesta. Jumping starsilla oli 'arkistomateriaalia'. He olivat siis kuvanneet muun muassa esityksiään bändin kanssa, tanssiryhmän omia Halloween juhlia ja ensimmäisiä esityksiä. Mukana oli myös koulussa otettu kaverikuva.

Teimme viime vuonna koulussa lyhytelokuvia, joissa näyteltiin. Näiden leffojen tekeminen erosi siitä esimerkiksi siten, että tässä elokuvassa kerrottiin mielipiteitä, viime vuotisessa taas näyteltiin.
Saimme myös lähes itse päättää, mistä aiheesta tekisimme. Ammattilaiset olivat auttamassa kuvaamista ja laitteetkin olivat laadukkaampia ja nopeampia.

Videoiden editointi oli useiden oppilaiden mielestä vaikeaa, mutta muutamat oivalsivat sen heti ja kaikki varmasti lopulta. Joillakin ryhmillä oli myös pieniä riitoja ja erimielisyyksiä, onneksi nekin olivat pieniä ja huomaamattomia.
Osa luokkalaisista oli hämmentyneitä siitä, että emme saanetkaan haastatella päiväkotilaisia, keittäjiä tai opettajia. Onneksi siihen oli hyvät syyt: elokuvan piti olla tekijöiden OMA mielipide.
Mielestäni on hyvä, että sai kertoa oman mielipiteensä, eikä tarvinnut vältellä totuutta. Lasten mielipide on tärkeä.