Nyt on yksi kevään pakollisista jutuista taas ohi, kun saatiin luokkamme kanssa yritystoiminnan loppuprojektina järjestetty viikonlopun mittainen seminaari kunnialla pakettiin. Edelleen vaan ne päättötyöt ja portfoliot odottaa tekijäänsä, mun piti syöksyä niiden kimppuun heti kun kirjoitusten jälkeen, mutta kummasti sitä taas löytyi kaikkea muuta tekemistä. Ne on onneksi vaan loppusilausta vaille valmiit, josko sitä tällä viikolla ottaisi itseään niskasta kiinni...

Hakuajatkin menee umpeen huomenna. Minä olen tapani mukaan hyvin ajoissa asian kanssa ja koitan parhaillaan päättää mihin sitä hakisi. Ei mulla sentään muuta ole päättämättä kuin järjestys ja ei siinäkään hirveästi mitään miettimistä olisi kun vaan lakkaisi miettimästä.

-vilma

Porukalla on ollut alustavat pisteet tiedossa varmaan jo iät ja ajat, mutta minä eksyin vasta tänään lukiolle niitä kyselemään. Olen ihan tyytyväinen, sekä enkku, että matikka lähtivät ihan kivoin arvosanoin, yli odotusten. Tosin enkun aine vähän pelottaa, siitä kun oli tullut pisteitä enemmän kuin yhdestäkään aineesta koskaan ennen, mutta tiedä sitten onko ytl samaa mieltä. Toivotaan parasta...

Nyt voinkin sitten vähän avautua tuosta englannin kokeesta, näin parin viikon viiveellä...Osa niistä luetun ymmärtämisen kysymyksistä on vaan niin raivostuttavia. Ketä se oikeasti palvelee, että siellä on sellaisia kompia. Ei kai sillä ole mitään tekemistä kielitaidon kanssa? Tiedän etten ole ainoa, joka pari viikkoa sitten kokeessa istuessaan pähkäili, että mitäköhän tässä on taas haettu takaa, kun tekstin kuitenkin ymmärtää sanasta sanaan, kysymykset samoin, mutta sopivinta vaihtoehtoa ei vaan ole. Voisin väittää, että vaikka olisin saanut eteeni saman tekstin ja samat vaihtoehdot suomeksi, niin olisin ollut yhtä epävarma.

Vähän samaa oli avoimissa. Teksti kokonaisuudessaan tuli ymmärrettyä, mutta vastaus ei mahtunut viivoille, niin mieti siinä nyt sitten, että mitä tähän halutaan. Etten nyt ihan katkeroituneelta kuulosta, niin muistutan kuitenkin, että olen tosi tyytyväinen, jos pisteet nyt pysyy edes lähelläkään sitä minä ne lähti. Ja sitten taas siinä kirjeessä ei mitään tens of mileseja ja sister's soneja todellakaan pitäisi hyväksyä, vaikka ne olisi joka ikinen kirjoittanut noin. En siis tiedä, onko hyväksytykään, mutta kunhan mietin... Allekirjoittaneen paperista saattoi siis edellä mainittuja ilmaisuja löytyä, mutta ilman muuta dozens of miles ja nephew olisi pitänyt muistaa.

Tästä tietysti päästäisiin näppärästi siihen, miten tyhmiin asioihin englannin opiskelussa ylipäätään keskitytään. Jollakinhan ne erot varmaan pitää saada, mutta oikeasti mitä hyötyä on jostain poikkeuksenpoikkeuksenpoikkeuksen osaamisesta? Eihän siitä tietysti haittakaan ole, mutta tärkeämpää kai olisi pystyä kommuninkoimaan ja tulla ymmärretyksi, eli pärjätä sillä englannilla. Ei se englannista kirjoitettu L tai todistuksessa komeileva 10 paljon auta, jos ei uskalla tai osaa käyttää kieltä.

No joo, ehkä painun nyt vaan nukkumaan... :)

-vilma

Huh! Melkoinen fiilis. Oli, kun lähdin keskiviikkona salista matikankirjoitusten päätteeksi ja on yhä edelleen. Neljä vuotta lukio-opintoja takana, ja nyt ne on ohi. Ihmeellistä.

Vaikka en tietoisesti ottanut juurikaan paineita kirjoituksista ja niihin lukemisesta, niin kyllä vaan melkoinen taakka putosi harteilta keskiviikkona. Koko ajan on kuitenkin ollut mielessä se, että pitäisi lukea... Ei meinaa oikein tajuta, että enää ei tarvikaan.

Sen verran uskallan sanoa, että eiköhän sitä ylioppilaaksi tänä keväänä pääse, tavalla tai toisella. Eilen kävin jo luopumassa vinosta pinosta kirjojakin. Olihan niitä kertynytkin...

Koulunkäynti jatkuu kuitenkin edelleen entiseen malliin, mutta voin vaan iltaisin keskittyä tiiviimmin päättötyön ja muiden ammatillisen puolen hommien viimeistelyyn. Josko nekin saisi kohta pois päiväjärjestyksestä. Nyt kuitenkin töihin!

-vilma